Kun 3-v on koko ajan äidin kimpussa kotona
Huoh, tää on taas näitä päiviä. Vauva 4kk sekä esikoistyttö 3 v nuhassa kotona ja huonosti nukuttu yö takana. Tällaisina päivinä seuraava juttu korostuu itselle rasittavana: esikoinen ei ole y h t ä ä n itsekseen kotona. Siis koko ajan seuraa mitä minä teen ja kun esim. siirryn alakerrasta yläkertaan, juoksee perässä ja huutaa odottamaan ja tulee sitten. Hän ei siis itsenäisesti keskity omiin leikkeihin vaan kotona on koko ajan vieressä kiehnäämässä. Niitä omia leikkejä ei siis ole, vain jos minä leikin hänen kanssaan.
Tätä on ollut jo ennen vauvan syntymää, joten en usko että mustasukkaisuudestakaan tms. on kyse. Mites muut 3-vuotiaat, onko vastaavaa, onko tämä normaalia? Isi on tytölle kovin rakas, mutta sanomattakin on selvää, että meidän molempien vanhempien ollessa kotona on tyttö silti minun perässäni, ellei isi erityisesti aktivoi häntä leikkimään kanssaan.
minun vanhempi tyttäreni oli myös tuon kolme, kun nykyinen yksivuotiaani oli vauva. Meillä on hoitopöytä aika ahtaassa paikassa, melkein kiinni parisängyssä - isompi neiti sai itsensä tungettua siihen väliinkin yhtä aikaa minun kanssa, kun vaihdoin vaippoja. Arvaa sirittikö päässä. Lopuksi tungin tuolin pöydän ja sängyn väliin ja annoin neidin istua siinä, jottei olisi kokoajan riippunut jaloissa. Itsekään en oikein tiedä liittyikö se mustasukkaisuuteen vai ikään. Nyt nelivuotiaana, edelleen kotona, yksinleikki sujuu - ainakin vaihteeksi.
Jaksamista kiehnääjän kanssa, jos teilläkin ajanmyötä helpottaa. Tyrre