Minkälainen ruokatarjoilu on sun omissa hautajaisissa?

Olen ilmoittanut omassa tahdossani, että menevät hyvään ja hienoon ravintolaan syömään kunnolla. Pitävät siis muistotilaisuuden keskenään, lapseni. Muita ihmisiä siihen ei tarvita.

Mun hautajaisia ei pidetä. Tuhkaus ja ripotelkoon vaikka vessanpönttöön. Olen aina ihmetellyt hautajaisia, mikä järki itkettää ihmisiä tuntikausia. Olen tahtoni myös kaikille kertonut.

Päätän sen se päivä . Täytyy odottaa punaisia lappuja että tulee halvaksi tarjoilut.

Vierailija kirjoitti:

Mun hautajaisia ei pidetä. Tuhkaus ja ripotelkoon vaikka vessanpönttöön. Olen aina ihmetellyt hautajaisia, mikä järki itkettää ihmisiä tuntikausia. Olen tahtoni myös kaikille kertonut.

Toivottavasti tuhkasi ei tuki talon viemäriputkea. Vaikka olisihan sekin persoonallinen muisto.

Todennäköisesti erittäin perinteinen, eli sitä samaa ruokaa kuin edellisten sukupolvien hautajaisissa tai sitten jotain voileipäkakkua niin kuin oman perheen juhlissa. Kahvin kera kermakakkua, jossa ehkä "vainajan itse poimimia" marjoja.

Minulle tulee tuhkaus ja tuhka sirotellaan määräämääni paikkaan.

Mitään peijaisia en halua järjestettävän kuolemani jälkeen.

Itse päättävät kokoontuvatko kaikkein lähimmät kahville, mitään tekopyhää hyminää en kaipaa.

Kukkia ei saa tuoda mutta jos jossain kokoontuvat niin kynttilän voi laittaa palamaan.

Rakastan kukkia ja luontoa enkä halua että sitä minun takiani revitään. Katselen niitä eläessäni.

Olen ateisti joten uskonnollisia loitsuja ei minulle. 

“Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi, ole hyvä ja näytä se hänelle.

Jos haluat antaa kukkasen, älä odota että hän kuolee.

Lähetä se tänään, rakkaudella.

Jos haluat, sanot: rakastan sinua kotiväelle tai ystävälle lähellä tai kaukana.

Elämässä, veljeni, elämässä.

Älä odota että ihmiset kuolevat, rakasta heitä juuri nyt ja näytä, että välität.

Tulet itsekin onnelliseksi ja opit antamaan onnea muille.

Älä käy hautausmailla peittämässä hautoja kukkasilla, peitä jo nyt sydämet rakkaudella.

Elämässä, veljeni, elämässä”.

Miusta on paras ratkaisu, kun ei kerro kenellekään etukäteen siunaustilaisuudesta. Silloin kirkossa ei ole yhtään vierasta. Jälkikäteen voi halutessaan pitää muistotilaisuuden omien ystävien kanssa, ilman arkkua. Tarjoiluksi sellaiset hyvät herkku ruuat, joista harvat läheiset itse nauttivat.

Minulle ei järjestetä minkäänlaisia hautajaisia eikä tule minkäänlaista kiveä tms. minnekkään. Tuhkat voi viskata Katariinasta mereen (Kotkassa) tai heittää minne haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä muistotilaisuutta. Siunauksen tahtoisin. Sitäkin mietin, kuka sirottelee tuhkat mökille, kun suvun kanssa ei olla tekemisissä...

Taitaa työntekijä pistää tuhkat sekajätteeseen, jos ei kukaan ota asiakseen niitä hakea.

Vierailija kirjoitti:

Olen ilmoittanut omassa tahdossani, että menevät hyvään ja hienoon ravintolaan syömään kunnolla. Pitävät siis muistotilaisuuden keskenään, lapseni. Muita ihmisiä siihen ei tarvita.

Kiitettävää tehokkuusajattelua. Perikunta tosin järjestää perinteisen muistotilaisuuden perunoineen ja voileipäkakkuineen, sukulaisten vaatimuksesta.

Niin käy kaikille muillekin. Vai koska itse olitte esimerkiksi suositussa hauskassa muistotilaisuudessa, jossa soitettiin van halenia ja kroolattiin boolimaljassa? Aivan, ei koskaan. Aina samat voileipäkakut, virret, tummiin pukeutuneet aikuiset, jne.

Ei mitään hautajaisia eikä muistotilaisuuksia. En kuulu edes kirkkoon. Lähden lämpimästi, eli tuhkaus. Tuhkat voi sitten sirotella mereen.

Oon aina pitänyt kiusallisena hautajaisissa sitä että vainajan arkku pistetään multiin ja painutaan syömään lihasoppaa ja kermakakkua ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse olisin valmis aina lähtemään suoraan kotiin. Jenkkileffoissa tehdään näin, en tiedä onko se todellisuutta?

Ei yhtään mitään. En halua muistotilaisuutta pidettävän kuolemani jälkeen. Tämän olen kertonut myös läheisilleni. N43

Vierailija kirjoitti:

Mun hautajaisia ei pidetä. Tuhkaus ja ripotelkoon vaikka vessanpönttöön. Olen aina ihmetellyt hautajaisia, mikä järki itkettää ihmisiä tuntikausia. Olen tahtoni myös kaikille kertonut.

Se muistotilaisuus on kaiketi jälkeenjääneille jonkinlainen sururiitti siirtyä eteenpäin, kun vainaja on hyvåstelty ja saateltu viimeiselle matkalle.

Koen sen lohduttavana.