Haikea mieli entisestä kaverista

Elämässäni tapahtui iloisia muutoksia ja iloa vähän varjostaa paha mieli kaverisuhteesta joka kuihtui. Kaveri muuttui aikoinaan etäisemmäksi ja viileäksi minua kohtaan. Syy ei koskaan selvinnyt, mutta aloin kohdella häntä samoin. Sitten kaveruus tietenkin kuihtui.

Oikeasti kuitenkin ikävöin häntä yhä, ja mietin välillä mitä tapahtui. Aika tyhmää, kun ei hän varmaan minusta ajattele hyvää, tai en tiedä ajatteleeko pahaakaan. Ehkä se oli ihan normaalia etääntymistä.

Mitäs nyt? Tästä olisi kiva päästä eteenpäin. Harvoin kai lapsuudenystävyydet koko elämän ajan edes kestää, lienee normaalia tällainen?