Mitä teen kun mies "kiukuttelee" näin?
Lainausmerkit, kun en tiedä mitä tämä käytös on . Siitä tulee olo että minua pelataan jotenkin, vedetään luo ja työnnetään pois.
Toinen tulee asian kanssa X ja hän tuntee siitä surua/pahaa mieltä.
Yritän kuunnella ja sanoa mitä osaan .
Toisen mielestä sanat ovat vääriä tai hiljaiset hetket liian kestämättömiä.
Alan lepytellä.
Toinen alkaakin vitsailla tai vaihtaa puheenaihetta tyyliin "katsopas tuota lintua taivaalla", jolloin keskustelu lopahtaa siihen. Toinen sanoo haluavansa olla rauhassa ja työntää luotaan.
Annan olla rauhassa ja kunnioitan toisen tilaa, mutta minulle tuo asia ei ole käsitelty. Se asia X jääkin minulle pyörimään mieleen. Ja samalla myös itselle torjutuksi tulemisen tunne ja hämmennys, kun toinen ensin vetää luo ja työntää pois.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa manipuloinnilta, tai sitten miehesi kaipasi vain kuuntelua, ei neuvoja.
Seuraavalla kerralla, kun miehesi avautuu, keskity kuuntelemaan ja nyötäelämään. Älä tarjoa neuvoja ja ratkaisuja ellei hän niitä pyydä. Jos kylmä-kuuma kohtelu taas toistuu on kyse manipuloinnista.
Ja voithan suoraan kysyä mieheltäsi, mitä hän toivoo sinulta huolistaan kertoessaan.
Olen tehnyt näitä. Kuuntelun tulkitsee hiljaisuudeksi ja torjunnaksi.
Olen kysynyt, mitä haluaisi. Joskus haluaa halauksen, mutta usein sanoo haluavansa olla yksin ja rauhassa (vaikka itse tuli luokseni).
Kuuntelu voi olla myös aktiivista, eli ilmaiset myötäeläväsi miehesi kertomuksessa ja ymmärtäväsi hänen huoltaan esim tarkentavin kysymyksin. Ihan hiljaa kuunteleminen voi tosiaan tuntua ahdistavalta, vaikka sitä et tarkoitakaan.
Asiasta kannattaa jutella miehesi kanssa. Miten koette tilanteen omilla tahoillanne ilman syyttelyitä, ja milä olisi paras ratkaisu juuri teidän tilanteeseen. Mies voisi esim sanoa heti kaipaavansa halausta tai onaa rauhaa tms, jolloin sinulle olisi samantien selvää mitä tilanne sinulta vaatii.
Ap, sulla ja miehelläsi ei pelaa tietyt kemiat:
Mies odottaa jotain sellaista sinulta, mitä et osaa hänelle sanoina antaa.
Ja mies myös vaikuttaa myös tosi vaativalta, loukkaantuu siitä, jos toinen ei osaakaan sanoa niitä oikeita lohdutuksen sanoja ja tai puhuu liian hitaasti ja pitää liikaa taukoja puhuessaan.
Sitten mies pyrkii tilanteesta ulos, vaihtamalla kokonaan puheenaihetta. siirtymällä muuhun asiaan. Se voi olla miehelle myös pakokeino tilanteesta ulos.
Ja sanomalla myös, että haluaa olla rauhassa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, jotta haluaa pohdiskella asiaa yksin.
Olis hyvä, jos yleensäkin puhuisitte usein ja kaikenlaisista asioista. Se saattaisi opettaa molempia lukemaan toisen käytöstä, myös positiivisessa mielessä, eikä aina siinä negatiivisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Älä ala lepytellä. Anna tilanteen vaan mennä itsestään ohi. Anna hänelle aikaa ja rauhaa elää tunteensa läpi ilman neuvoja tai lepyttelyjä.
.
Silloin hän kokee jäävänsä yksin.
Hankkikaa itsellenne kunnon MIES, älkääkä vehdatko tuollaisten vellihousujen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Ette osaa kuvitella dialogia mielessänne siis .
Taas tyhmiä Seiskan lukija mammoja palsta täynnä.
Eivät käsittäneet sanaakaan, mistä ap puhui ja mitä hän tarkoitti.
Pari, kolme asiallista ja oikeaan osunnutta kommenttia sentäs tästäkin ketjusta löytyi, jotka olivat heti käsittäneet asian ytimen.
Onko kyseessä tuore suhde, vai onko mies yhtäkkiä alkanut käyttäytyä tuolla tavalla? Minkä ikäisiä olette? Jos suhde on tuore, niin pistä kiukuttelija luiskaan ja jatka elämääsi.
Miksi kommentoitte, jos ette ymmärtäneet mitään? Jättäkää vastaamatta mieluummin.
Liittyvätkö nuo asiat, joista keskustelette, teidän parisuhteeseenne vai ovatko jotain miehen omia keloja?
Vierailija kirjoitti:
Liittyvätkö nuo asiat, joista keskustelette, teidän parisuhteeseenne vai ovatko jotain miehen omia keloja?
Miehen omia. Siksi tuntuu, etten voikaan niille mitään.
Ikää kysyttiin, olemme yli 40 ja molemmilla tahoillaan yli kymmenen vuoden avoliitot takana.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla ja miehelläsi ei pelaa tietyt kemiat:
Mies odottaa jotain sellaista sinulta, mitä et osaa hänelle sanoina antaa.
Tämä tuntuu ongelman ytimeltä. Olen läsnä ja rakkauden kieleni on enimmäkseen kosketus. Mies taas elää sanojen maailmassa ja järkeilee. Minua taas sanat usein etäännyttävät itse tunnekokemuksesta.
Miehen pitäisi vahvistaa sisäistä aikuistaan ja ottaa oma sisäinen lapsensa syliin ensin. Nyt hän tuo sinulle parkuvan sisäisen lapsen jolla on laiminlyönnin takia sinapit housussa ja se on jotenkin sinun viskasi. Kun annat lapsen takaisin sille jolle se kuuluukin, hän haluaa käpertyä itseensä.
En yhtään ihmettele, jos sinun keskustelusi on samanlaita kuin kirjoituksesi.
Terapeuttini sanoisi: et voi ottaa toisen tunnetta, koska SE EI KUULU sinulle. Se on hänen ja hänen on omistettava oma tunteensa ja löydettävä sille paikka.
Lapsi nykii äitiä helmasta "yhyy nälkä". Kun äiti antaa leipää, lapsi nakkaa sen nurkkaan.