Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomaille muutto, muovautuuko arki lopulta samanlaiseksi kuin Suomessa
08.05.2022 |
Olen miettinyt ulkomaille muuttoa, en pysyvästi mutta pitemmäksi aikaa, esimerkiksi muutamiksi vuosiksi. Mediassa ulkomaille muuttoa käsitellään usein aika stereotypisesti joko positiivisesta tai negatiivisesta näkökulmasta. Useimmillahan arki ja elämän rytmi muodostuu sellaiseksi, kuin sen itse rakentaa. Olisi mielenkiintoista kuulla ulkomaille muuttaneiden kokemuksia, että onko arkielämä uudessa paikassa lopulta muovautunut samanlaiseksi kuin se oli Suomessa vai onko se selkeästi erilaista, ja jos on niin miksi? Onko yleismieliala erilainen erilaisessa ympäristössä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.
Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.
Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.
Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.
Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.
Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.
Englantia osataan ihan joka paikassa.
Ei osata lähelläkään kaikkialla. Kokemuksesta tiedän. Ja jos ihmisillä on mahdollisuus seurustella omalla äidinkielellään, niin pääsääntöisesti heitä ei kiinnosta seurustella vieraalla kielellä. Ihan luonnollista.
Edelleen kuvaat introverttiyttä, moni ulkomailla asuva todellakin haluaa myös muita kuin suomalaisia ympärilleen, se on luonnollista.
Viittaus omalla äidinkielellä seurusteluun ei tarkoittanut ulkomailla asuvia suomalaisia. Vaan että esim. georgialaiset puhuvat illanvietossa omassa maassaan mielellään georgiaa. Joku kutsuu vain englantia osaava ulkomaalaisen tuttavan mukaan, niin hyvin ulkopuoliseksi se ulkkari siinä tilanteesa jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki ei ole samanlaista, mutta se tuntuu samalta kuin Suomessa.
Maisemat ja tavat ovat erilaisia, mutta arki on kuitenkin arkea ja tuntuu siltä. Siitä ei pääse eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.
Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.
Tuo sanomasi riippuu aivan täysin siitä maasta, johon muuttaa, sekä muuttajasta itsestään.
Monissa kulttuureissa esimerkiksi naapureiden kanssa sosiaalisissa väleissä oleminen on normaalia.
Jos muuttaja on introvertti eikä itse hakeudu tekemisiin paikallisten asukkaiden kanssa ja välttelee heidän kohtaamistaan, niin ihmekö silloin se olisi, ettei uusia tuttavuuksia tai ystävystymisiä tule.
Olen eri kuin tuo jolle vastausta, mutta oma kokemukseni Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa on, että länkkärit muodostavat omat piirinsä ja harvalla on sosiaalisia kuvioita paikallisten kanssa. Ne joilla on, ovat yleensä parisuhteessa paikallisen kanssa. Toki poikkeuksiakin on, mutta hyvin harvassa he ovat. Ongelma alkaa siitä, että länkkäreillä on harvoin mitään mielenkiintoa opetella paikallista kieltä, joten jo senkin takia seurustelu paikallisten kanssa ei onnistu.
Englantia osataan ihan joka paikassa.
Ei osata lähelläkään kaikkialla. Kokemuksesta tiedän. Ja jos ihmisillä on mahdollisuus seurustella omalla äidinkielellään, niin pääsääntöisesti heitä ei kiinnosta seurustella vieraalla kielellä. Ihan luonnollista.
Edelleen kuvaat introverttiyttä, moni ulkomailla asuva todellakin haluaa myös muita kuin suomalaisia ympärilleen, se on luonnollista.
Kuvaan kokemuksiani ns. expateista, jotka asuvat länsimaiden ulkopuolella. Pian 15 vuotta havaintoja näistä piireistä olen tehnyt. Suomalaisia en ole yhdessäkään asuinmaassani tuntenut.
