Huolestunut ennen naimisiinmenoa, onko turvallista?
Olemme kohta pari vuotta tunteneet kumppanini kanssa. Itselläni ei nyt mitään kovaa kiirettä ole ollut naimisiinmenon suhteen mutta hän antanut hieman vahvemminkin nyt ukaasia että ellei kesän aikana tapahdu niin loppuvuoteen tuskin odottaa.
Pikana läpikäytynä suhteemme teemat, alkuun tapasimme, olin juuri vaurastunut ja pääsin eka kertaa elämässä tekemään juttuja joita en ollut tehnyt. Mentiin matkoille, 5 tähden hotelleihin, matka toisensa jälkeen. Hankin jatkuvasti kukkakimppuja yllätyksiä jne. Oli aikaa ja käytinkin valtaosan ajasta hänen kanssaan tai miettien mitä kivaa keksin. Kun oli rahaa niin käytin sen häntä ilahduttaakseni. Hän lopetti työnteon muutamassa kuukaudessa tavattuamme ja pyysi jos voisin maksaa "palkkaa" kun hänellä ei ole töitä. Maksoin enemmän kuin mitä työntekijäni sai täyspäivätyöstä ja lisäksi maksoin kaikki kulut ja matkat kun olimme yhdessä, ostelin vaatteet hänelle ja asunnon jossa pääosin asuimme yhdessä
Mutta ehkä vuosi sitten alkoi tulla ongelmia työrintamalla ja minun piti alkaa tehdä paljon enemmän töitä joten tilanne muuttui radikaalisti. Jossain kohtaa hän alkoi tulla mukaan auttamaan töissä fiiliksensä mukaan. Vielä vuodenvaihteessa saimme tuloja sen verran että varasimme 5tähden etelä loman mutta sen jälkeen olemme tulleet toimeen yhdellä palkalla n. 2600 nettona. Ja hän ollut viime kuukaudet usein auttamassa töissä. Tavoite ollut että kesäheinäkuussa molemmat voisivat vihdoin saada palkkaa.
Mutta sitten tuli kriisi tässä. Hän ilmoitti kokevansa että käytän häntä hyväkseni kuin vaimoa vaikka en ole tehnyt hänestä vaimoa enkä hoida itse aviomiehen velvollisuuksia. Ja että hän ei tule enää auttamaan ellei saada molemmille omat palkat samantien ja menee muualle töihin ja muuttaa erilleen asumaan ja suhteemme muuttuu takaisin deittailutasolle ellen mene nyt naimisiin kanssaan.
Olen itse hieman hämmentynyt kaikesta. Ennen tätä ilmoitusta olin kokenut että vihdoinkin olen nähnyt että pärjäämme tiiminä yhdessä, ei pelkkää helppoa elämää vaan hän osaa joustaa ja sopeutua myös tosielämän tilanteisiin ja olla vastavuoroisesti tukena vaikka firmalla ei ollutkaan varaa tässä kohtaa enempää rahaa jakaa palkkoina jotta tavoitteemme tilanteen muuttumisesta jo kesällä onnistuisi. Hän vain huutaa että minä en halua maksaa hänelle, vaikka minulla ei ole itselleni yhtään enempää kuin hänelläkään käyttörahaa ja aina olen kaiken mitä ollut hänen kanssaan jakanut ja enemmänkin. On huutanut päiviä, kaikki mitä sanon on kuulemma hevonpaskaa ja vain teot merkitsevät, mennäänkö maistraattiin. Olen jo pitkään sanonut että haluan että saamme tämän projektin valmiiksi kesän aikana jotta voimme rauhallisin mielin mennä naimisiin kun olisi aikaa enkä vain töissä kuten nyt, että haluan edes häämatkalle ja kokea että saavutimme tavoitteen yhdessä. Ja että teen nyt paljon töitä jotta olisin valmis kesän aikana etten halua että en halua että missaamme sitä. Mutta hän kertoi ettei usko mihinkään mitä sanon, että on lukenut instagramissa psykologin postauksia ja mies menee naimisiin jos haluaa samantien eikä lykkää. Ja hän lähtee jos en kerran halua häntä. Yms. Joka kuulostaa järjettömältä minulle kun olen alusta asti häntä pitänyt ainoana naisena ja katsonut tulevaan yhdessä ja toivomansa timanttisormuskin kaapissa hankittuna johon siihenkin laitoin kaikki irrotettavissa olleet varani. Nyt Siirsin melkeinpä kaikki käytössäni olevat varat hänen tililleen ja hän rauhoittui ja on nyt ollut pari päivää ystävällinen. Mutta itseäni hieman huolestuttaa juuri se että hän ei tunnu uskovan mitään mitä puhun, vaikka en koe siihen olevan syytä.
