Aborttiin painostus, parisuhde ja perhe-elämä sen jälkeen?
Tein miehen painostuksesta abortin 4 vuotta sitten. Keskeytys oli mulle henkisesti äärimmäisen hankala, koska olisin itse halunnut jatkaa raskautta, mutta yllätysraskauden ja hormonimyllerryksen takia olin helposti ohjailtavissa. Jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt erota tuon kokemuksen jälkeen, mutta abortin käsittely vei kaikki voimat ja rämmin tosi syvällä enkä pystynyt sillä hetkellä ajatella muuta. Käytiin parisuhdeterapiassa ja riideltiin päivittäin, kunnes yhteisymmärryksessä alettiin yrittää lasta 2 vuotta abortin jälkeen. Hankala aborttikokemus unohtui raskauden ja vauvavuoden ajaksi, mutta nyt aborttiin liittyvät tunteet kuten katumus, katkeruus, viha ja epätoivo valtaa jälleen mieltä. Tuntuu, että aiemmin hyvästä parisuhteesta ei ole enää mitään jäljellä abortin ja vauvan tulon jälkeen. Toivoisin itse vielä toista lasta, mies ei tietenkään. En haluaisi viedä olemassa olevalta lapselta ydinperhettä, mutta ei tämä nykytilannekaan tunnu hyvältä.
Miten päästä abortin aiheuttamasta traumasta yli? Miten päästä siitä surusta, ettei toista vauvaa tule? Mistä tietää lähteäkö vai jäädä? Kokemuksia vastaavasta tilanteesta kaivataan.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Sniif. Hyppää yli, ei se sen vaikeampaa ole.
Viisas mies tietää mitä haluaa.
Arvasin, että tällaistakin keksii joku kommentoida. Huoh. Sulle ei ilmeisesti ole ikinä tapahtunut elämässäsi mitään traumaattista asiaa, jos kuvittelet että siitä vaan "hypätään yli". Viisautta ei myöskään ole seksuaalinen väkivalta, joksi aborttiin painostaminen ja pakottaminen luetaan. Mutta onneksi sulla on niin helppoa, että kun kohtaat vaikeita tilanteita elämässäsi, kuten väkivaltaa itseäsi kohtaan, hyppäät siitä vain yli.
Itse lähdin vastaavassa tilanteessa. Kannatti.
Ruoka ja juoma on ollut niin paljon kuin mahdollista saada se ei ole ollut mitään ongelmia.
Semmottii sitten kun olet maksanut laskun ja sen jälkeen kun ei ole mitään syytä ottaa yhteyttä.
Maisuli ja sen aiheena oli ihan hyvä idea ja se oli ihan hyvä idea.
En voisi antaa painostujsta anteeksi. Yritä ensin puhua miehen kanssa. Jos eroatte, hän on puolet ajasta vastuussa jo syntyneestä lapsesta, älä ryhdy yh:ksi.
Ei ole tietenkään verrattavissa oleva kokemus, mutta puolisoni yritti pakottaa minua hankkimaan lasta, vaikka asia oltiin puitu ja sovittu ennen naimisiinmenoa. Hän oli ajatellut että muutan kyllä vielä mieleni ajan kanssa. Lopulta erosimme, sillä hänen halunsa saada lapsi oli liian voimakas. 18 vuotta yhdessä kuitenkin.
Minusta tuli ihan traumatisoitunut ja rakastan entistä puolisoani edelleen. Mutta tunnistan tuon saman tunneskaalan omalla kohdallani ja entinen tosi hyvä parisuhde muuttui hetkessä. Eikä me päästy siitä yli.
Luota ap omaan intuitioon asiassa. Kumpi tahansa valinta voi mennä eri tavalla kuin ajattelet. Paljon tsemppiä sinulle! Olen pahoillani kokemuksestasi abortin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tietenkään verrattavissa oleva kokemus, mutta puolisoni yritti pakottaa minua hankkimaan lasta, vaikka asia oltiin puitu ja sovittu ennen naimisiinmenoa. Hän oli ajatellut että muutan kyllä vielä mieleni ajan kanssa. Lopulta erosimme, sillä hänen halunsa saada lapsi oli liian voimakas. 18 vuotta yhdessä kuitenkin.
Minusta tuli ihan traumatisoitunut ja rakastan entistä puolisoani edelleen. Mutta tunnistan tuon saman tunneskaalan omalla kohdallani ja entinen tosi hyvä parisuhde muuttui hetkessä. Eikä me päästy siitä yli.
Luota ap omaan intuitioon asiassa. Kumpi tahansa valinta voi mennä eri tavalla kuin ajattelet. Paljon tsemppiä sinulle! Olen pahoillani kokemuksestasi abortin suhteen.
Pakottaminen tai painostaminen kumpaan tahansa suuntaan on tosi kurjaa! Voi kun olisi se kristallipallo, että tietäisi mitä tehdä... Toisaalta en näe mitä tässä on enää jäljellä, mutta en osaa lähteäkään; meillä on kuitenkin yhteinen lapsi, asuntolaina ja yhteistä elämää yli 10 vuotta takana. Elämä siis ulkopuolisen silmin mallillaan. En vaan pääse vihasta ja katkeruudesta yli, ja haave toisesta lapsesta on myös vahvasti mielessä.
Tuskin pääset lopullisesti tosta katkeruudesta, kun keskeytys on tavallaan tehty vasten sun tahtoa. Tosi hirveää, että oot joutunut tohon tilanteeseen. En jäisi suhteeseen, jossa mun itsemäärämisoikeutta ei kunnioiteta.
Ei ole kokemusta asiasta mutta lähtisin suhteesta jossa painostetaan missä tahansa isossa asiassa. Eritoten omaa kehoa koskevissa asioissa. Voimia.