Niin minäkin, expat nimenomaan olen ja Aasiassa. Suomalaisten kanssa toki ollaan paljon, mutta miksi me täällä oltaisiin, jos suomalaiset riittäisi? Ei asuinmaasta mitään opi, jos nyhvää suomalaisten kanssa.
No suomalaisten keskinäisistä piireistä en tiedä yhtään mitään, joten en osaa tuohon vastata. Joskus olisi ehkä kiva päästä puhumaan suomea kasvokkain.
Vierailija kirjoitti:
Arki ei ole samanlaista, mutta se tuntuu samalta kuin Suomessa.
Maisemat ja tavat ovat erilaisia, mutta arki on kuitenkin arkea ja tuntuu siltä. Siitä ei pääse eroon.
Arki on paljon mukavampaa, kun ei ole pakkasia ja räntäsateita. Säällä on tosi paljon vaikutusta mieleen eikä arki tunnu todellakaan samalta. Mieli on paljon virkeämpi paremman sään myötä
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset akat ja ukot eivät osaa arvostaa suurkaupunkien kulttuuritarjontaa. Valittavat kun eivät pääse pystymettään rämpimään tai hiihtämään.
Kulttuuritarjontako se nyt sitten on jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleismieliala on sellainen, että olet aina ulkopuolella. Tyypillisestä expatit ystävystyvät vain toisten expatien kanssa. Vuorovaikutusta paikallisen kulttuurin kanssa ei välttämättä ole juurikaan, ellei pinnalliseksi jääviä kohtaamisia naapureiden tms. kanssa lasketa.
Arki on tietysti arkea, töitä ja kaupassa käymistä, paitsi että monet asiat ovat hankalampia tai vähintään erilaisia kuin Suomessa. Vaikkapa ne kauppojen hyllyt ovat aivan eri maailmasta. Tottuminen ja rutiinien rakentaminen uudessa ympäristössä vie paljon aikaa.
Olen ollut opiskeluaikoina vaihto-oppilaana ja myöhemmin työelämässä expattina. Vaikka olen todella vahvasti introvertti, tutustuin molemmilla kerroilla paikallisiin.
Suomalaisten ympyröistä jäin ulkopuoliseksi. Muutamassa suomi-tapaamisissa kävin, mutta en löytänyt oikein yhteyttä muihin suomalaisiin. Näytti olevan jo niin tiiviit porukat valmiina ettei niihin mahtunut.
Niitä tiiviitä porukoita oli muillakin ulkomaalaillla, ei vain suomalaisilla. Ihan samanlaista näytti meno olevan niin venäläisillä kuin argentiinalaisillakin. Pysyivät tiukasti omiensa parissa.
Asuessani ulkomailla en tutustunut muihin suomalaisiin siellä. Ei ollut mitään mielenkiintoa tavata heitä. Mieluummin tapasin paikallisia. Tekee hyvää asua ulkomailla, saa elämään uutta näkökulmaa. Elämä tuntuu myös nyt näin jälkikäteen hyvin muistorikkaalta. Suosittelen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan, kun muutin itse ulkomaille, silloisen poikakaverini, nyk. mieheni kotimaahan; esim. mieheni (ainoalta) sisarelta vei 10 vuotta, ennenkin hän jotenkuten pystyi minut hyväksymään. Mieheni vanhemmat+ isovanhemmat ottivat minut lämpimästi vastaan. Opettelin nopeasti kielen, hankkiuduin heti (jatko)-opiskelemaan ja sen jälkeen...töihin. Olen keskivertaisesta, suomalaisesta työläiskodista lähtöisin; emme olleet taloudellisesti kovin varakkaita, mutta emme myöskään köyhiä...... Mieheni on taas ns porvarissuvusta. Olen asunut ulkomailla nyt jo pitkään; kaikki ystäväni ja tuttavani ovat joko paikallisia tai sitten jo täällä myöskin pitkään asuneita, ei kylläkään suomalaisia. Johtuen ehkä siitäkin, ettei nyk. kotikunnassani asu tietääkseni montakaan suomalaista.
