Miten ihmiset saavat uusista tuttavuuksista kavereita tai ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Olin edellisessä työpaikassa 11 vuotta. Tuona aikana pyysin kahta työkaveria tapahtumaan, mutta sain kieltävän vastauksen. Olen soittanut neljälle työkaverille kuulumispuheluita ja kahdelle jopa kaksi kertaa. Minulle ei ole soitettu koskaan. Tiedän olevani pidetty työkaveri. En ymmärrä.

Nytkin olen viimeksi lähestynyt paria uutta tuttavuutta. Wa viestillä olen puolen vuoden sisään kaksi kertaa kutsunut kylää toista. Ei muka ehdi. On kuitenkin itsekin jotain minulle kuulumisistaan kirjoitellut, että luulin hänen haluavan tutustua. Itse laittoi minulle ensimmäisen viestin.

Kylään kutsuminen on liian henkilökohtaista. Pyydä mieluiten tapaamaan kodin ulkopuolella. Jos on kutsut, joihin tulee useita ihmisiä voi pyytää kotiinsakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan niellä se oma ylpeys (ja/tai joku muu vaihtoehtoinen negatiiviseksi kokemasi tunne, kuten se nolous) ja olla itse aktiivinen ja ehdottaa näkemisiä ja tekemisiä. Tiettyyn pisteeseen asti toki, pitäähän ystävyyden vastavuoroista olla. Mutta tutustumisvaiheessa pitää joskus tehdä vähän "töitä".

Olen tehnyt lukemattomia aloitteita, koska minua sellainen ei nolota, mutta lopputulos on silti pyöreä nolla. Turha ap sun, ja muiden on näitä juttuja täältä lukea, joissa syy on muka sinussa. Ei se ole, eikä ystäviä voi väkisin saada, vaikka miten itseänsä muuttaisi.

Besserwisserit nyt vain on sellaisia että tullaan pätemään, vaikka itselläkään ei olisi yhtään ystävää. He saavat jotain ihme voimaa siitä että esiintyvät noin, ehkä saavat itsensä huijattua sillä tavoin että he kuvittelevat nyt olevansa muiden silmissäkin päteviä ja ihailtuja.

Sitä paitsi, ohje on aina täysin päinvastainen, testaas vaikka. Jos kirjoitat että et saa ystäviä, ja nolostelet pyytää tuttua kahville, mutta olet sitäkin ystävyydenkaipuussasi tehnyt, niin eiköstä vain että neuvot on heti luokkaa: Kyllä nyt itse joutuu vain tehdä töitä, ja se toinenkin ajattelee juuri samalla tavalla, ja sitten molemmat harmittelevat kun eivät uskaltaneet pyytää. 

Sitten jos kirjoitatkin että pyydät usein ihmisiä kahville kaverin toivossa, niin johan alkaa mankuna siitä että sinä olet liian hyökkäävä, menes peilin eteen, ja lakkaa yrittämästä liikaa. 

Jo pelkästään se disautetaan välittömästi että joku ylipäätään on ystävää vailla. Kuulemma paistaa kilometrin päähän se epätoivoisuus. Mokoma läheisriippuvainen viallinen hylkiö! 

Ainoa oikea tapa olla yksinäinen ja kaveriton on sellainen ettei sitä kukaan huomaa eikä tiedä. Yksin pitää ihmisen ymmärtää itkeä itsensä uneen iltaisin, ja ruumiskin tulee löytää vasta kun 6kk on raatona maannut kotonaan ilman että kukaan on kysellyt perään.

En missään vaiheessa sanonut että ap:ssa olisi jotain vikaa. Mielestäni viestini oli ihan ystävällinen ja asiallinen, en ymmärrä miksi provosoiduit siitä noin.

t: lainaamasi

Sori siitä. Ei ollut tarkoitus lainata. Vastaan ketjuihin aina lainaamalla jotain ja pyyhkikmällä lainauksen pois, ksoka se on helpompaa kuin vierittäminen alas kommenttikenttään. Nyt vain unohtui pyyhkiä pois, joten sori, et ollut yhtään provosoiva.