Lue keskustelun säännöt.
Kun luin nuorena Deborah Spurgenin kirjan "Nancy" en olisi ikinä uskonut, että joskus minulla on oma Nancy kotona :(
12.05.2022 |
Tytär on 12. Käy sairaalakoulua koska agressiivisen käytöksen takia normaalikoulu ei onnistu. Pitää pikkusiskoaan ja pakko myöntää, myös meitä vanhempia pelossa. Eläimet onneksi jättää rauhaan, mitä nyt stressaa tahattomasti niitä huudollaan. Kanit ovatkin kesäisin ulkona.
Kommentit (35)
Olen pahoillani. Teillä varmaan on joku virallinen diagnoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama. Luin ja ajattelin, että minä olen empaattinen äiti alusta saakka, enkä ainakaan yhtään epävarma. Silti esikoinen kun on vain as-piirteinen, on koko ajan joko kiusattuna uhrina kodissaan tai kiusaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Teillä varmaan on joku virallinen diagnoosi?
Kiitos. No surullisenkuuluisa ADHD mutta minusta tuntuu että diagnoosi on väärä, tyttö on pikemminkin agressiivinen eikä vilkas ja Conserta (ADHD) lääke on mielestäni täysin hyödytön.
Ap
Tyttö, kutsutaan nyt vaikka Roosaksi on siis meidän esikoinen. Oli toivottu ja odotettu vauva eikä tosiaan oltu mitään teinivanhempia enää, olin 29 kun aloin odottaa ja kovasti jännättiin ehdinkö täyttää 30 ennen synnytystä. Vietin sitten kolmekymppiseni tosi tukevasti viimeisilläni ja meillä syntymäpäivissä vain viikon ero :D
Roosa oli tosi itkuinen, levoton ja sylinkipeä vauva enkä saanut tehtyä oikein mitään kun mies oli töissä. Pissallakin opin käymään vauva sylissä. Yksi ystävä antoi kantorepun että saisin kädet vapaaksi, mutta tuntui että vauva valui siinä eikä saanut henkeä. Vaunuissa ei myöskään viihtynyt yhtään, vanulenkit olivat hirveää huutoa jotka päättyivät siihen että työnsin tyhjiä vaunuja tyttö olkapäällä.
Uhmaiästä tuli ihan hirveä ja loputon, tuntuu että sen jälkeen kun täytti 3 vuotta on ollut jatkuvassa uhmaiässä. Muistan sanoneeni neuvolassa, ettei tämä ole normaalia mutta eihän minua kuunneltu.
Ap
Vaikea tilanne. Olen puhunut oman lapseni kanssa (omasta kokemuksestani) aivan raadollisen suoraan aggressiivisesta käytöksestä ja sen vaikutuksista ihmissuhteisiin ja tulevaisuuteen. Taipumus räjähtävään aggressioon on ihmiselle itselleen vaativa kohtalo ja omalla painollaan asiat menevät pieleen ja voi johtaa rikollisuuteen ja syrjäytymiseen. Yksikin raivari väärässä paikassa voi pilata omat mahdollisuudet siinä yhteisössä.
Olemme puhuneet siitä, miten vaikeaa tällaisen ominaisuuden kanssa on elää ja hallita sitä, mutta on olemassa keinoja, joita voi opetella käyttämään raivarin tullessa. Myös sitä olemme käyneet läpi, että mitä lapsi toivoo omalta tulevaisuudestaan, millainen ihminen hän haluaa olla ja miten siihen pyritään. Raivoa ja tunnetta voi opetella kanavoimaan myös esim. musiikkiin, taiteeseen ja liikuntaan. Sekin auttaa, että opettelee puhumaan suoraan toiveistaan ja tunteistaan.
