Mistä johtuu vaihteleva käsitys omasta itsestään?

Tuo on ihan normaalia. Meillä kaikilla on hyvät päivät ja huonot päivät, jotka väistämättä heijastuvat myös minäkäsitykseen.

Kannattaa alkaa suuntaan ajatuksiaan itsestään ulospäin. Kun katselee maailmaa ja sen kaikkia värejä, alkaa hiljalleen suhtautumaan itsestäkin huomattavasti armollisemmin ja vähemmän intohimoisesti. Kaikki me täällä lopulta olemme ihan samanlaisia, iloinemme ja suruinemme.

Feminiinistä hormonikierrosta. Samasta syystä kuin taannut kerran kuussa kiukkuiseksi esiteiniksi.

Kaikki tämä, vaikkakin ymmärrettävää, on aikamoista katseltavaa ihmisille joilla teinikuohut ovat kymmeniä vuosia takanapäin.

Oletko sitonut minäkuvasi muiden reaktioihin ja mielipiteisiin sinusta? Silloin ei vakaata käsitystä itsestä pääse syntymään, jos itsensä määrittelee aina muiden kautta. Silmään pisti myös, että käyttämäsi adjektiivit ovat hyvin mustavalkoisia: kaunis/älykäs vs ruma/idiootti. Sekin on tyypillistä ihmisille, joiden minäkuva on jäänyt kehittymättä. Nähdään vain ne ääripäät mutta ollaan sokeita kaikille niille väliin jääville vivahteille.

Onko sinulla esimerkiksi perheväkivaltataustaa lapsuudessasi tai oletko joutunut koulu-/työpaikkakiusaamisen uhriksi? Silloin on tyypillistä, että perustaa käsityksen omasta itsestä ulkopuolisten mielipiteisiin eikä tervettä minäkuvaa pääse koskaan syntymään, koska se vaihtelee aina ulkoisten olosuhteiden mukaan. Kun saat kiinni siitä, mikä tuon epävakaan minäkäsityksen taustalla on, sinun on helpompi lähteä työstämään sitä ja tutustumaan samalla siihen aitoon minääsi.

Tekemisistä, kehollisista ja psykologisista kierroista.

Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai epävakaasta persoonallisuushäiriöstä.

Ja miksi tuollaista väitetään normaaliksi? Olen 50v nainen, eikä oma minäkäsitykseni todellakaan vaihtele merkittävästi vaan on vakaa ja realistinen.