Miten muilla toimii ruokailut isovanhemmilla?
Lähinnä olisi tarkoitus kysyä sitä, että kun olette vaikkapa viikonloppureissulla mummolassa, niin syöttekö kaikki siellä samaan aikaan vai miten teillä toimitaan?
Meidän 3-v syö 2 lämmintä ateriaa päivässä, n. klo 13 ja klo 17. Me vanhemmat syömme yhden lämpöisen ruoan päivässä (no, mies syö kyllä lounasaikaan töissä) ja se syödään klo 17 samaan aikaan (ja samaa ruokaa) lapsen kanssa. Kun olemme minun äitini luona, syödään kaikki tuolloin klo 17 (puolen tunnin heitolla). Siis myös äitini, hänen avomiehensä, minun siskoni (jos on siellä) jne. Ilman meitä he söisivät klo 15-16 aikaan, mutta poikamme takia he voivat siirtää omaa ruoka-aikaansa meille sopivammaksi.
Miehen vanhemmilla on taas ihan toisin. He syövät (ja ovat syöneet jo kohta 60 vuotta...heh) yhden kerran päivässä lämpöisen ruoan ja syövät sen klo 14-15 aikaan. Me sitten syömme oman perheen kesken samaa ruokaa (mikrossa lämmitettynä) silloin klo 17, kun on pojan ruoka-aika. Musta tosi tylsää =( Kun poika vielä nukkui päiväunia (just tohon ruoka-aikaan), syötiin miehen kanssa appivanhempien kanssa samaan aikaan ja poika söi sitten sekä lounaan että päivällisen " yksin" (joku aikuinen oli hänen seuranaan, mutta poika oli ainoa joka söi). Nyt kun poika ei enää yleensä nuku päiväunia, ollaan muutama kerta tehty myös noin, mutta se oli tosi tyhmää, kun poika sitten sen aikaa, kun me muut syötiin, leikki itsekseen ja söi sitten eri aikaan.
Miehen vanhemmista on ihan OK, että poikamme söisi siellä aina " yksin" . Hieman ihmettelevät (ja paheksuvat), kun syödään nykyään miehen kanssa eri aikaan kuin he. Mä en taas voi tajuat, että eikö aikuiset ihmiset vois max. 2 krt kuussa syödä ruoan pari tuntia myöhemmin, että voitais syödä kaikki samaan aikaan. Mutta eivät voi, kun tulee nälkä aikaisemmin. Tulee meilläkin, mutta siksi syödäänkin miehen kanssa pojan lounasaikaan jotain välipalaa. Miehen vanhemmat sen sijaan syövät päivällisen jälkeen seuraavan kerran illalla joskus klo 21-22, jolloin mulla ainakin on jo kamala nälkä, jos olen syönyt klo 14-15 välillä ruoan. Eli joka tapauksessa syön 4 krt/pvä. Ja se ei oikein onnistu, että poika söisi lämpöisen ruoan silloin klo 14-15 aikaan, koska ei silloin jaksaisi syödä mitään, kun on syönyt klo 13 lounaan. Eikä lounasta voi siirtää tohon klo 14 saakka, kun silloin poika on jo liian nälkäinen ja väli päivälliseen menee sitten taas liian pitkäksi.
Onko muilla tälläistä ongelmaa vai onko tämä edes ongelma? Teenkö mä siitä vaan ongelman? Mitenkäs muilla?
Kommentit (30)
äitini luona syödään silloin kun syödään eli milloin aikatauluun (lapsen) sopii.
Miehen vanhemmilla syödään aamupala kun herätään (kaikki yhdessä) ja lämmin ruoka n. klo 12 (heittoa suuntaan ja toiseen). Heillä se on päivän ainoa lämmin ruoka. Poika syö silloin lounaan eli kaikki syövät samaan aikaan.
Joskus pojan päiväunien jälkeen keitetään kahvit ja saatetaan syödäkin jotain leipää tai pullaa. Silloin poika syö välipalaa. Klo 17 maissa tarjoan pojalle yksinään jotain ruokaa. Välillä päivältä jäänyttä samaa ruokaa, välillä purkkiruokaa, välillä jotain ihan " uutta ruokaa" . Meillä ei vain pojalle oikein maistu kaksi lämmintä ateriaa päivässä. En ole pitänyt väliä, koska kasvaa tasaisesti.
Iltapala pojalle ja kaikille muille on n. klo 19 pintaan. Poika syö puuron tms. ja aikuiset teetä ja leipää.
ja zilgan äiti on karjalaisena kauhuissaan. Mutta ei sitä eväslaukkua toki mummoloissa tarvitakaan, vain jos paikka on niin vieras ettei kehtaa suoraan kysyä että meinaatteko muuten tarjota ruokaa ja mihinkähän aikaan sitä saisi...