Oma arkeni olisi Suomessa asuessa kai aika samanlaista, tosin harrastukset, liikkumiseni ja maisemat olisi kai aika erilaiset. Samaa on töissäkäynti, ruokakauppa, talonyhtiön hallitushommat. Erilaista on joka päivä historiallisen (rakennettu 1400-1800) keskustan läpi pyöräily, viikonloppureissut junalla ja melontaharrastus - 20 minuutin pyörämatkalla jakkupukutöistäni olen jo luonnonsuojelualueella, jossa käyn viikottaisissa kajakkitreeneissä.
Kaikkia virallisia asioita en laske arjen pyörittämiseen, kun esim. sairausvakuutus pitää uusia vain kerran vuodessa, ja ajokortti uusia kaupungintalolla vain viisivuosittain. Kaikki virastoasiat menee eri tavalla kuin Suomessa. Aika pitkälti kyllä samaa byrokratiaa vain eri paketissa, ja ne oppii kyllä vuosien saatossa.
Juhlapäivät ja sen tapakulttuuri on eniten erilaiset, eli miten ihmiset juhlivat joulua, pääsiäistä, syntymäpäiviä (pitää itse tuoda kakku töihin) ja paria muuta vuosittaista juhlaa joita Suomessa ei ole. Vastapainoisesti täällä ei ole juhannusta tai itsenäisyyspäivää. Vuosien varrella rakentuu oma juhlintatapa, ja omani seuraa ainakin paikallisten vastaavaa.
Lyhyesti: arki aika samaa, juhlat aika samaa, virastoasiat aika samaa.
T.suomenhollantilanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suosittelen ulkomailla asumista ihan jokaiselle, edes 1-2 vuoden pätkää. Oma pyrähdykseni on kestänyt jo 30 vuotta ja 3 maata vaikken alunperin pysyvästi kuvitellut lähtevänikään.
Arjen erot riippuu tosi paljon minne muuttaa ja mitä tekemään ja millaisessa elämäntilanteessa.
Itse olen lähtenyt lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan ja jäänyt sille tielle, joten mahdotonta vertailla parikymppisen opiskelijan ja keski-ikäisen perheenäidin arkea, ne nyt olisivat ihan erilaisia vaikka Suomeen olisin jäänytkin.
Joku jo aimmin mainitsikin että lapset auttavat integroitumaan, olin itse asunut nykyisessä asuinmaassani (Briteissä) jo kymmenen vuotta ennen kuin perustin perheen mutta olen ihan eri tavalla päässyt tähän maahan ja kulttuuriin sisään lasten myotä, vaikka mielestäni oli jo täysin kotiutunut ennen lapsia ja paikallista puolisoa.
Paikallisen kielen sujuva osaaminen helpottaa elämää ja sopeutumista hurjasti jos ei tahdo missään suomalaisexpattien piireissä vain pyoriä.
Jos nyt vertaan omaa arkeani suunnilleen samassa elämäntilanteessa olevan Suomessa asuvan ystäväni arkeen niin eroja on ainakin:
-Täällä vietetään sosiaalista elämää viikollakin ympäri vuoden, on ihan tavallsita kutsua kavereita syomään vaikkapa keskiviikkoiltana tai tavata ystäviä illalisella tai drinksuilla jossan ravintolassa. Suomessa kaikenlainen sosiaalinen elämä tuntuu keskittyvän viikonloppuihin ja kesäkuukausiin.
-Lapset viedään ja haetaan koulusta koko alakoulun ajan, eli 11-vuotiaaksi. Heitä ei myoskään saa jättää yksin kotiin ennen yläkouluikää. Harvalla alakoululaisella on edes kännykkää. Suomessa lapset kulkevat itsenäisesti kouluun jo ekalta luokalta puhelin kourassaan.
