AMK ja yliopistokoulutetun erot..

Työelämässä molemmat voi tehdä ihan samaa ja samalla palkalla. Maisteri voi lisäksi jatkaa opintoja tohtiriksi asti ja muutenkin suunnata tutkijan uralle.

RKM kirjoitti:

Ennemminkin tasoittuvat. Koulutuksella on eniten merkitystä uran alkuvaiheessa. Sen jälkeen merkitsee työkokemus ja osaaminen. Minäkin teen samoja töitä vanhalla opistotasoisella tutkinnolla ja samalla palkalla kuin diplomi-insinöörit.

Väittääkö joku, että yliopisto ja amk kouluttavat ihmisiä samoihin tehtäviin? Miksi näin olisi?

Vierailija kirjoitti:

RKM kirjoitti:

Ennemminkin tasoittuvat. Koulutuksella on eniten merkitystä uran alkuvaiheessa. Sen jälkeen merkitsee työkokemus ja osaaminen. Minäkin teen samoja töitä vanhalla opistotasoisella tutkinnolla ja samalla palkalla kuin diplomi-insinöörit.

Väittääkö joku, että yliopisto ja amk kouluttavat ihmisiä samoihin tehtäviin? Miksi näin olisi?

Länsimaisissa markkinatalousmaissa asiat eivät aina mene niin kuin joku valtion herra on jossain suunnitellut. Se on myös markkinatalouden vahvuus: joustava järjestelmä kykenee mukautumaan yllättäviin olosuhteisiin.

Ei koulutuksessa valtavan suurta eroa ole. Ero tulee siitä, että AMKiin menee 7-8 opppilaat ja yliopistoon 9-10 oppilaat. Yliopisto-opiskelijat on keskimäärin vähän fiksumpia ja innokkaampia oppimaan, ja siksi pärjäävät työelämässäkin paremmin, varsinkin itsenäistä ajattelua vaativissa tehtävissä.

Koulutusalasta riippumatta se ei kuitenkaan ole se tenttikirjojen pänttääminen, joka tekee huippuammatttilaisen, vaan se kuinka paljon ja nopeasti omaksuu uutta työelämän vuosikymmenten aikana.

Alle kolmekymppisillä tutkinto tai sen puuttuminen voi monesti ennustaa tietotaitoa ja ajatusmaailmaa, mutta kaikkia ei kiinnosta tutkinnot, vaan enemmän tieto ja toisia taas kiinnostaa rahan ja aseman maksimointi ja tutkinto on siinä pakollinen paha. Kun elämänkokemusta ja tietotaitoa tulee hirveän monesta eri lähteestä, ei siinä välttämättä enää korkeinta tutkintoa hirveästi mietitä. Ennen kaikkea omassa työssä huomaa sen, että asiakasta ei kiinnosta minun tutkinto vaan se, että hän saa lisäarvoa työstä. 

Kun on käynyt yhden AMK:n tai yliopiston essee- tai tenttikurssin, on tavallaan käynyt kaikki; edessä on lisää istumista, kirjoittamista ja lukemista ja haasteet pysyvät samana. Näissä korostuu tylsyyden kestäminen. 

Tutkintojutuissa on osin myös kyse bisneksestä ja politiikasta; eri opistot tavoittelevat rahaa ja valtaa ja markkinoivat itseään kovilla lupauksilla sekä näistä tietyistä opistoista valmistuneet ihmiset yrittävät rajoittaa kilpailua nostamalla omaa häntää esim.kertomalla, että minun työtäni voi tehdä vain tämän tutkinnon käynyt, mutta eivät perustele asiaa. Tähän liittyy monesti hienolta näyttävien sanojen käyttöä, joilla on tarkoitus pitää ihmiset nöyränä ja hiljaisena. Monet ihmiset eivät sinisilmäisyyttään näe näitä eturistiriitoja ja miten meitä karsinoidaan. 

