Mua harmitti lapsena, kun ei ollut harrastuksia
vanhemmat eivät ohjanneet harrastamaan mitään. Jossain vaiheessa ryhdyin itse kyselemään, voisinko mennä esim. jonnekin kerhoon, josta olin nähnyt ilmoituksen koululla/lyhtypylväässä. Valitettavasti isona koululaisena ei moniin harrastusryhmiin enää päässyt/ ryhmät olivat jo muodostuneet. Aikuisena olen ottanut vahinkoa takaisin, mutta muistan, kuinka lapsena harmitti, kun muilla oli iltapäivisin kivaa puuhaa.
Omille lapsilleni haluan tarjota mahdollisuuksia kokeilla erilaisia asioita ja edetä harrastuksessa kenties jo pienestä pitäen, jos halua löytyy. Ainakin esikoiseni on onneksi puuhakas ja sosiaalinen ja nauttii harrastuksistaan. Kun lakkaa nauttimasta, mietitään lopettamista/muuta harrastusta.
Kommentit (2)
kouluilla oli kerhoja, ja urheilussa jotkut kävivät tai soittotunneilla.
Paljonhan lapset olivat ulkona, leikkivät tai kävivät luistelemassa tms. Sellaista soisi tietysti nykylapsillekin.
Olisin saanut kyllä harrastaa, mutta sen ei olisi saanut aiheuttaa vanhemmille kuljetuksia. No, eihän n 10km päästä maaseudulla päässyt just mihinkään harrastukseen, joten en sitten harrastanut muuta kuin musiikkia.