-Tyomatkat ovat pitkiä ja kalliita, asun ja tyoskentelen Lontoon keskutan alueella, tyomatka on tunti suuntaansa, kaupungin ulkopuolella asuva maksaa helposti £500 kuussa matkoistaan, itselläni menee vain reilu satanen.
-Ei ole mitaan maagista pankkitunnusta joka avaa ovet kaikkialle, jokaiseen asiaan ja palveluun täytyy rekisteroityä erikseen ja kun muutat tai vaihdat nimeä niin joka paikkaan on ilmoitetttava erikseen lähettämällä kaikenlaisia todisteita. Itse yritin saada pankkikorttini Miss-sanan vaihdettua Ms tai Mrs, ei onnistunut ilman niin montaa kommervenkkiä ja virallisen vihkitodistuksen lähettämistä, että annoin olla. Suomessa helpompaa. Ilmoitan muutosta väestorekisteriin ja simsalabim osoitetiedot/nimenmuutos päivittyy automaattisesti joka paikkaan.
-Small talk, ventovieraille voi jutella ja vitsailla ilman että pidetään hulluna. Unohdan tämän Suomessa ja saan aina pitkiä katseita ja porukka vetäytyy takavasemmalle kun alan kommentoida jotain :D
-Lomaa saa pitää max 2 viikkoa putkeen. Jokainen tyopaikka saa itse määritellä lomakautensa ja annettujen lomapäivien määränkin tiettyyn pisteeseen. Plussana lomia voi alkaa pitää heti koeajan päätyttyä eikä tarvitse odottaa että on ollut tyopaikassa vuoden päivät.
-Toitä hakiessa CV joutuu helposti samaan pinoon muiden outojen ulkomaalaisten nimien kanssa, helpottaa jos tutkinto on jostain tunnetusta yliopistosta ja tyokokemus isoista kansainvälisistä firmoista. Näin se toki on Suomessakin mutta Päivi Ylä-Mäkkylällä on siellä kotikenttäetu.
Olen asunut useammassa maassa ja kulttuurissa. Alle 3 vuotiaiden lasten kanssa arki on ollut suunnilleen samanlaista lapsiperheen arkea joka paikassa.
Sen jälkeen olen alkanut huomata maiden väliset erot: Lasten tapakasvatus on erilaista, kuri, ruoka-ja terveystottumukset....ym. ym. Suurin ero on ollut sosiaalisissa suhteissa. Siinä vaiheessa kun Suomessa lapsi pukataan hoitopaikkaan tai päiväkötiin, niin täällä on jatkunut perheiden (varsinkin äitien) yhteiset tapaamiset, toiminnat (en edes keksi sopivaa sanaa suomeksi - tarkoittaa sitä kun tehdään lasten kanssa yhdessä esim. Urheilutapahtumat, kulttuuri, kaupunkimatkat, retket, ravintoloissa istuminen ym.). Itselleni tämä oli suomalaisena raskasta, mutta lapsistani on kasvanut erittäin sosiaalisia ja toiset huomioonottavia nuoria.
Toisaalta on myös enemmän vain "miesten tai naisten" juttuja, mikä myös erilaista verrattuna Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt asunut 10 vuotta Keski-Euroopassa eikä vieläkään ole se kamala arki iskenyt. Kun tykkää olostaan ja on onnellinen, ruokakaupassa käyntikin voi olla kivaa. Tai esim tänään, mittarissa on 25 astetta ja laiska sunnuntai. Ei mitään ihmeellistä mutta silti niin paljon kivempaa kuin Suomessa. Tämä on tietysti vain oma henkilökohtainen kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt asunut 10 vuotta Keski-Euroopassa eikä vieläkään ole se kamala arki iskenyt. Kun tykkää olostaan ja on onnellinen, ruokakaupassa käyntikin voi olla kivaa. Tai esim tänään, mittarissa on 25 astetta ja laiska sunnuntai. Ei mitään ihmeellistä mutta silti niin paljon kivempaa kuin Suomessa. Tämä on tietysti vain oma henkilökohtainen kokemukseni.