Ymmärrän kyllä ajatuksesi. Meidän tytöllä on aika tarkka päivärytmi, ja kaikkien elämä vaikeutuu, jos tätä rytmiä ei noudateta edes suurpiirteisesti. Mummola on sen verran läheinen paikka, että aikuisten rytmi sopetetaan lapsen rytmiin. Ei tässä ole koskaan ollut ongelmaa. En tosin tietenkään vaadi, että heidän on tehtävä meidän mukaamme, omasta halustansa näin toimivat. Aika usein kyllä kokkaan mummolassa itsekin kaikille. : )
Vierailemme yleensä lapsiperheissä, ja kaikissa rytmi on ollut suurin piirtein sama, joten ongelmia ei ole ollut. Vieraampiin kyläpaikkoihin otan purkkiruuan varmuuden vuoksi mukaan, ja joskus olen sen syöttänytkin, eikä kukaan ole katsonut pahasti. Myös meille kyläilemään tulleella tuttavaperheellä on ollut omat ruuat mukana, koska heidän ateriarytminsä on toisenlainen.
Osa lapsista on tarkempia tutusta rytmistä kuin toiset.
Sanottakoon heti kättelyssä, että olenkin huono äiti, mutta mä en henkilökohtaisesti ole ikinä ymmärtänyt tarvetta pitää kynsin hampain jostain tietystä rutiinista... Sori. Ja EN nyt tarkota sitä, etteikö mun lapsilla olisi " rutiineja" , onhan niitä ja niillä se arki pyörii hyvin. Mutta meillä esim. EI mennä kello silloin ja silloin edes joka arki-ilta nukkumaan. Edes kuopus, joka on vajaa 4v., saati isot veljet, jotka saattavat käkkiä pidempään, jos ei tarvitse aamulla herätä klo 7, vaan koulu alkaakin klo 10. Jos luetaan jotain mielenkiintosempaa tai ollaan kylässä pidempään tms. tai on Afrikan tähti kesken, niin kyllä se nukkumaanmenokin voi yhden puolikin tuntia odottaa... Etenkin loma-aikoina. Ja silloin syödään kun on nälkä. Mutta kaikki syövät kuitenkin esim. viikonloppuna yhdessä, eli aika luonnollista rytmiö se vatsa tuntuu noudattavan eikä silti kenekään tarvitse istua pöydässä yksin!
Ja vielä asia, jota olen monen monituista kertaa kummastellut: onko täysin mahdotonta ajatella, että niinkin iso kun 3v jättäis vaikkapa yhden _lämpimän_ aterian väliin?? Mikä on se taika siinä _lämpimässä_ ateriassa?? Jos se on vaikkapa Mummon tekemää ruskeaa soosia ja pottuja (jotka siis toki ovat sinällään ihan ok kotiruokaa) taikka tilkka lihasoppaa, niin miksi se on parempaa kuin vaikkapa kokojyväruisleipä, vähärasvainen kalkkunafileleike ja vihannekset + lasi maitoa ja hedelmä...? Ei ymmärrä, ei...
Ja vielä sanon senkin edelleen samasta aiheesta, että ymmärrän kyllä perusidean kysymyksessä, mikseivät isovanhemmat voisi joustaa lapsenlapsensa tähden ja olen samaa mieltäkin, mutta samaan aikaan olen myös sitä mieltä, että lasten on niin ikään hyvä jo vaikkapa ihan pienenä oppia, ettei kaikkialla toimita samalla tavalla kuin kotona - on muitakin tapoja ja mielipiteitä ym. asioita eikä kaikki mene aina edes heidän " pillinsä" mukaan. Lähipiirissä on ihan hiljattain ollut taas esimerkki lapsesta, jolla kotihoidossa on ollut erittäin tiukat rutiinit - mistään (ei mistään) ole koskaan joustettu ja kun alkoi päiväkoti, oli elämä yhtä helvettiä (anteeksi)... Johan siinä lapsikin kärsii! Antakaa hyvät ihmiset vähän liekanarua ja pitäkää mielessä, että " turvalliset rutiinit" eivät ole synonyymi tiukalle päiväjärjestykselle...
Edellinen karkasi.
Rytmeistä ja niistä kiinnipitämisestä, lapset ovat hyvin erilaisia, meidän esikoinen esimerkiksi kehitti itse itselleen hyvin pienenä tietyn rytmin. Herätys ja nukahtaminen tapahtui samalla kellolyömällä aina, samoin nälkä tuli samaan aikaan joka päivä. Ja jos nukkumaan meno venähti tuli elämästä h*****tiä, samoin jos ei ruokaa saanut kun nälkä tuli. Nyt 5 vuotiaana, poika kestää hyvin rytmin muutoksia ja meillä ruoka yms ajat ovat noin aikoja. Joskus syödään lounas 11.00, joskus myöhemmin. Pävällinen syödään usein viikonloppuna vasta illalla ja silloin pojat saavat jotain välipalaa, normaaliin ruoka-aikaan.