Kaikista näistä ja muistakin asioista olemme puhuneet. Siitäkin, miten hänen perussairautensa, nuoruudenaikainen alipainonsa ja kiivas keho toiminta altistaa tunnepurksuksille. Vanhempana voi tulla lisää painoa ja kehontoiminta voi hidastua, niin että aggressiotkin vähenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deborah tuskin oli paras kasvattaja, eikä Sid paras basisti eikä poikakaveri...?
Vierailija kirjoitti:
Deborah tuskin oli paras kasvattaja, eikä Sid paras basisti eikä poikakaveri...?
Huoh. Sehän se lapsen psyk.oireilun lapsesta lähtien selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voi että. Toivon että jaksatte taistella ja saatte oikean diagnoosin ja apua. Olisi tosi tärkeää koko perheelle että lapsesi saa kaiken tarvittavan avun. Käykö hän psykoterapiassa?
Kirjoitan näin siksi että olen itse kokenut saman mutta olin se "terve" sisarus meidän perheessämme. Voin kertoa kokemuksesta että jos tuolla tavalla oirehtiva ei saa apua ajoissa, hän päätyy lääkitsemään sitä itse sitten aikuisena ...päihteillä. Mielenterveysongelmainen ei Suomessa saa apua mistään jos on samaan aikaan päihderiippuvainen, koska mt-palvelujen piiriin ei pääse ennen kuin raitistuu.
Ja uskokaa, aina se vika ei tosiaankaan ole vanhemmissa! Voimia sinulle ap. Et ole ainoa...
Kannattaa suhtautua asiaan niin, että tällaisessa lapsessa on järisyttävä luonnonvoima, joka voi tuhota hänet, ellei hän aktiivisesti valjasta sitä rakentavaan käyttöön. Se on kuin villieläimen kesyttämistä. Siinä on hänelle elämäntehtävä ja jossakin vaiheessa tulee helpottamaan. Tärkeää on, että tiedostaa ja hyväksyy tämän piirteen itsessään. Silloin voi myös aidosti ymmärtää samaa koskevia. Suoraan sanottuna ilman omaa kokemustani täsmälleen saman asian kanssa en olisi osannut tukea lastani.
Kokemukseni mukaan tästä kannattaa kommunikoida lapselle suoraan ja vahvistaa lapsen hyviä puolia, esim. empaattisuutta. Helposti raivostuva voi olla esim. empaattinen, hyväsydäminen, kunnioittava, taiteellinen, taitava eläinten kanssa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetuta lapsella vaikkapa L.M. Montgomeryn tyttökirjoja. Niistä oppii hyvin ja myönteisesti esitettynä hillittyä ja rakentavaa käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö, kutsutaan nyt vaikka Roosaksi on siis meidän esikoinen. Oli toivottu ja odotettu vauva eikä tosiaan oltu mitään teinivanhempia enää, olin 29 kun aloin odottaa ja kovasti jännättiin ehdinkö täyttää 30 ennen synnytystä.
Hyvä kun mainitsit, itse nimittäin sain esikosieni 19-vuotiaana, eikä meillä ole ollut tuollaisia ongelmia. Vaikka tosiaan olin sinua 10v nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö, kutsutaan nyt vaikka Roosaksi on siis meidän esikoinen. Oli toivottu ja odotettu vauva eikä tosiaan oltu mitään teinivanhempia enää, olin 29 kun aloin odottaa ja kovasti jännättiin ehdinkö täyttää 30 ennen synnytystä.
Hyvä kun mainitsit, itse nimittäin sain esikosieni 19-vuotiaana, eikä meillä ole ollut tuollaisia ongelmia. Vaikka tosiaan olin sinua 10v nuorempi.
Ja tämä liittyy asiaan, miten?
Vierailija kirjoitti:
Luetuta lapsella vaikkapa L.M. Montgomeryn tyttökirjoja. Niistä oppii hyvin ja myönteisesti esitettynä hillittyä ja rakentavaa käyttäytymistä.