Kommentit (26)
Ap haluaa säilyttää ylivallan (vrt. voimakas motiivi luxuksen tarjoamiseen) koska tietää, että "tasaveroisessa" suhteessa kumppani olisi hänelle "liian hyvä".
Siksi hän sitoo suhteen laadun taloudelliseen extra-menestykseen; niin kauan kuin sitä tavoitellaan, hänellä on veruke pitää morsian alisteisessa asemessa.
Ap:n kirjoitustyylistä tulee mieleen mummo.
Juokse.
Kaikki merkit viittaa siihen että uhkavaatimukset ja syyllistäminen ei ainakaan avioliiton myötä tule vähenemään, päin vastoin.
Seuraava ultimaatumi luultavasti tulee olemaan lapsen hankinta ja jos sen virheen teet että pistät pullan uuniin niin kusessa olet pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa säilyttää ylivallan (vrt. voimakas motiivi luxuksen tarjoamiseen) koska tietää, että "tasaveroisessa" suhteessa kumppani olisi hänelle "liian hyvä".
Siksi hän sitoo suhteen laadun taloudelliseen extra-menestykseen; niin kauan kuin sitä tavoitellaan, hänellä on veruke pitää morsian alisteisessa asemessa.
Ei minulla mitään valta - asemaa ole koskaan ollutkaan. Hän hyvin vahva persoona. Ensimmäiset parit treffit ehdotti paikkoja joissa jo parissa tapaamisessa sain maksaa duunarin kahden viikon palkan laskuina. En ole mitään vaatinut, ja viimekuukausina kun rahat olleet vähissä vain hänelle tulee palkka ja olen pyytänyt bensarahaa että pääsen töihin. Haluan vain aitoa kumppanuutta jossa puolin ja toisin jaetaan mitä on ja tuetaan toisiamme. Ymmärrän että ennenkuin naimisissa ollaan voi toista huolestuttaa ollaanko tosissaan mutta jos kaikki merkit näyttävät niin ja sanon niin niin en Ymmärrä kuinka edes haluaa naimisiin ihmisen kanssa jonka sanaan ei luota.
Jokaiselle ulkopuoliselle on selvää, että hän on kanssasi vain rahojesi vuoksi. Nyt kun rahahanat ovatkin olleet kiinni, et enää kelpaakaan. Miksi ylipäänsä aloit tilanteeseen jossa maksoit toiselle palkkaa ilman mitään vastinetta? Jo siinä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt soida, että sinua käytetään hyväksi. Ja nyt vielä oikeasti mietit että oletko sinä se osapuoli joka käyttää hyväkseen tuota siipeilijää. Herätys nyt!
Tässähän sinä itse vastaat omaan kysymykseesi.
Yrittäjien elämässä tulot vaihtelevat, joten vaimostasi ei oikein taida olla yrittäjän vaimoksi. Jos toinen tienaa, se on yhteinen päätös, on kotonaolevan puolison tehtävä tukea sataprosenttisesti ja pitää kotielämä mukavana. Rahan kinuaminen ja ymmärtämättömyys raha-asioita eivät ole sellaisia asioita, joita myöskään haluat jälkikasvultasi? Kun kyse on perheen perustamisesta, pitää ajatella paljon pitemmälle, lasten kasvatukseen asti.