Nukkumaanmeno ajoista en pidä orjallisen tiukasti kiinni, ei peliä tarvitse lopettaa kesken. Arkisin kuitenkin katson, että ajoissa ollaan sängyssä (koska poika ei nuku hirveän pitkään ikinä) Jos valvoo 22.00 herää todennäköisesti 8.00 ja on nukkunut liian vähän ja on pahantuulinen. Mutta sillä ei ole väliä meneekö 20.00 vai 20.10 tms. nukkumaan.
Tällä meidän kuopuksella taas ei ollut mitään rytmiä moneen kuukauteen, söi kun nälätti ja nukkui kun nukutti, nyt yli 1-vuotiaana, alkaa selvästi olla rytmiä, eli nälkä tulee usein samaan aikaan ja puolenpäivän aikaan nukuttaa, mutta mikään katastrofi ei ole jos lounaaksi saakin leipää tms. sitten välipalalla saa lämmintä ruokaa.
Meillä on pakko antaa kaksi lämmintä ateriaa, muuten tuleepi nälkä yöllä ja yhden leivän vihanneksilla syö lounaan/päivällisen yhteydessä.
Moni pitää rytmeistä kiinni tiukastikin, koska varsinkin pienten lasten kanssa se on helpottaa elämää (toki riipppuu lapsesta). Arki on ennakoitavampaa ja jotkut lapset todella tarvitsevat hyvinkin tiukkoja rytmejä.
Ei meidän esikoisella ollut mitään vaikeuksia sopeutua tarhaan, vaikka pienenä olikin tiukat rytmit.
Kyllä meidän esikoisen ateriat voi hyvin korvata välillä leivällä tms. Kuopus tarvitsee sen kaksi lämmintä ateriaa päivässä
M+Pojat 1vja 5v
Kiva, että homma toimii teillä noin. Monella taas toisella tavalla. Enkä usko, että kukaan päivärytmin kannattaja pitää lapsella niin tarkkaa rytmiä, että puolta tuntia ei voisi joustaa. Sehän kuulostaisi aika erikoiselta.
Meillä päiväkotielämä on sujunut hyvin osittain siksi, että päivärytmimme on ollut samanKALTAINEN kuin päiväkodissa. Lasta ei ole esimerkiksi koskaan tarvinnut herätellä keske unien aamuisin, kun tyttö joka tapauksessa herää aina aikaisin tiettyyn aikaan. Ystäväni perheessä ei ole rytmiejä, koska vanhemmat haluavat liikkua vapaasti. heidän perheellään se ratkaisu toimii erittäin hyvin. Päivärytmi on eri asia kuin lapsen pakottaminen tiettyyn kaavaan.
Meillä kotona tämmönen rytmi: Aamupala (usein puuro) klo 7-8, lounas klo 12, välipala klo 14.30, päivällinen 16.30-17 ja iltapala 19.30-20. Ajat on noin suunnilleen.
Kun ollaan isovanhemmilla (minun kotona) noin kerran kuussa niin toimitaan siten miten heillä on tapana. Mulla asuu kotona vielä sisaruksia (kouluikäisiä).
Mummolassa koululaiset heräilee viikonloppuna ja lomilla kuka milloinkin. Mummi ja pappa keittää aamulla kahvit ja ottaa kaveriksi pullaa taikka piskettejä ja kenties voileipää. Meilläkin tyttö 2v9kk saa silloin samaa kuin muutkin eli ottaa leipää ja sitten pullaa, joskus mummi tai pappa antaa heti ekaksi pullan ja vaikka mukillisen maitoa.
Ne ketkä nuorista herää ajoissa niin ottaa leipää/muroja tms. ja n. klo 11 mummi keittää puuron. Sillon herätetään viimenenkin nukkuja. Tuo puuro on siis joillekin sekä aamiainen että lounas.
Sitten iltapäivän puolella on välipalaa ja päivällinen tarjotaan klo 16-18 välillä. Sitten jos tuntuu että lapsi on nälkäinen ja tarvii jotain niin hänelle lämmitetään jotain ja istutaan itse kaverina ja otetaan vaikka leipää siinä seurana.
Jos yhtenä päivänä kuussa ei voi itse joustaa niin jo on erikoista. Ei kai isovanhemmatkaan teillä ollessaan ala laitteleen omin nokin ruokaa sillon kun he normaalisti ruukaavat syödä? Meillä ainakin kun mummolan väki tulee kylään niin syödään siihen aikaan kun meillä on tapana laittaa ruokaa tarjolle.