Ei prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö, kutsutaan nyt vaikka Roosaksi on siis meidän esikoinen. Oli toivottu ja odotettu vauva eikä tosiaan oltu mitään teinivanhempia enää, olin 29 kun aloin odottaa ja kovasti jännättiin ehdinkö täyttää 30 ennen synnytystä.
Hyvä kun mainitsit, itse nimittäin sain esikosieni 19-vuotiaana, eikä meillä ole ollut tuollaisia ongelmia. Vaikka tosiaan olin sinua 10v nuorempi.
Ja tämä liittyy asiaan, miten?
Yhtä paljon kuin aloituksessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Teillä varmaan on joku virallinen diagnoosi?
Kiitos. No surullisenkuuluisa ADHD mutta minusta tuntuu että diagnoosi on väärä, tyttö on pikemminkin agressiivinen eikä vilkas ja Conserta (ADHD) lääke on mielestäni täysin hyödytön.
Ap
Perehdy vähän tarkemmin adhd:n oireisiin. Kaikilla ei välttämättä ole ulospäin näkyvää ylivilkkautta ja adhd aiheuttaa tosi monilla impulsiivisuutta ja tunteiden säätelyn vaikutuksia jotka voivat sitten oireilla myös aggressiivisuutena. Ehkä jokin muu lääke ja esim. toimintaterapia voisi auttaa?
Kun kerroit lapsen itkuisuudesta ja levottomuudesta jo vauvana, niin jäin miettimään, että onko tutkittu kaikki veriarvot eli ferritiini, d-vitamiini, B12-vitamiini jne.? Nimittäin levottomuutta aiheuttavaa on juuri tuo raudanpuute eli alhainen ferritiini (noilla oireilla arvo voisi varmaan olla 70+).
Nuo pitäisi yleensä sulkea pois ennen muiden diagnoosien tekoa ja raudanpuutekin usein diagnosoidaan ADHD:ksi eli keskittyminen on vaikeaa tai masennukseksi.
Entä ruokavalio? Tuossa tilanteessa kannattaisi välttää sokeria ja pyrkiä mahdollisimman terveelliseen ruokavalioon. On hyvin paljon tutkittu, että maissa, joissa lapsille tarjotaan terveellinen kouluruoka, on oppitunneilla paljon rauhallisempaa.
Voimia tilanteeseen! Varmasti kannattaa kääntää kaikki kivet, että apua löytyy.
Minä taas aloin pelätä samaa kohtaloa, kun luin kirjan esiteininä. Opin Nancysta nimenomaan sen, että lapsi voi olla jo syntymästä asti vaikea, vaikka vanhemmat tekisivät kaiken oikein. Siksi en tuomitse vanhempia lapsen käytöksen perusteella.
Ap:lle ja lapsellensa toivon paljon voimia.
Hmm.. veikkaan, että tytöllä on muutakin ,kuin adhd. Kyllä meilläkin tyttö ADD käyttäyty raivokkasti pahimmassa murrosiässä. EI sentään päälle tullut, mutta hajotti tavaroita, pari ovea meni pskaks ja jotain muuta pientä.
Ei pystynyt hillitsemään impulssejaan. Eikä ne pysty. ADHD on eräiden välittäjäaineiden puutos, joka on ihan todettavissa aivokuvilla.
Tätä on tutkittu paljon. Mikään vanhempien kasvatus ei tähän vaikuta. Lääkityksen pitäisi kyllä hillitä oireita aika radikaalisti ja yleensä hyvällä ja tasapainossa olevalla lääkkeellä henkilö pystyy samaan , kuin ns. tavallinen tallaaja.
Toi, ettei edes lääkkeet auta kuulostaa siltä, että lääkeannos on liian pieni tai hänellä on lisäksi jokin persoonallisuushäiriö.
19 jatkaa. Ja tosiaan hän sai olla kotona vaikka käyttäytyikin päin heleä sellasen 2 -vuotta. Nyt on ihan ok. kun murrosikä alkaa olla ohi (17v)
0/5