Lisään vielä että nimenomaan täällä en ole kokenut olevani ulkopuolinen. Suomessa olin yksinäinen, edes opiskeluaikana en saanut kavereita. Luulin olevani joku hirveä suohirviö - mutta kun muutinkin ulkomaille, sain kavereita heti. Olin ihan ihmeissäni kun sain kutsuja bileisiin yms. Ja näin on jatkunut koko vuosikymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä suosittelen ulkomailla asumista ihan jokaiselle, edes 1-2 vuoden pätkää. Oma pyrähdykseni on kestänyt jo 30 vuotta ja 3 maata vaikken alunperin pysyvästi kuvitellut lähtevänikään.
Arjen erot riippuu tosi paljon minne muuttaa ja mitä tekemään ja millaisessa elämäntilanteessa.
Itse olen lähtenyt lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan ja jäänyt sille tielle, joten mahdotonta vertailla parikymppisen opiskelijan ja keski-ikäisen perheenäidin arkea, ne nyt olisivat ihan erilaisia vaikka Suomeen olisin jäänytkin.
Joku jo aimmin mainitsikin että lapset auttavat integroitumaan, olin itse asunut nykyisessä asuinmaassani (Briteissä) jo kymmenen vuotta ennen kuin perustin perheen mutta olen ihan eri tavalla päässyt tähän maahan ja kulttuuriin sisään lasten myotä, vaikka mielestäni oli jo täysin kotiutunut ennen lapsia ja paikallista puolisoa.
Paikallisen kielen sujuva osaaminen helpottaa elämää ja sopeutumista hurjasti jos ei tahdo missään suomalaisexpattien piireissä vain pyoriä.
Jos nyt vertaan omaa arkeani suunnilleen samassa elämäntilanteessa olevan Suomessa asuvan ystäväni arkeen niin eroja on ainakin:
-Täällä vietetään sosiaalista elämää viikollakin ympäri vuoden, on ihan tavallsita kutsua kavereita syomään vaikkapa keskiviikkoiltana tai tavata ystäviä illalisella tai drinksuilla jossan ravintolassa. Suomessa kaikenlainen sosiaalinen elämä tuntuu keskittyvän viikonloppuihin ja kesäkuukausiin.
-Lapset viedään ja haetaan koulusta koko alakoulun ajan, eli 11-vuotiaaksi. Heitä ei myoskään saa jättää yksin kotiin ennen yläkouluikää. Harvalla alakoululaisella on edes kännykkää. Suomessa lapset kulkevat itsenäisesti kouluun jo ekalta luokalta puhelin kourassaan.
-Tyomatkat ovat pitkiä ja kalliita, asun ja tyoskentelen Lontoon keskutan alueella, tyomatka on tunti suuntaansa, kaupungin ulkopuolella asuva maksaa helposti £500 kuussa matkoistaan, itselläni menee vain reilu satanen.
-Ei ole mitaan maagista pankkitunnusta joka avaa ovet kaikkialle, jokaiseen asiaan ja palveluun täytyy rekisteroityä erikseen ja kun muutat tai vaihdat nimeä niin joka paikkaan on ilmoitetttava erikseen lähettämällä kaikenlaisia todisteita. Itse yritin saada pankkikorttini Miss-sanan vaihdettua Ms tai Mrs, ei onnistunut ilman niin montaa kommervenkkiä ja virallisen vihkitodistuksen lähettämistä, että annoin olla. Suomessa helpompaa. Ilmoitan muutosta väestorekisteriin ja simsalabim osoitetiedot/nimenmuutos päivittyy automaattisesti joka paikkaan.
-Small talk, ventovieraille voi jutella ja vitsailla ilman että pidetään hulluna. Unohdan tämän Suomessa ja saan aina pitkiä katseita ja porukka vetäytyy takavasemmalle kun alan kommentoida jotain :D
-Lomaa saa pitää max 2 viikkoa putkeen. Jokainen tyopaikka saa itse määritellä lomakautensa ja annettujen lomapäivien määränkin tiettyyn pisteeseen. Plussana lomia voi alkaa pitää heti koeajan päätyttyä eikä tarvitse odottaa että on ollut tyopaikassa vuoden päivät.
