Opettajana aion tehdä kaikkeni lasten turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kiusaamattomuuden eteen
Kyllä. Lapsuudessa rakentuu tukipilarit elämälle. Koulu on suuri osa lapsuutta ja jos se menee perseelleen niin voi mennä loppuelämäkin. Sukulaiseni ajautui itsemurhaan koska ei koskaan selvinnyt kiusaamisen aiheuttamista traumoista. Suomessa on kuollut lapsia kiusaamiseen. Kuinka moni kulkee terapiassa kiusaamisen takia? Opettajana olen auktoritäärinen mutta ymmärtäväinen. Kiusaamiselle on nollatoleranssi. Kaikki otetaan mukaan. Opettajalle voi tulla luottamuksellisesti puhumaan jos jokin tuntuu pahalta. Kehitän järjestelmää jossa kukaan ei jää yksin seisoskelemaan nurkkaan vaan keksitään hauskaa tekemistä yhdessä. Viimeksi hankin vapaan seinän minne sai käydä piirtämässä ja tekemässä graffitteja. Huomaan kyllä työyhteisössäni henkilökuntaa joita ei yhtään tunnu kiinnostavan lasten hyvinvointi. Alalle ei kannattaisi hakea jos kiinnostaa vain palkka ja lomat. Helposti katsotaan muualle kun ongelmia ilmenee. Tässä on kovasti työsarkaa sillä näen paljon rakenteellista korjaamista koulumaailmassa. Kehittelen myös lakialoitteita joilla turvattaisi paremmin lasten olot. Mielipiteitä?
Kommentit (23)
80-luvulla mies luokanope joutui pahispojille karjumaan, nostamaan seinälle ja keskustelemaan vanhempien kanssa usein, oli empatiaa kyllä muuten ongelmille. Yritti etteivät oppilaat kiusaa toisiaan, tosin saattoi itse kiusata oppilaita välillä.
Kuulostaa hyvältä.
Työtä tulee riittämään, mutta se tieto pitää motivaatiota yllä, että jo näennäisen pieni muutos omassa kouluyhteisössä voi kääntää yhden lapsen elämän suunnan parempaan kerrannaisvaikutusten kautta koko loppuiäksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Rakettitieteessä on logiikkaa, lasten kanssa toimimisessa ei. Muutosta et tule saamaan aikaan. Jos et luovuta, niin todennäköisesti tulet menettämään työpaikkasi, kunhan kiusaajalasten vanhemmat tekevät sinusta lukuisia valituksia.