Suurin epävarmuutesi kehossasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan koko keho.

Olin ennen todella ylipainoinen ja laihdutin puolet elopainosta, siitä jäi löysää ihoa jota leikattiin pois. Paraneminen oli vaikeaa, tulehduksia yms. sittemmin olen lihonut paljon takaisin.

Nyt mun kehossa ei ole yhtäkään kohtaa mistä oisin edes semityytyväinen. Joka paikassa on löysää ihoa, läskiä, selluliittia, venyneitä arpia, turvotusta, tulehtuneita näppylöitä yms.

Ei mene oikeastaan päivääkään ettenkö tämän takia ajattelisi itsemurhaa.

Tän takia oon menettänyt monta potentiaalista ihmissuhdetta enkä enää jaksa yrittää edes.

Elämä menee eteenpäin väkisin kun keksin kaikkea ettei asiaa tarvisi miettiä, mutta aina se tulee vastaan.

Ehkä eniten tässä surettaa se, etten ole ikinä eläessäni päässyt tuntemaan miltä tuntuu kun on normaali ja sopusuhtainen kroppa, kun lapsesta asti olen ylipainoinen ollut. Ja sittemmin olen tajunnut että en sitä ikinä tule kokemaankaan.

Voisitpa olla tyytyväinen itseesi.🥺💔

Kiitos. Ehkä joku päivä.

Valkoinen iho ja sen myötä sääret. En rusketu. Vuodesta toiseen sama ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen iho ja sen myötä sääret. En rusketu. Vuodesta toiseen sama ongelma.

Mä taas nimenomaan pidän hyvin vaaleasta ihostani, mutta useampaan muuhun juttuun en ole tyytyväinen, ykkösenä ovat iso maha ja paksut käsivarret riippuvien isojen rintojen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan koko keho.

Olin ennen todella ylipainoinen ja laihdutin puolet elopainosta, siitä jäi löysää ihoa jota leikattiin pois. Paraneminen oli vaikeaa, tulehduksia yms. sittemmin olen lihonut paljon takaisin.

Nyt mun kehossa ei ole yhtäkään kohtaa mistä oisin edes semityytyväinen. Joka paikassa on löysää ihoa, läskiä, selluliittia, venyneitä arpia, turvotusta, tulehtuneita näppylöitä yms.

Ei mene oikeastaan päivääkään ettenkö tämän takia ajattelisi itsemurhaa.

Tän takia oon menettänyt monta potentiaalista ihmissuhdetta enkä enää jaksa yrittää edes.

Elämä menee eteenpäin väkisin kun keksin kaikkea ettei asiaa tarvisi miettiä, mutta aina se tulee vastaan.

Ehkä eniten tässä surettaa se, etten ole ikinä eläessäni päässyt tuntemaan miltä tuntuu kun on normaali ja sopusuhtainen kroppa, kun lapsesta asti olen ylipainoinen ollut. Ja sittemmin olen tajunnut että en sitä ikinä tule kokemaankaan.

Kumppanini on yksi ihanimpia ihmisiä joita olen tavannut. Hän oli lapsesta lähtien ylipainoinen ja laihdutti aikanaan rajusti jolloin ihoa jäi yli ja se operoitiin. Sen jälkeen hän on lihonut takaisin. Hänen kehonsa on varmasti hyvin samanlainen kuin sinulla. Älä kuvittele hetkeäkään, ettet voisi olla rakastettava ihminen. Et olisi noin pinnallisilla ihmisillä varmaan edes tehnyt mitään, jotka eivät kestäneet ulkonäköäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan koko keho.

Olin ennen todella ylipainoinen ja laihdutin puolet elopainosta, siitä jäi löysää ihoa jota leikattiin pois. Paraneminen oli vaikeaa, tulehduksia yms. sittemmin olen lihonut paljon takaisin.

Nyt mun kehossa ei ole yhtäkään kohtaa mistä oisin edes semityytyväinen. Joka paikassa on löysää ihoa, läskiä, selluliittia, venyneitä arpia, turvotusta, tulehtuneita näppylöitä yms.

Ei mene oikeastaan päivääkään ettenkö tämän takia ajattelisi itsemurhaa.

Tän takia oon menettänyt monta potentiaalista ihmissuhdetta enkä enää jaksa yrittää edes.

Elämä menee eteenpäin väkisin kun keksin kaikkea ettei asiaa tarvisi miettiä, mutta aina se tulee vastaan.

Ehkä eniten tässä surettaa se, etten ole ikinä eläessäni päässyt tuntemaan miltä tuntuu kun on normaali ja sopusuhtainen kroppa, kun lapsesta asti olen ylipainoinen ollut. Ja sittemmin olen tajunnut että en sitä ikinä tule kokemaankaan.

Kumppanini on yksi ihanimpia ihmisiä joita olen tavannut. Hän oli lapsesta lähtien ylipainoinen ja laihdutti aikanaan rajusti jolloin ihoa jäi yli ja se operoitiin. Sen jälkeen hän on lihonut takaisin. Hänen kehonsa on varmasti hyvin samanlainen kuin sinulla. Älä kuvittele hetkeäkään, ettet voisi olla rakastettava ihminen. Et olisi noin pinnallisilla ihmisillä varmaan edes tehnyt mitään, jotka eivät kestäneet ulkonäköäsi. 

Kiitos. Ehkä olisin vastaanottavaisempi rakkauteen tai muuhun jos ensin pystyisin rakastamaan itseäni. Tällä hetkellä lähinnä siedän.

Myönnän, että itse olen todella pinnallinen. Ehkä juuri tämän takia. Jatkuvasti ajattelen miltä näytän ja vertaan itseäni muihin. En voi käsittää miten kukaan voisi minusta tykätä. Ja nimenomaan ajattelen tätä ulkonäön kautta.

Ennen olin tämän asian takia todella vihainen, olen hajottanut kämppää ja tavaroita jne. Pikkuhiljaa viha on vaihtunut katkeruuteen, masennukseen ja alakuloisuuteen.

Onhan tämä vaikuttanut mielenterveyteen aivan valtavalla tavalla. Nuoruuden ja menneisyyden traumat ovat jättäneet jälkensä. Vuosien syrjäytyneisyys ja erilaisuuden tunne kehityksen tärkeimpinä aikoina on muokannut minusta rikkinäisen aikuisen. Muut ovat päässeet kokemaan sellaisia asioita mitä ikinä en tule kokemaan.

Tämänhetkinen ja tuleva elämä on lähinnä loputonta tarpomista. Tuntuu että teen jatkuvasti töitä itseni eteen, fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin eteen, mutta mitään kehitystä ei tapahdu. Kaikki menee vain alamäkeä.

Mutta kiitoksia kauniista sanoista. Ne auttavat.

Elintasovatsa

Ruma naama ja vartalo.

Ylipaino ja hennot hiukset

Koronarokote, kuolemaa odotellessa.

Ienhymy.