MIksi ihmiset ovat alkoholistien kanssa?

Tätä ihmettelen myös!

Varmaan koska rakkaus!! Rakkaus on yliarvostettua! Käyttäkää aivojanne ihmiset

Kun ei ymmärrä alkoholismia. Sitten kun ymmärtää niin ei sitä jää katsomaan.

Isäni oli selvänä takakireä vittumainen niuhottaja ja pikkusievässä leppoisa seuramies.

Omaa tyhmyyttään ja surkeuttaan. Sellaiset ihmiset ovat yksinään aika surkeita ja he eivät pärjää omin avuin, vaan alkoholistikin on parempi kuin ei mitään. Heillä on todella huono itsetunto ja sen myötä huono elämä on ihan ok.

Tuskinpa kukaan on kenenkään kanssa juuri siksi että henkilö on alkoholisti. Ja känni silloin tällöin ei ole alkoholismia.

Koska ihmisissä on muitakin ominaisuuksia, kuin pelkästään esim. se alkoholismi. 

Ongelma on varmaan siinä että nuorena menee yhteen pojan kanssa joka juo ja itsekin välillä ottaa niin se on ok. Sitten kun alkaa olemaan aikuinen niin se alkoholin määrä vähenee itsellä mutta pysyy tai lisääntyy puolisolla. Siinä vaiheessa saattaa olla jo lapsetkin tehty ja toivotaan vaan että jos se kohta aikuistuu se puoliso niin lopettaa juomisen... Ja siinä ne vuodet vierii eteenpäin

On kuulemma niin mukava mies muuten, joten sen takia kestää nuo kännäykset. 

Suurin syy on, että sitä vaan jaksaa toivoa, että toinen vielä siitä parantuu / lakkaa juomasta. On yksilöllistä, kuinka pahaksi tilanteen pitää mennä, ennenkuin luopuu toivosta.

Rakkaus, paitsi miehillä ei. Jos on juoppo pariskunta, josta nainen raitistuu, jää hän hoitamaan miestään. Jos mies raitistuu, niin mies jättää naisen. Onhan tämä nähty myös kun puoliso sairastuu vakavasti- aika usein mies jättää naisen, nainen jää aina hoitamaan miestä.

Rakkaus. Kun toista rakastaa.

Ja se, että vaaka on jotenkin tasapainossa. Vastineeksi saa jotain niin hyvää, että jää voiton puolelle.

Eihän kukaan ole, jos tätä tasapainoa ei ole. He ovat jo eronneet.

Kukaan ei synny alkoholistiksi. Hänkin on ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on varmaan siinä että nuorena menee yhteen pojan kanssa joka juo ja itsekin välillä ottaa niin se on ok. Sitten kun alkaa olemaan aikuinen niin se alkoholin määrä vähenee itsellä mutta pysyy tai lisääntyy puolisolla. Siinä vaiheessa saattaa olla jo lapsetkin tehty ja toivotaan vaan että jos se kohta aikuistuu se puoliso niin lopettaa juomisen... Ja siinä ne vuodet vierii eteenpäin

Juuri näin. Ei ne opiskeluaikojen örvellykset tuntuneet niin pahoilta, opiskelijajuhlissa niin moni muukin otti liikaa. Mutta ne muut aikuistui, oma mies ei.

Ihminen on ihmisen kanssa. On se alkoholistikin ihminen. Ei tuohon kysymykseen ole yksiselitteistä ja helppoa vastausta.

Jättäkää alkoholistipuolisonne ja lähtekää menemään. Tämä on ihan teidän omaksi parhaaksenne, etenkin jos teillä on lapsia kotona. Älkää enää palatko yhteen jos alkoholisti ei mene hoitoon ja raitistu. Isäni sairasti alkoholismia, jonka takia äitini muutti pois hänen luotansa. Isä raitistui Minnesota-hoidossa ja he palasivat yhteen äitini kanssa ja nyt heillä menee paljon paremmin.

Mä join itsekin suhteen alussa paljon, aika tasatahtiin vedettiin. Sitten lopetin ja miehellä vaan lisääntyi. Jätin sen juopon.

Moni alkoholisti on hauska, pidetty seuramies. Jännä , mutta helppo. Dokullaon yleensä laaja baarikaveriseura. Verrattuna kilttinörttiin, joka hakkaa pelejä, ei puhu, eikä pussaa alkoholisti on ihan kiva. Käytännössä johtaa yh tilanteeseen, lopulta eroo, mutta siinä välissä hauskaa.

Alkoholisti on verrattavissa lapseen, ei sitä voi jättää heitteille. Kunnes tämä henkilö oivaltaa, että alkoholisti ei aikuistu, vaik kuin paapoo.

Kysyisin toisinpäin että miksi alkoholistit ovat täys raittiin kanssa sillä se juomisen kyttääminen ja nalkuttaminen siitä on varmasti hermoja raastavaa.