Ulkomaille muutto, muovautuuko arki lopulta samanlaiseksi kuin Suomessa

Aika samanlaista elämä oli ulkomaillakin. Aamulla ylös ja töihin. Kaupan kautta kotiin ruokaa tekemään ja telkkaria töllöttämään. Viikonloppuna tavattiin ystäviä ja juhlittiin aivan kuin Suomessakin. Mikä siellä nyt niin erilaista olisi, paitsi ettei tarvinnut lumitöitä talvella tehdä.

Arki on arkea joka puolella. Paratiisia maan päällä ei ole olemassa. Tuskin on maan yläpuolellakaan.

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Vähän riippuu siitä, minne menet. Monessa maassa käytännön asioiden hoito vaatii edelleen tuntikausien jonottamista hikisissä virastoissa. Joissain paikoissa saattaa olla siesta, mikä skandinaaville on pösilö idis (vaikka siis kuumuus toki uuvuttaa meitäkin). Lapsia saamalla pääsee paremmin integroitumaan. Sekin tosin voi tehdä tiukkaa, kun perhetutut tapaa toisiaan keskenään omilla pihoillaan. Jossain kehitysmaassa saattaa olla oikeastikin vaarallista kuljeskella ihan miten vaan. Jossain Jenkeissä olet autossasi kiinni ja jumitat ruuhkissa. Eli huonoja puolia ja arkea on kaikkialla. Toisaalta sitten taas ne ihanat puolet tekee muualla asumisesta kannattavaa. Suosittelen. 

Riippuu paljon myös siitä mitä tekee, ja mihin menee, ja mistä pitää.

Ajatellaan vaikka ihmistä joka rakastaa aurinkoa ja surffaamista, joita ei juuri Suomessa näy/pysty harrastamaan, niin varmasti elämä on parempaa jossain maassa missä on 'kesä' ympäri vuoden. Toki samat työt/ruuanlaitot/vessanpesut tuollakin on mitä täällä, mutta se muu elämä ja fiilis erilaista.

Sitten taas jos muuttaa Suomesta Berliiniin, niin ei se arkielämä ehkä samalla lailla muutu, toki kulttuuritarjonta parempi jne. eli tuollaisesta kiinnostuneelle varmasti erilainen elämä.

Puitteet saattaa olla erilaiset, mutta arki on arkea. Eräässä Afrikan maassa oli usein sähkökatkoja, kestivät joskus viikonkin. Toki se vaikuttaa arkeen. Samoin asuessani maassa, jossa oli monta kuukautta vuodessa yli 40 astetta lämmintä, sillä oli vaikutusta siihen, mitä harrasti ja kuinka paljon/vähän oleskeli ulkona.

Nykyisessä asuinmaasani Keski-Aasiassa ei ole ollut kaupoissa juustoa kuukauteen. Mutta siis eihän nämä mitään elämää mullistavia juttuja ole. Kaikkeen tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Riippuu maasta tietenkin. Meillä on perusarkikin täysin erilaista kuin Suomessa, koska täällä koulujärjestelmä on erilainen ja työt samoin. Harva käy kaupassa, kotiin tuodaan kaikki, suurimmalla osalla on maidit tai vähintään siivooja. Sen lisäksi arkenakin käydään rannalla ja altaalla ja ollaan naapureiden kanssa päivällisellä jne. Lisäksi ihmisten asenne on paljon avoimempi ja ystävällisempi kuin Suomessa, ihmiset voi paremmin jo lähtökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Kaikki tuttavani/ ystäväni ovat paikallisia.

Myöskin paikallinen puoliso.

En ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään erityisen ulkopuoliseksi, en edes silloin alkuvuosina....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.

Englantia osataan ihan joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.

Englantia osataan ihan joka paikassa.

Ei osata lähelläkään kaikkialla. Kokemuksesta tiedän. Ja jos ihmisillä on mahdollisuus seurustella omalla äidinkielellään, niin pääsääntöisesti heitä ei kiinnosta seurustella vieraalla kielellä. Ihan luonnollista.

Olen asunut ulkomailla pidempään kaksi kertaa. Ekan kerran maassa missä palkallani kuului todella varakkaaseen joukkoon. Arkielämäni oli todella erilaista mitä muualla, esimerkiksi oli oma kokki, kuljettaja, yksityiskoulut lapsille, taloudenhoitajia muutama kappale, kaikki palvelut ja asiat olivat minusta puoli-ilmaisia. Tästä reissusta jäi todella miellyttävät muistot, harmi ettei oikein muualla ole ylemmällä keskiluokalla varaa vastaavaan.

Toinen reissu sijoittui länsimaahan, missä elämä on hyvin samanalaista kun Suomessa. Reippaasti enemmän jää käteen tosin koska verotus on matalampaa ja palkka parempi kun Suomessa. Arki ei vaan eroa juurikaan, samanlailla töissä menee 10h/pv, harrastukset ja koulut lapsille vastaavia. 

Jos maa mihin suuntaat on vastaavan elintason maa kun Suomi etkä ole älytön ekstrovertti niin hyvin varmasti elämäsi on samanlaista kun Suomessa pienillä muutoksilla. 

