Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mielenrauha ja oikea ratkaisu tehtyä?
10.10.2006 |
Mulla kaksi lasta, eikä enempää suunnitteilla. Vanhin on 3v ja nuorin 7kk.
Äitiyslomani loppuu vuodenvaihteessa ja perheemme rahatilanteen huomioiden paluu työhö olisi edessä. Myöskään luonteeni ei ole sitä tyyppiä että viihtyisin vain kotona ollessani. ( en yhtään väheksy niitä jotka tekevät niin!)
No jokatapauksessa mulle on tarjottu työtä joka olisi vakituinen, kokoaikainen ja vielä esimiesasema eli ylennystä olisi tulossa nykyiseen työhöni nähden. Työ kuuluisi vain aloittaa 1,5kk aiemmin kuin äitiyslomani päättyy eli reilun kuukauden kuluttua. Vanhemmalle lapselle haettu pk paikkaa ja innoissaan on sinne menossakin. Mieheni on lupautunut vähentää töitä ollakseen pienimmän kanssa kotona siihen asti kun hänet laitettaisiin hoitoon osapäiväisesti n. vuoden vanhana. Luotan kyllä 100% miehen kykyyn olla lapsensa kanssa, eli on tosi hyvä isä.
Nyt vaan on iskeneet hirveät itsesyytökset että teenkö väärin ajatellessani omaa uraani?? Tiedän senkin että tällaista tilaisuutta töiden suhteen ei tule vastaan ihan heti, ei ehkä vuosiin.
Tuntuu kamalalta kun ei tiedä mikä olisi oikein. Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia ja kuinka perheenne on niistä selvinnyt?
Kommentit (6)
Mielestäni isät voi yhtä hyvin olla kotona lasten kaa. on varmaan jääny päähän joillekin se eläinten ajatusmaailma että äidit hoitaa lapset ja isät hakee ruokaa perheelle.
mun mielestä ihan sama kuka hoitaa huushollia kunhan vaan molemmat tyytyväisiä ja homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ottaisin sen paikan ilman muuta.
Jos miehesi voi ottaa enemmän vastuuta lastenhoidosta nyt, niin ota uusi työ vastaan! Sitten kun olet saanut homman käyntiin, niin voithan vaikka ensi kesänä ottaa kesäloman jatkeeksi kuukauden hoitovapaata - tai vaikka myöhemminkin, jos ensi kesä työn kannalta liian pian. Hoitovapaatahan voi ottaa siihen asti kun lapsi täyttää 3 vuotta.
Sun kannattaa kyllä ajatella omaa uraasi, koska omasta kokemuksesta voin sanoa, että " lapsellisena" naisena ei työmarkkinoilla aina ole sitä kuuminta hottia. Itse en ottanut vastaan hyvää duunia, jota mulle tarjottiin, kun olin hoitovapaalla lasten kanssa. Ajattelin, että kyllä niitä tilaisuuksia tulee sitten myöhemminkin. Ne eipä niitä niin vaan tule. Tuntuu, että jämähdin hoitovapaiden jälkeen tälle nykyiselle tasolle ja nyt alkaa nuoremmat pyyhkiä ohi. Aina voit sitten siirtyä vähemmän vaativiin töihin myöhemmin, jos tuntuu, että haluat enemmän aikaa perheelle.
Tänään täytyy päätös tehdä joten kyllä minä työn vastaan otan. Se on vaan meillä äideillä kumma tapa tuntea syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa jos jonkimmoisesta asiasta. Uskon että kaikki menee loppuviimeksi hyvin.
-AP
Kaikkea hyvää teille ja älä tunne syyllisyyttä. lapset ovat hyvässä hoidossa. toivottavasti viihdyt työssäsi! =)
t. 3
Hienoa, jos miehesi jää kotiin muutamaksi kuukaudeksi. Se on varmasti hänellekin antoisa kokemus.
Sitten kun lapset ovat päivähoidossa ja käytte itse töissä, muistakaa antaa aikaa ja huomiota lapsille vapaapäivinä. Jos mahdollista, pitäkää hoitopäivät kohtuullisen mittaisina. Näillä keinoin meillä on onnistunut uran luominen, vaikka meillä oli pienet lapset.