Jos esim.pohdit ihmisten käytöstä, joku manipuloitu ihminen voi kysyä, että "oletko psykologi?" Toisaalta meillä on sitten tämäkin hyvä veli/sisko-verkosto, että jos pääset eliittiin olemalla vaikka joku kielentutkija, saat luennoida ihmisille Hesarissa myös historiasta ja yhteiskunnasta, kun oikeat suhteet löytyy. Jos taas joku saa vaikka kansalaisopiston stipendin ja Suomen ennätyksen kansalaisopisto-opiskelussa, häntä ei päästetä minnekään luennoimaan, koska se symbolinen tutkinto ja suhteet puuttuu. 

Yliopistot myös hyödyntävät leväperäisiä sloganeita, joilla annetaan ymmärtää, että kun sinulla on tämä maisterin paperi hallussa, oletkin oikeastaan pätevä viiteen eri asiaan, vaikka koulutuksessa niitä ei käsitellä. Jos kansalaisopiston stipendaatti väittäisi olevansa pätevä niihin viiteen asiaan, niin tulisi tirskahtelua ja kummastelua, mutta jos jollakin on joku tietty tittelipaperi, hänet otetaan vakavasti, koska se nimike kuulostaa hienolta, vaikka siellä takana ei olisi semmoista sisältöä, mikä lunastaisi ne yliopiston lupaukset. 

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutuksessa valtavan suurta eroa ole. Ero tulee siitä, että AMKiin menee 7-8 opppilaat ja yliopistoon 9-10 oppilaat. Yliopisto-opiskelijat on keskimäärin vähän fiksumpia ja innokkaampia oppimaan, ja siksi pärjäävät työelämässäkin paremmin, varsinkin itsenäistä ajattelua vaativissa tehtävissä.

Koulutusalasta riippumatta se ei kuitenkaan ole se tenttikirjojen pänttääminen, joka tekee huippuammatttilaisen, vaan se kuinka paljon ja nopeasti omaksuu uutta työelämän vuosikymmenten aikana.

Omalla kokemuksella ensimmäinen valtava ero on jo se, että toisessa nimenomaan päntätään niitä tenttikirjoja.

Yksityisellä puolelle teknisillä aloilla käytännössä AMK insinööri tai Dipl. insinööri tekevät käytännössä usein käytännössä samoja työtehtäviä. Suurin ero on, että Dipl. insinöörit ei kuulu ammattiliittoihin.

Insinööri (AMK) voi olla pätevämpi, varsinkin jos on pitkä työkokemus. Eli henkilön ominaisuudet vaikuttaa enemmän, kuin koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Yksityisellä puolelle teknisillä aloilla käytännössä AMK insinööri tai Dipl. insinööri tekevät käytännössä usein käytännössä samoja työtehtäviä. Suurin ero on, että Dipl. insinöörit ei kuulu ammattiliittoihin.

Insinööri (AMK) voi olla pätevämpi, varsinkin jos on pitkä työkokemus. Eli henkilön ominaisuudet vaikuttaa enemmän, kuin koulutus.

Riippuu ihan työtehtävistä, onko koulutuksella väliä vai ei. Esimerkiksi isojen siltojen lujuuslaskelmia eivät laadi AMK insinöörit, ja ihan siksi koska heitä ei ole koulutettu moiseen.

Korkeakououtuksen muodoissa on eroja amkin ja yliopistojen välillä,mutta ero ei ole siinä, että amk olisi käytånnönläheisempi ja yliopisto teoreettisempi tai tenttikirjoja pänttäävämpi. Yliopistoissa nimittäin kyllä perehdytään opiskeltaviin asioihin aivan käytännössäkin, itse tekemällä, ei pelkästään muiden luomaa tietoa pänttäämällä: lääkärit ja logopedit harjoittelevat koko ajan, joka yliopistolla on joku harjoitustoimitus ja ylioppilasteatteri, opettajat auskultoivst vuoden ajan, juristit harjoittelevat yms. Samoin esim historian opiskelijat ihan käytönnössä käyttävät lähdemateriaalia ja kokoavat sieltä uutta tietoa, kielentutkijat ja sosiologit samoin. Samaan aikaan taas amkien käytännön harjoittelut jäävät myös oikeasti aika vähäisiksi parin kuukauden pätkiksi siellä täällä. Käytäntö vs. teoria ei siis oikeasti ole SE ero amkin ja yliopiston välillä.