Hyvin maakohtaista, mutta kun on tottunut asuinmaansa tapoihin ja kulttuuriin, on arki hyvinkin samanlaista kuin vaikka Suomessa. Siihenkin voit toki omilla valinnoilla vaikuttaa, esim. töiden jälkeen et menekään kaupan kautta kotiin katsomaan netflixiä vaan vaikka menetkin ulos syömään ja sieltä vaikka johonkin paikalliseen tapahtumaan.

Nykyisessä asuinmaasani olen huomannut myös sen, että aika usein ulkomaalaiset lyöttäytyvät vain muiden ulkomaalaisten seuraan minkä vuoksi kohtaamiset paikallisten kanssa jäävät minimiin eivätkä näin ollen osaa paikallista kieltäkään. Entinen työkaveri oli asunut maassa jo lähes kymmenen vuotta, mutta kielitaitonsa oli hyvin minimaalista ja minä jouduin toisinaan auttamaan häntä mm. ravintolavarauksen peruuttamisessa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.

Englantia osataan ihan joka paikassa.

Ei osata. Asun Japanissa ja täällä virkailijat maahanmuuttovirastossakaan eivät osaa kunnolla englantia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.

Englantia osataan ihan joka paikassa.

Ei osata lähelläkään kaikkialla. Kokemuksesta tiedän. Ja jos ihmisillä on mahdollisuus seurustella omalla äidinkielellään, niin pääsääntöisesti heitä ei kiinnosta seurustella vieraalla kielellä. Ihan luonnollista.

Edelleen kuvaat introverttiyttä, moni ulkomailla asuva todellakin haluaa myös muita kuin suomalaisia ympärilleen, se on luonnollista.

Itse olen sekä opiskellut että tehnyt töitä useammassa maassa, ja sanoisin, että arki riippuu tosi paljon siitä, missä asuu (maa kaupunki) ja mitä tekee (työtä, opiskelee jne) ja mikä on elämäntilanne. Monia asioita ei voi etukäteen tietää tai valmistella mutta niihin voi itse myöhemmin vaikuttaa (esim vaihtaa asuntoa tai työpaikkaa). Juuri työpaikka (sisältö ja toimiston sijainti) ja asunto vaikuttavat tosi paljon. Arjen voi rakentaa sellaiseksi kuin haluaa.

Yleisesti ottaen Euroopassa elämä on aika samanlaista kuin Suomessa, kauempana vaikkapa Aasiassa pitää muuttaa rutiineja enemmän. Sairasvakuutusasiat kannattaa huolehtia kuntoon jos lähtee johonkin oikein eksottiseen paikkaan. Euroopassa on yleisesti hyvä sairausturva. Kaupungin koosta riippuu paljon. Itse asun tällä hetkellä eurooppalaisessa pääkaupungissa, mutta täällä on myös hyvä luontotarjonta. Viikonloppuna voi lähteä junalla rantalomalle. Tykkään tosi paljon. Suomalaisiin suhtaudutaan yleisesti hyvin. Hoidan kaikki asiat paikallisella kielellä, sen oppii kyllä pikkuhiljaa. Tietyt asiat ärsyttävät, mutta niin on toki Suomessakin. Mikä ärsyttää riippuu omasta tilanteesta ja asuinpaikasta. Täällä vauvapalstalla on välillä hyvä käydä katsomassa typeriä kirjoituksia, niin ei tule liian kova koti-ikävä Suomeen. :) Tämä avaus ei kyllä mielestäni ollut mitenkään typerä vaan ihan asiallinen.

Integroitumista auttaa jonkintasoinen kielitaito, opinnot paikallisessa yliopistossa, paikallinen puoliso, lapset, mutta ilmankin kyllä pääsee sisälle jos haluaa. Monet eivät edes halua vaan pyörivät expatympyröissä. Ajattelen, että aina voi palata jos tilanne käy sietämättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.

Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.

Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.

Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.

Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.

Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.

Englantia osataan ihan joka paikassa.

Ei osata lähelläkään kaikkialla. Kokemuksesta tiedän. Ja jos ihmisillä on mahdollisuus seurustella omalla äidinkielellään, niin pääsääntöisesti heitä ei kiinnosta seurustella vieraalla kielellä. Ihan luonnollista.

Edelleen kuvaat introverttiyttä, moni ulkomailla asuva todellakin haluaa myös muita kuin suomalaisia ympärilleen, se on luonnollista.

Kuvaan kokemuksiani ns. expateista, jotka asuvat länsimaiden ulkopuolella. Pian 15 vuotta havaintoja näistä piireistä olen tehnyt. Suomalaisia en ole yhdessäkään asuinmaassani tuntenut.

Minä ulkoilen täällä paljon enemmän, kun säät on paremmat. 

Vierailija kirjoitti:

Arki on arkea joka puolella. Paratiisia maan päällä ei ole olemassa. Tuskin on maan yläpuolellakaan.

Se arki voi kuitenkin olla mukavampaa paikasta riippuen.