Rippijuhlien/valmistujaisten järjestäminen erikseen äidin ja isän puolen suvuille
Kuinka moni teistä on joskus osallistunut sellaisiin nuoren rippijuhliin tai valmistujaisiin, jotka olisi järjestetty erikseen äidin puolen suvulle ja erikseen isän puolen suvulle? Miksi oli tällainen järjestely? Miksi koko suku ei voinut juhlia samaan aikaan?
Miespuolinen serkkuni aikoinaan seurusteli naisen kanssa, jolla oli ex-miehen kanssa kaksi lasta. Kun esikoinen pääsi ripille, oli ensin konfirmaatio kirkossa ja sen jälkeen oli kakkukahvit lapsen kotona eli äitinsä asunnossa äidin puolen sukulaisille ja sen jälkeen lapsi matkusti 20km isän luokse, jossa oli sitten kakkukahvit isän puolen sukulaisten kanssa. Ja vanhempien erosta oli siis kulunut ainakin 100 vuotta aikaa, ja molemmilla oli jo uudet kumppanit.
Tätini seurusteli aikoinaan miehen kanssa, jolla oli ex-vaimon kanssa kaksi lasta. Kun esikoinen pääsi ripille, osallistui mies ainoastaan lapsen konfirmaatioon kirkossa, mutta hän ei halunnut osallistua kakkukahveille siksi, koska ne järjestettiin lapsen äidin ja hänen uuden miehen asunnossa. Kuitenkin kakkukahveille osallistui tämän miehen vanhemmat ja sisko eli siis ukki, mummi ja täti. Ja heidän avioerosta oli myös kulunut ja ainakin 100 vuotta aikaa.
Kun minä valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2006, oli minulla luokkakaveri, josta tiesin, että hänen isänsä asuu 150km päässä. Kysyin häneltä, että tuleeko hänen isänsä kakkukahveille, johon luokkakaverini vastasi, että isä ei pääse osallistumaan juhliin siksi, koska hän on ammatiltaan luokanopettaja, eli hänen työpaikallaan eli koululla on oppilaiden kevätjuhla. Hän lisäsi, että he ovat sopineet, että hän sitten seuraavana viikonloppuna matkustaa isän luokse, että he sitten keskenään juhlivat ylioppilaaksi valmistumista. Tässäkin tapauksessa vanhempien erosta oli kulunut aikaa ainakin tuhat vuotta.
Sitten olen myös kuullut, että joskus on pitänyt järjestää juhlat eri suvuille erikseen siksi, koska anopit eivät tule toimeen keskenään. Lisäksi olen kuullut, että juhlat voidaan järjestää erikseen ihan vaan siitä käytännön syystä, että jos vaikka lapsi asuu Turussa ja siellä suunnalla myös isän puolen suku, ja äidin puolen suku asuu vaikka Torniossa, niin sitten on vaikka seuraavana viikonloppuna lapsi itse matkustanut Tornioon, jossa on pidetty pienimuotoiset kakkukahvit äidin puolen sukulaisille.
Mietin vaan, että miten joillekin sata vuotta sitten eronneille vanhemmille voi olla niin mielettömän vastenmielistä tulla edes hetkeksi piipahtamaan ex-puolison asunnossa ja juhlistaa lapsen juhlapäivää? Ymmärrän, että joskus tyyliin 1950-luvulla avioero on ollut häpeä ja tällainen tilanne on voinut olla kiusallinen, mutta eihän siinä nykypäivänä ole mitään erikoista, että mennään yhteen ja erotaan vähän väliä. Sitä paitsi, häitä, ristiäisiä ja hautajaisia on vähän vaikea järjestää erikseen eri suvuille, niin silloin ikävää, kun toinen vanhemmista isovanhempineen jää pois lapsenlapsen ristiäisistä. Mutta se on toki silloin sen poisjäävän ongelma.
Kommentit (28)
Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä pitämään itsensä kurissa lapsen juhlapäivänä.
Jos olisin tilanteessa, jossa pitäisi tuollaiset juhlat järjestää, niin kertoisin kyllä riittävän selkein sanakääntein riitapukareille ennakkoon, että mitään kohtauksia ei sitten järjestetä, kyseessä on lapsen juhla.
Vierailija kirjoitti:
Minä järjestän lapselleni ylioppilasjuhlat meillä omalle suvulleni ja tuttavilleni, ex-mieheni järjestää heillä juhlat hänen suvulleen ja tuttavilleen. Lapsi on siis ensin juhlissa meillä muutamsn tunnin, sitten isällään juhlissa loppupäivän.
Erosta on jo useampi vuosi. Minua ei huvita leipoa ja passata eksäni sukulaisille ja tuttaville eikä todellakaan huvita esitellä kotiamme ko. henkilöille. Emme oikein hyvin tulleet toimeen avioliiton aikana eikä kukaan heistä esim soittanut minulle erouutisen kuultuaan.
