Lue keskustelun säännöt.
Voiko nelikymppinen esikoisen saanut mies masentua lapsiperhearjen takia?
13.05.2022 |
Veljeni sai esikoisensa pari vuotta sitten melko tuoreessa liitossa. Hän on ollut pitkiä aikoja sinkkuna ja välillä muutaman vuoden parisuhteessa. Asui ulkomailla jonkin aikaa ja tehnyt muutenkin paljon reissuhommia.
Vähän sellainen ikuinen poika, jolla on paljon kavereita ja harrastuksia, vapaa sielu. :)
Olen hiukan huolissani miten väsynyt hän on ollut yhden lapsen kanssa...Itselläni on kolme jo kouluikäistä enkä yhden lapsen kanssa ollut todellakaan aina niin uupunut.
Ei oikein jaksa innostua mistään. Avovaimo on myös väsynyt ja aika hiljainen kun tavataan. Varmaan liittokin rakoilee.
Varmaan lapsiarkeen kuuluvaa tuo kaikki, mutta vaikka veli näyttää lapsensa kanssa olevan onnellinen niin on jollain tavalla täysin eri ihminen. Olen tosi huolissani!
Onko joku mies kokenut masennusta kun on pitänyt ottaa tuolla iällä vastuuta lapsesta?
Mietin miten lähestyä tämän aiheen kanssa, koska voi olla vaikeaa myöntää että oma lapsi olisi "virhe"...
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Iso elämänmuutos, vaatii sopeutua.
Tarjoa apua?
Juu olen todella apua tarjonnutkin! Luulin että menisi ohi kun vauvasta tuli taapero..mutta jotenkin vaan pahemmalta näyttää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kyllä ne kahleet alkaa vapaan sielun nilkkoja ja ranteita vaan nopeasti hiertämään..
Veljesi haluaisi varmaan viettää villiä poikamieselämää ja kiukuttelee siitä avovaimolleen. Kun on tarpeeksi kauan ollut yksin sinkkuna, niin voi hyvin olla ettei sopeudu enää perhe-elämään.
Annatko kakkosta. se ykkönen on tietty löysä.
Otat sen lapsen hoitoon edes yhdeksi yöksi, ja tai vähitellen tuohon pisteeseen. Varmaan ovat ihan kaput hoidosta, ja / tai rouva on seonnut eikä näe elämässään muuta kuin hoivata lasta, ja sen takia elämä menee päin peetä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin ihmistyypille se onkin tosi vaikeaa. Se vaan on vaikeaa kun vapaus on yhtäkkiä mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Otat sen lapsen hoitoon edes yhdeksi yöksi, ja tai vähitellen tuohon pisteeseen. Varmaan ovat ihan kaput hoidosta, ja / tai rouva on seonnut eikä näe elämässään muuta kuin hoivata lasta, ja sen takia elämä menee päin peetä miehen kanssa.
Siihen ei kyllä välttämättä yksi vapaapäivä auta kun elämä on perusteellisesti muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsi on nukkunut? Itselläni on kokemusta sekä hyvin että huonosti nukkuvasta lapsesta, ja kyllähän se arki aivan erilaista on. Esikoisen kanssa meni zombina 2,5 vuotta. Eikä vuosien univajeesta palautumiseen riitä mikään viikonloppuloma, vaan siinä meni varmaan vuosi, että järki juoksi entiseen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Jollekin ihmistyypille se onkin tosi vaikeaa. Se vaan on vaikeaa kun vapaus on yhtäkkiä mennyttä.
Se palaa kyllä, parissakymmenessä vuodessa. Se ei tietenkään välttämättä lohduta tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tehty tutkimustakin isien baby bluesista / masennuksesta lapsen syntymän jälkeen. Tosin veljesi lapsi ei enää ole vauva ikäinen.
Miksi uskot, että mahdollinen masennus johtuu lapseen liittyvästä vastuusta tai vapauden menetyksestä? Lapsensaanti herättää monenlaisia tunteita. Jonkun kohdalla nuo olettamukset voi toki pitää paikkansa, mutta omalla kohdallani lapsensaanti nosti pintaan monia ikäviä asioita menneisyydestä, jotka luulin jo käsitelleeni aikapäiviä sitten. Raskaat ajatukset ja riittämättömyyden tunne itsestä hyvänä vanhempana saivat masentumaan. Lapsi on äärimmäisen tärkeä ja rakas, enkä missään kohtaa ole häntä katunut. Olen nainen, mutta minun on vaikea uskoa masennuksen syitä vahvasti sukupuolisidonnaisiksi ja siksi kerroin oman kokemukseni.
Voit vaikkapa ilmaista huolesi veljeäsi kohtaan, mutta suosittelen tekemään sen ilman mitään olettamuksia väsymyksen mahdollisista syistä. Veli kertoo, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi on nukkunut? Itselläni on kokemusta sekä hyvin että huonosti nukkuvasta lapsesta, ja kyllähän se arki aivan erilaista on. Esikoisen kanssa meni zombina 2,5 vuotta. Eikä vuosien univajeesta palautumiseen riitä mikään viikonloppuloma, vaan siinä meni varmaan vuosi, että järki juoksi entiseen tapaan.
Välillä heräilee yöllä itkemään eikä nukahda tuntiin uudestaan, raivoaa kai vähän niin kuin unissaan.