-Toitä hakiessa CV joutuu helposti samaan pinoon muiden outojen ulkomaalaisten nimien kanssa, helpottaa jos tutkinto on jostain tunnetusta yliopistosta ja tyokokemus isoista kansainvälisistä firmoista. Näin se toki on Suomessakin mutta Päivi Ylä-Mäkkylällä on siellä kotikenttäetu.
Katsoitko, onnistuuko miss->ms/mrs nettipankissa? HSBC:llä onnistui muuttaa sieltä parilla klikkauksella, vaikka konttorissa olisi haluttu vihkitodistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä suosittelen ulkomailla asumista ihan jokaiselle, edes 1-2 vuoden pätkää. Oma pyrähdykseni on kestänyt jo 30 vuotta ja 3 maata vaikken alunperin pysyvästi kuvitellut lähtevänikään.
Arjen erot riippuu tosi paljon minne muuttaa ja mitä tekemään ja millaisessa elämäntilanteessa.
Itse olen lähtenyt lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan ja jäänyt sille tielle, joten mahdotonta vertailla parikymppisen opiskelijan ja keski-ikäisen perheenäidin arkea, ne nyt olisivat ihan erilaisia vaikka Suomeen olisin jäänytkin.
Joku jo aimmin mainitsikin että lapset auttavat integroitumaan, olin itse asunut nykyisessä asuinmaassani (Briteissä) jo kymmenen vuotta ennen kuin perustin perheen mutta olen ihan eri tavalla päässyt tähän maahan ja kulttuuriin sisään lasten myotä, vaikka mielestäni oli jo täysin kotiutunut ennen lapsia ja paikallista puolisoa.
Paikallisen kielen sujuva osaaminen helpottaa elämää ja sopeutumista hurjasti jos ei tahdo missään suomalaisexpattien piireissä vain pyoriä.
Jos nyt vertaan omaa arkeani suunnilleen samassa elämäntilanteessa olevan Suomessa asuvan ystäväni arkeen niin eroja on ainakin:
-Täällä vietetään sosiaalista elämää viikollakin ympäri vuoden, on ihan tavallsita kutsua kavereita syomään vaikkapa keskiviikkoiltana tai tavata ystäviä illalisella tai drinksuilla jossan ravintolassa. Suomessa kaikenlainen sosiaalinen elämä tuntuu keskittyvän viikonloppuihin ja kesäkuukausiin.
-Lapset viedään ja haetaan koulusta koko alakoulun ajan, eli 11-vuotiaaksi. Heitä ei myoskään saa jättää yksin kotiin ennen yläkouluikää. Harvalla alakoululaisella on edes kännykkää. Suomessa lapset kulkevat itsenäisesti kouluun jo ekalta luokalta puhelin kourassaan.
-Tyomatkat ovat pitkiä ja kalliita, asun ja tyoskentelen Lontoon keskutan alueella, tyomatka on tunti suuntaansa, kaupungin ulkopuolella asuva maksaa helposti £500 kuussa matkoistaan, itselläni menee vain reilu satanen.
-Ei ole mitaan maagista pankkitunnusta joka avaa ovet kaikkialle, jokaiseen asiaan ja palveluun täytyy rekisteroityä erikseen ja kun muutat tai vaihdat nimeä niin joka paikkaan on ilmoitetttava erikseen lähettämällä kaikenlaisia todisteita. Itse yritin saada pankkikorttini Miss-sanan vaihdettua Ms tai Mrs, ei onnistunut ilman niin montaa kommervenkkiä ja virallisen vihkitodistuksen lähettämistä, että annoin olla. Suomessa helpompaa. Ilmoitan muutosta väestorekisteriin ja simsalabim osoitetiedot/nimenmuutos päivittyy automaattisesti joka paikkaan.
