Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla ilman ystäviä
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyssuhteen päättyminen voi satuttaa mutta ilman ystävää oleminen ei koska eihän silloin ole kelpoisuutta punnittu.
Hyvältä tuntuu olla ilman ystäviä koska ne ovat vain rasitteita enkä jaksa jatkuvasti pitää yhteyttä johonkin pakkomielteisesti.
En mä usko että vihattu, mutta ystäviä ei oo. Tavallaan siihen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteen päättyminen voi satuttaa mutta ilman ystävää oleminen ei koska eihän silloin ole kelpoisuutta punnittu.
Mitenkä niin muka satuttaa sillä sehän olisi suhteen tapainen jo silloin kun sen päättyminen kirpaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut paljon ystäviä. Vapaa-ajalla ei koskaan tarvi olla yksin. Treffeillä käyn myös usein.
T. Mies
Moi Tuomas! Long time no see. Vastaus kysymykseesi: paremmalta kuin mikään ikinä sun kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät on sukulaisten korvike. Joten ei tunnu miltään vaikka ei ole ystäviä tai on vihamiehiä kun on sukulaisia joihin voi aina luottaa.
Feikkifrendeillä ei kukaan tee mitään. Ne ovat olemassa sitä varten, että voivat puukottaa sua jonain päivänä selkään kuten säkin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä mua kukaan tietääkseni vihaa, työpaikalla olen ihan tykätty työkaveri ja opiskeluaikana oli ihan hyviä opiskelukavereita. Varsinaisia ystäviä ei kuitenkaan oikein ole, mikään tuttavuus ei tunnu etenevän syvemmäksi... osaltaan ehkä siksi, että työ vie sosiaalista energiaa ja en paljoa jaksaisi nähdä ketään vapaa-aikana, eli osaltaan ystävien puute on ehkä oma valinta. Joskus on ollut tilanteita, joissa on alkanut ahdistamaan, jos on kokenut että minulta odotetaan jotain sosiaalista kanssakäymistä tiettynä aikana, joten ystävyyden sosiaalinen puoli pitäisi mennä aikalailla minun ehdoilla, ja ymmärrettävästi se ei ole hyvä lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä makaan parvekkeella, huomenna tulee siskoni kylään, jota olen odottanut koko viikon. Nuorena en tykänny ryypätä, enkä vieläkään joten lopulta kaverisuhteet jäi. T23 nainen, ollut 5 vuotta ilman kavereita
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että vihattu, mutta ystäviä ei oo. Tavallaan siihen tottuu.
Sama. Mutta kyllähän tämä silti on melkoisen tyhjää ja ankeaakin olla ja tehdä aina kaikki ihan yksin eikä ikinä saa kuunnella mitä toiselle kuuluu eikä kertoa itsekään miten päivä on mennyt.
Tuntuu että elämästä jää iso osa kokematta ja elämättä yksin ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ainakin paljon omaa aikaa!
Voisi jopa sanoa että sitä on kerrankin riittävästi ihan mihin hyvänsä tarpeeseen eikä se lopu ikinä kesken.
Sitä kun saa olla ihan yksin sittenkin kun ei enää hengitä.
Just embrace your past and let it go, man!
Letting go of the past is an important thing you have to do if you want to move forward in life.
Kun lukee ihmisten asenteita tältä palstalta, en liiemmin kaipaa ystäviä.
Ei pahalla, mutta oletko kiusaaja joka piti huolen että joku jää tahallisesti yksin pahoilla puheilla ja sabotoitko hänen suhteitaan levittämällä hänestä valheita tai saattamalla hänet huonoon valoon kaikkien silmissä? Aiheutitko hänen joukko kiusaamisen ja syrjimisen sekä hänen henkisen pahoinvointinsa? Oletko ylpeä itsestäsi ja kadutko kiusatun musertamista?
Hyvältä tuntuu. En halua sellaisia rasitteita mihinkä pitää sitoutua. Ei ole tarvetta.
On sellaisia ystäviä joidenka kanssa ei tarvitse vapaa-ajalla seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että vihattu, mutta ystäviä ei oo. Tavallaan siihen tottuu.
Sama. Mutta kyllähän tämä silti on melkoisen tyhjää ja ankeaakin olla ja tehdä aina kaikki ihan yksin eikä ikinä saa kuunnella mitä toiselle kuuluu eikä kertoa itsekään miten päivä on mennyt.
Tuntuu että elämästä jää iso osa kokematta ja elämättä yksin ollessa.
Ja niinhän sitä kyllä minusta jääkin. Jos nyt mietin lapsuutta ja nuoruutta jolloin vielä joitakin ystäviä oli niin kyllähän parhaimmat muistot liittyy niitten ystävien kanssa vietettyyn aikaan. Ja nyt kun ei ole ystäviä tai muutakaan seuraa niin mikään ei tunnu oikein miltään eikä tapahdu mitään mistä syntyisi erityisiä muistoja. Kehitykseni lähti jotenkin ammattikoulun jälkeen viiraamaan toiseen suuntaan kuin normaaleilla ihmisillä, siis ihmissuhteiden osalta, muuten elelen kuten muutkin.
On mulla ystäviä ja ei tunnu missään jos jotkut idiootit vihaa. Ilman syytä vihattiin ja nyt syystä.😄. Kiitos kysymästä.