Ero on opittavan tiedon tasossa. Amkissa pyritään oppimaan toisten tuottama teoriatieto kirjasta ja soveltamaan sitä käytäntöön, jotta voidaan mahdollisimman tehokkaasti toteuttaa olemassaolevan järjestelmän tavoitteita ja ehkä kehittää sillä perusteella jotain uusia insinöörivimpaimia. Yliopistossa taas pyritään jonkun verran tähän samaan, mutta vielä enemmän pyritään oppimaan arvioimaan tätä tietoa ja tuottamaan itse uutta tietoa, niin että voidaan kehittää olemassolevaa tai kokonaan uutta järjestelmää ja kokonaan uusia toimintatapoja - ja myös ymmärtämään, milloin niin pitäisi ja kannattaisi tehdä, jailloin se vanha vielä riittää.

Vähän sama ero kuin aikanaan nokia paransi ja paransi puhelintaan ja tuli siinä aina vain paremmaksi, aina vaaan soveltaen vanhaa tietoaan, kunnes ne teki ihan täydellisiä kommunikaattoreita. Ja sitten muut keksivät ihan uuden tiedon, että kosketusnäyttö on kumminkin kivempi juttu. Nyt niitä sitten taas kehittelee joku joka osaa soveltaa muiden jo tuottamaa tietoa, kunnes joku taas luo jotain ihan uutta. Eikä siihen varmaan mene enää kauankaan.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakououtuksen muodoissa on eroja amkin ja yliopistojen välillä,mutta ero ei ole siinä, että amk olisi käytånnönläheisempi ja yliopisto teoreettisempi tai tenttikirjoja pänttäävämpi. Yliopistoissa nimittäin kyllä perehdytään opiskeltaviin asioihin aivan käytännössäkin, itse tekemällä, ei pelkästään muiden luomaa tietoa pänttäämällä: lääkärit ja logopedit harjoittelevat koko ajan, joka yliopistolla on joku harjoitustoimitus ja ylioppilasteatteri, opettajat auskultoivst vuoden ajan, juristit harjoittelevat yms. Samoin esim historian opiskelijat ihan käytönnössä käyttävät lähdemateriaalia ja kokoavat sieltä uutta tietoa, kielentutkijat ja sosiologit samoin. Samaan aikaan taas amkien käytännön harjoittelut jäävät myös oikeasti aika vähäisiksi parin kuukauden pätkiksi siellä täällä. Käytäntö vs. teoria ei siis oikeasti ole SE ero amkin ja yliopiston välillä.

Ero on opittavan tiedon tasossa. Amkissa pyritään oppimaan toisten tuottama teoriatieto kirjasta ja soveltamaan sitä käytäntöön, jotta voidaan mahdollisimman tehokkaasti toteuttaa olemassaolevan järjestelmän tavoitteita ja ehkä kehittää sillä perusteella jotain uusia insinöörivimpaimia. Yliopistossa taas pyritään jonkun verran tähän samaan, mutta vielä enemmän pyritään oppimaan arvioimaan tätä tietoa ja tuottamaan itse uutta tietoa, niin että voidaan kehittää olemassolevaa tai kokonaan uutta järjestelmää ja kokonaan uusia toimintatapoja - ja myös ymmärtämään, milloin niin pitäisi ja kannattaisi tehdä, jailloin se vanha vielä riittää.

Vähän sama ero kuin aikanaan nokia paransi ja paransi puhelintaan ja tuli siinä aina vain paremmaksi, aina vaaan soveltaen vanhaa tietoaan, kunnes ne teki ihan täydellisiä kommunikaattoreita. Ja sitten muut keksivät ihan uuden tiedon, että kosketusnäyttö on kumminkin kivempi juttu. Nyt niitä sitten taas kehittelee joku joka osaa soveltaa muiden jo tuottamaa tietoa, kunnes joku taas luo jotain ihan uutta. Eikä siihen varmaan mene enää kauankaan.

Tämä on ehkä AV:n historian paras analyysi näiden kahden erosta. Eikä ketään loukkaava!