-Small talk, ventovieraille voi jutella ja vitsailla ilman että pidetään hulluna. Unohdan tämän Suomessa ja saan aina pitkiä katseita ja porukka vetäytyy takavasemmalle kun alan kommentoida jotain :D
-Lomaa saa pitää max 2 viikkoa putkeen. Jokainen tyopaikka saa itse määritellä lomakautensa ja annettujen lomapäivien määränkin tiettyyn pisteeseen. Plussana lomia voi alkaa pitää heti koeajan päätyttyä eikä tarvitse odottaa että on ollut tyopaikassa vuoden päivät.
-Toitä hakiessa CV joutuu helposti samaan pinoon muiden outojen ulkomaalaisten nimien kanssa, helpottaa jos tutkinto on jostain tunnetusta yliopistosta ja tyokokemus isoista kansainvälisistä firmoista. Näin se toki on Suomessakin mutta Päivi Ylä-Mäkkylällä on siellä kotikenttäetu.
Katsoitko, onnistuuko miss->ms/mrs nettipankissa? HSBC:llä onnistui muuttaa sieltä parilla klikkauksella, vaikka konttorissa olisi haluttu vihkitodistus.
En ole tsekannut, luovutin aikoinaa ja tästä on jo aikaa kun mentiin naimisiin yli 10 vuotta sitten, ollaan vaan Missejä :D Nimeä en siis muuttanut joten sinänsä kai yksi ja sama mikä mun titteli on.
Ulkomailla olet vieras, eräänlainen loinen jota ruokitaan ja pidetään hyvässä seurassa. Siksi moni sanoo "ulkomailla ihmisten olevan niin mukavia", tajuamatta että sinä olet se syöpä joka syö paikallisten energiaa.
Jossain kohtaa varmaankin tilanne muuttuu.
En osaa sanoa. Olen asunut ulkomailla jo niin kauan. Lähdin lukion jälkeen ja siitä on aikaa 20 vuotta. Sopeutuminen meni aikanaan kivuttomasti. Opiskelijaelämä oli kivaa ja uusia kavereita löytyi introverttinäkin. Mutta enhän minä voi tietää, millaista elämäni olisi nykyään, jos asuisin Suomessa. En siis pysty vertaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Arki on arkea joka puolella. Paratiisia maan päällä ei ole olemassa. Tuskin on maan yläpuolellakaan.
Florida on jo melko lähellä paratiisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt asunut 10 vuotta Keski-Euroopassa eikä vieläkään ole se kamala arki iskenyt. Kun tykkää olostaan ja on onnellinen, ruokakaupassa käyntikin voi olla kivaa. Tai esim tänään, mittarissa on 25 astetta ja laiska sunnuntai. Ei mitään ihmeellistä mutta silti niin paljon kivempaa kuin Suomessa. Tämä on tietysti vain oma henkilökohtainen kokemukseni.
Lisään vielä että nimenomaan täällä en ole kokenut olevani ulkopuolinen. Suomessa olin yksinäinen, edes opiskeluaikana en saanut kavereita. Luulin olevani joku hirveä suohirviö - mutta kun muutinkin ulkomaille, sain kavereita heti. Olin ihan ihmeissäni kun sain kutsuja bileisiin yms. Ja näin on jatkunut koko vuosikymmenen.
Asutko Tšekissä? Täällä on joskus joku siellä asuva kertonut, että oli Suomessa yksinäinen ja löysi Tšekissä heti ystäviä ja tajusi ettei olekaan mikään kummajainen.
Alue: Aihe vapaa
Niin minäkin, expat nimenomaan olen ja Aasiassa. Suomalaisten kanssa toki ollaan paljon, mutta miksi me täällä oltaisiin, jos suomalaiset riittäisi? Ei asuinmaasta mitään opi, jos nyhvää suomalaisten kanssa.