Mitä mieltä lapsi on siitä, että hyppää juhlasta toiseen?
Mun vanhemmat ei oo eronneet, mutta mulla oli lapsena ja nuorena aina eri juhlat isän puolen sukulaisille ja äidin puolen sukulaisille, koska tietyt sukujen jäsenet oli riitaantuneet keskenään. Lapsellehan se oli vaan kivaa, että oli useemmat juhlat. Musta oli jopa outoa serkkujen juhlissa, kun niissä oli jotain ihan vieraita toisen haaran sukulaisia mukana.
Kauhea myöntää, mutta jos olen sukua etävanhemmalle, lasten juhlat eivät hirveästi kiinnosta, kun ei tule muutenkaan oltua tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä pitämään itsensä kurissa lapsen juhlapäivänä.
Jos olisin tilanteessa, jossa pitäisi tuollaiset juhlat järjestää, niin kertoisin kyllä riittävän selkein sanakääntein riitapukareille ennakkoon, että mitään kohtauksia ei sitten järjestetä, kyseessä on lapsen juhla.
Ei kyse ole välttämättä siitä, etteikö yhtä päivää voisi olla kohtausta järjestämättä, vaan monesti kaunat ovat niin syvällä, ettei vain voi olla samassa tilassa toisen kanssa. Tiedän tapauksen, jossa nainen eron, osituksen ja pois muuton jälkeen kävi "lasten asioilla" kyttäilemässä nurkkia ja viemässä (eli varastamassa) tavaraa. Tietysti silloin, kun isä ei sattumalta ollutkaan kotona. Arvatkaapa, oliko naisella enää ikinä mitään asiaa tontille? Ei edes juhlien takia.
Joku kysyi, mitä mieltä lapsi on siitä, että välillä vaihtaa juhlista toiseen. Luultavasti enemmin niin, kuin sellainen ihanan jäätävä tunnelma, jossa joutuu kuitenkin koko ajan sivusilmällä seuraamaan, etteivät tietyt henkilöt eksy liian lähelle toisiaan. Vaikkeivat he edes vaihtaisi sanaakaan, eivätkä näin ollen riitelisi, se kyllä näkyy tunnelmassa heti oven avauksesta lähtien. Ompa siinä sitten hauskat juhlat! Luultavasti he ovat myös jo tottuneet kaksiin juhliin, ja ihmettelisivät itse sitä, mikä asiassa on niin ihmeellistä. Ja jos joku on itse sitä mieltä, että yhdet juhlat riittävät, kieltävätkö he sitten toista vanhempaa järjestämästä omiaan?
Kukin tavallaan. Aloittajakin alkaa pikku hiljaa huomata, että elämä on ihmeellistä ja sitä voi elää monella tavalla. Yleensä ne tavat muodostuvat vosien myötä hyväksi koetuista asioista.
Sukulaisnaiseni mieli heilahteli eron jälkeen aikalailla ja käyttäytyi ex-miestään kohtaan inhottavasti. Ex-mies löysi pian eron jälkeen uuden rakkauden, jota tämä sukulaiseni ei voinut hyväksyä.
Äidin löydettyä itse uuden kumppanin, muuttikin hänen perässään lapsen kanssa isästä todella kauas, josta tietysti ristiriidat pahenivat.
Ihmettelin suuresti, että isänsä ja puolisonsa oli lapsen rippijuhliin kutsuttu ja tulivat. Vähän se ihanan elämän esittäminen tuntui veitsen kääntämiseltä isän haavassa, kun oli jo vuosia menettänyt lapsensa arjesta. Aikamoista teatteria ja teki lapsen puolesta pahaa. Välimatka on niin pitkä, ettei isän sukulaisista edes muut päässeet. Ehkä kahdet juhlat olisi ollut todellakin parempi, jos vain olisi ollut mahdollista.
Eräs henkilö kertoi minulle, että hänen lapselleen järjestettiin erikseen juhlat äidit ja isä sivuille, koska se oli sukulaisten toive.
Minä olin kesällä serum lapsen rippijuhlissa, eikä minua ainakaan haitannut yhtään se, että serkkuni miehen sukulaisia oli samoissa juhlissa, vaikka en heitä juurikaan tunne.
Minä järjestän lapselleni ylioppilasjuhlat meillä omalle suvulleni ja tuttavilleni, ex-mieheni järjestää heillä juhlat hänen suvulleen ja tuttavilleen. Lapsi on siis ensin juhlissa meillä muutamsn tunnin, sitten isällään juhlissa loppupäivän.
Erosta on jo useampi vuosi. Minua ei huvita leipoa ja passata eksäni sukulaisille ja tuttaville eikä todellakaan huvita esitellä kotiamme ko. henkilöille. Emme oikein hyvin tulleet toimeen avioliiton aikana eikä kukaan heistä esim soittanut minulle erouutisen kuultuaan.