Me siis mennään mummolaan perjantaina illasta eli sillon säilyy normaali rytmi (matka kestää reilu 3 tuntia ja syödään lämmin ruoka ennen lähtöä) ja lauantai on siis tuo jolloin koko päivä menee eri tavalla kuin kotona. Sunnuntaina sitten yleensä lähdetään kotiin tuon aamupala-lounaan jälkeen tai viimeistään kun on syöty välipalaa. Ja taas maanantaina jatkuu samalla tavalla kuin kotona on tapana.
Toinen lapsista on vasta 2kk eli hänen ruokailuihinsa ei muiden syömiset tai syömättömyydet vaikuta...
Ilmeisesti mun kirjoituksesta sai sellaisen käsityksen, että meillä syödään ja nukutaan minuutilleen samaan aikaan joka päivä. Näin ei kuitenkaan ole. Aamulla molemmat lapset (kotihoidossa) heräävät joskus klo 7-9 välillä. Eli yhtenä päivänä esikoinen saattaa herätä jo klo 7 ja seuraavana päivänä vasta klo 9. En koskaan herätä häntä (paitsi jos on kerhoaamu, pitää herätä viim. klo 8.30). Aamupala on yleensä kuitenkin klo 9. aamupäivällä ollaan puistossa sen aikaa kun vauva nukkuu ja sen jälkeen vielä sen aikaa, kun siltä tuntuu. Eli joskus ollaan puistossa vaan tunti, joskus kaksi. Kesällä oltiin usein kolmekin tuntia aamupäivällä ulkona.
Vauvan takia pyritään kuitenkin olemaan klo 13 lounaalla. Enkä todellakaan ala antamaan lapsille eri aikaan ruokaa, joten esikoinen syö silloin kun vauvakin. Ja koska esikoinen ei syö välipalaa (se ei " mahdu" meidän päivään), musta noi 4 tunnin välit ruokailussa on aika hyvät. Päivällisen " pitäisi" olla klo 17, mutta yleensä se ei koskaan ole vielä silloin valmis, vaan vasta klo 17.30. Se on vaan liian myöhään siksi, kun pojan pitäisi olla viimeistään puol 8 iltapalalla, joten tohon jää vain 2 h väliin ja silloin ei iltapala oikein maistu. Eli nämä meidän lasten ruoka-ajat perustuu siihen, mihin aikaan lapsille ruoka maistuu parhaiten.
Ja koska mä tiedän, että poika tarvitsee n. 12 h yöunet (kun ei nuku päiväunia) ja hän herää yleensä klo 8, hänen pitäisi olla klo 20 sängyssä. Tähän siis pyritään. Kun nukkui vielä päiväunet, alkoi yöunille vasta klo 22. Jos poika nukahtaa nykyään jostain syystä (ollaan kylässä, meillä on vieraita tms.) vasta klo 22, hän on seuraavan päivän sitten ihan väsynyt, eikä se ole kivaa. Siksi pidän tarpeeksi pitkää yöunta tärkeänä.
Kuvittelin itseni anoppilaan kaupan maksalaatikko kädessä :-). Siis en halua ilkeillä kirjoittajalle, ongelma on anoppini. Anoppi haluaa tehdä sitä ruokaa ja tehdä erityisesti lapsille, aikuisista ei niin aina ole väliä. Hän kuitenkin itse päättää, koska lapsilla on ruoka-aika. Yleensä jos toivomme aikaisempaa ruokaa, anoppi lupaa, mutta alkaakin sitten vasta lähteä kellariin perunoita hakemaan, kun ruuan pitäisi olla valmista ja sanoo legendaarisen " No, ei tässä kauaa mene, kun tämän ruuan teen" . Tästä kuluu aina 1-2 tuntia siihen, kun ruoka pitäisi olla valmista. Anoppi myös loukkaantuu helposti, eikä tulisi mieleenikään ruveta kokkailemaan tai tarjota kaupan valmisruokia lapsille. Purkkiruuat anoppi hyväksyy ja niitä voi pienille lapsille tarjota. Oma äitini taas laittaa ruuan ihan mihin aikaan hyvänsä, kunhan vain sovimme etukäteen.
Niin ja jos meille tulee lapsivieraita pidemmäksi aikaa kylään, niin kyllä kysyn, että koska tehdään ruokaa ja tarjoan jotain syötävää siihen aikaa, kun lapsilla on ruoka-aika. Joko siirrän ruokailuja tai tarjoan jotain nopeammin valmistuvaa. Ja teen sellaista ruokaa, että pienimmätkin voivat syödä. Minusta on vieraanvaraista ja kohteliasta toimia lasten ja lapsiperheiden ehdolla. Lasten ruoka-ajat kuitenkin ovat pajon tärkeämmät kuin aikuisten.