Mutta yhden lapsen kanssa luulisi, että voisi vuorotella öitä.. Ap
Tästä nyt paistaa se, että kun sinä olet jaksanut hyvin useammankin lapsen kanssa, niin et pysty ymmärtämään, miksi joku on väsynyt yhden lapsen kanssa.
Ihmiset on erilaisia. Parisuhteet on erilaisia. Lapsetkin on erilaisia. Totta kai veljesi on voinut masentua. Syitä voi olla 100. Lapsen äitikin voi olla masentunut. Samoista syistä. Mitä täällä päivittelet asiaa? Tarjoa apua, juttele, ole läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun veljen tilanteesta en tiedä, mutta kerron miehestäni. Hän halusi lapsen, mutta huomasi lapsen saatuamme, että ei kestäkään yhtään yöheräämisiä eikä meteliä (lapsen itkua tai vauhdikkaasta leikkimisestä johtuvaa meteliä). Miettii välillä jopa että jos eroaisimme ja sanoo olevansa masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt paistaa se, että kun sinä olet jaksanut hyvin useammankin lapsen kanssa, niin et pysty ymmärtämään, miksi joku on väsynyt yhden lapsen kanssa.
Ihmiset on erilaisia. Parisuhteet on erilaisia. Lapsetkin on erilaisia. Totta kai veljesi on voinut masentua. Syitä voi olla 100. Lapsen äitikin voi olla masentunut. Samoista syistä. Mitä täällä päivittelet asiaa? Tarjoa apua, juttele, ole läsnä.
No voi tsiisus, miksi mä nyt oman veljeni kanssa kilpailisin vaan mietin että voiko joku olla niin väsynyt sen yhden lapsen takia (eli onko normaalia muiden mielestä).
Ihme juttu täällä, että aina aloittaja on jollain tavalla pahaa tarkoittava. Se on mun veli?! Ap
Mun siskon miehellä oli vähän samanlainen tilanne. Oli myös 40 ennen kuin esikoinen syntyi. Tilanne parantunut osittain nykyään, kun lapset ovat isompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä nyt paistaa se, että kun sinä olet jaksanut hyvin useammankin lapsen kanssa, niin et pysty ymmärtämään, miksi joku on väsynyt yhden lapsen kanssa.
Ihmiset on erilaisia. Parisuhteet on erilaisia. Lapsetkin on erilaisia. Totta kai veljesi on voinut masentua. Syitä voi olla 100. Lapsen äitikin voi olla masentunut. Samoista syistä. Mitä täällä päivittelet asiaa? Tarjoa apua, juttele, ole läsnä.
No voi tsiisus, miksi mä nyt oman veljeni kanssa kilpailisin vaan mietin että voiko joku olla niin väsynyt sen yhden lapsen takia (eli onko normaalia muiden mielestä).
Ihme juttu täällä, että aina aloittaja on jollain tavalla pahaa tarkoittava. Se on mun veli?! Ap
Tietysti totta, että täällä ongitaan aina epäluuloisesti salamotiiveja esiin. Mutta koska se tehdään aina joka tapauksessa, niin ei siitä tarvitse välittää. Ja monessa perheessä se tosiaan voi mennä niin, että sisarusten kilpailuasetelma on jäänyt voimaan. Tai sitten halutaan arvostella veljen vaimoa, ja kun joku heittää viattomana, että en yhtään ymmärrä, niin tosi usein ymmärtämättömyys on ylimotivoitunutta laatua.
Minkälaiset ovat välisi veljen vaimoon? Itse yrittäisin ehkä tukea häntä tilanteessa jotta hän ei koe jäävänsä altavastaajaksi miehen suvun edessä. Jos suhteessa on kitkaa, se voimistuu jos nyt osoitat kovin innokasta huolta veljellesi. Eli tukisin molempia huolellisesti vähintään yhtä paljon. Ja lapsi tosiaan välillä teille jos mahdollista.
Jos pystytte vapauttamaan lapsen äitiä omille menoilleen, hänen ei tarvitse suhtautua epäluuloisesti veljen menohaluihin ja veli saa välillä juosta omissa jutuissaan. Nythän äiti on sidottu perheeseen jos veli ei jaksa hoitaa lastaan asianmukaisesti.
Vanhemmaksi, isäksi tai äidiksi tuleminen mullistaa koko elämän.
Se on todella iso asia, kyse ei ole mistään uuden tavaran tai auton hankinnasta, kyse on kokonaan uudesta ihmiselämästä, valtavasta vastuusta siitä.
Ei ole mitenkään tavatonta eikä outoa jos masentuu, ei se välttämättä tarkoita mitään negatiivista.
Ehdottomasti kannattaa hakea apua, ja lähipiirin tukea parhaansa mukaan.
Uudet vanhemmat voivat hakea apua yhdessä. Voi aloittaa vaikka neuvolasta, puhua terveydenhoitajalle ja sinne voi mennä yhdessä koko perhe. On vain myönteistä ja osoittaa vastuullisuutta hakea apua tilanteeseen.
Usein puhumalla asiat selviävät ja estetään avioerot ja perheen hajoaminen. Ei pidä jäädä itsekseen hautomaan, suu pitää saada auki ja muistaa että kyseessä on kuitenkin hyvin tavallinen ongelma joka kohtaa monia vanhemmiksi tulleita pareja. Ja siihen on saatavissa apua!
Iso elämänmuutos, vaatii sopeutua.
Tarjoa apua?