Kertoisitko ystävälle, että jos olisit hän, jättäisit miehen?
Hänen mies ei osoita arvostusta ja kunnioitusta vaimolleen. Uskon, että ystävä ei ole tyhmä ja on huomannut tämän itsekin. Taloudellisista syistä varmaan vielä on antanut miehen olla. Miehellä on heikko itsetunto ja senkin varmasti vaimo tietää.
Kommentit (19)
On yksi puolituttu pariskunta, jossa on noin. Ei sellaista voi sanoa. Naisparan on tehtävä omat ratkaisunsa, kun hän on niihin valmis.
Mikä on sellainen ystävä, joka ei voi/uskalla sanoa mielipidettään. Meidän ystäväpiirissä arvostetaan suoraa ja välillä tiukkaakin puhetta. Jos aihetta siihen on. Puolin ja toisin.
Aviolitto on kahden kauppa ja kolmanen korva puusti.Sama avo-litot kuin seurustelusuhteet!Älä työnnä nokaasi toisten asioihin.Hanki parisuhde ja elämä,on mutakin tekemistä sinulla:Kuin luulla kuvitella ja tietää.
Vain jos ystävä kysyisi mielipidettäni.
Minä varoitin ystävää kun hän oli menossa naimisiin miehen kanssa josta suorastaan kirkui päälle päin mikä hän oli "miehiään".
Ystävä ei halunnut kuunnella, häät pidettiin - minua ei muuten kutsuttu - ja sitä onnea ja auvoa kesti 4 kuukautta! Sitten ystäväni muutti sisarelleen ja laittoi avioeron vireille.
Se oli kyllä lyhyin avioliitto mihin olen koskaan törmännyt. Mies täysi hulttio valehtelija ja petti ystävääni koko ajan. Tämä sulki silmänsä ja keiltäytyi kuuntelemasta. Niin siinä sitten kävi.
Sanoahan aina voi, harvoin se jolle sanotaan suostuu kuuntelemaan. Se on vain pakko antaa mennä, vaikka kurjalle tuntuu katsella sivusta.
Ystäviä olemme edelleen. Asiasta ei puhuta, se on liian arka aihe hänelle.
Ja tämän voi ystävä nähdä? Täytyy olla todella erikoinen ystävä että näkee kokonaisuuden kuinka kaverin mies kohtelee kaveriaan.
Vierailija kirjoitti:
On yksi puolituttu pariskunta, jossa on noin. Ei sellaista voi sanoa. Naisparan on tehtävä omat ratkaisunsa, kun hän on niihin valmis.
Miksei voi sanoa? Itse olin kurjassa suhteessa liian kauan. Olisin kitollinen, kun joku olisi herättänyt minut näkemään totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Aviolitto on kahden kauppa ja kolmanen korva puusti.Sama avo-litot kuin seurustelusuhteet!Älä työnnä nokaasi toisten asioihin.Hanki parisuhde ja elämä,on mutakin tekemistä sinulla:Kuin luulla kuvitella ja tietää.
Eikö silloinkaan, kun henkistä/fyysistä väkivaltaa? Kysymykseni ei liity aloittajan keissiin.
Minä ihmettelen näitä, jotka luulevat tietävänsä kavereiden puolisoista jotain. Itse en ainakaan ole koskaan esitellyt itseäni niin hyvin kenelläkään muulle kuin vaimolleni että siitä pystyisi antanaan diagnoosin. Harva ystäväni, sisareni, vanhempani tietävät todellisen luonteeni, mikä olen kumppania kohtaan, mikä minua kiinnostaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviolitto on kahden kauppa ja kolmanen korva puusti.Sama avo-litot kuin seurustelusuhteet!Älä työnnä nokaasi toisten asioihin.Hanki parisuhde ja elämä,on mutakin tekemistä sinulla:Kuin luulla kuvitella ja tietää.
Eikö silloinkaan, kun henkistä/fyysistä väkivaltaa? Kysymykseni ei liity aloittajan keissiin.
Äitini kertomus parisuhteestaan ei vastannut todellisuutta. Myöhemmin hänellä diagnosoitiin harhaluuloisuushäiriö, todennäköisesti vaivannut jo pitkään.
Ap:n kuvauksen perusteella on mahdotonta sanoa, onko hänen ystävänsä suhteessa oikeasti jotain pielessä vai ei. Miten "ei osoita arvostusta ja kunnioitusta vaimolleen" käytännössä ilmenee? Jos kyse vain ap:n omasta arvailusta, ei kyllä kannata suutansa avata tässä tapauksessa.
Yleensä toisten asioihin puuttumisesta ei koidu mitään hyvää. Kuitenkin asian voi ottaa hienotunteisesti esille eli kiinnittää ystävän huomion asiaan esim .tuohon arvostuksen antamiseen ja saamiseen. Suoraan on turha käskeä eroamaan vaan miettimään sitä onko suhde hyvä vai ei.
Jos ystävä ei halua asiasta puhua, niin silloin pitäisin suuni supussa. Jos taas toinen kysyisi mielipidettä, niin sanoisin asiani, mutta silloinkin asiallisesti. En kuitenkaan käyttäisi muiden parisuhteiden miettimiseen aikaani, vaan keskittyisin omiin asioihini va antaisin tukea, jos sitä tarvitaan. Silloinkaan en osoittaisi miestä syyttävösti sormella ja pistäisi hänen syykseen kaikkea pahaa, sillä mistä ihmeestä ulkopuolinen voi tietää edes ystävänsä kaikkia tekoja ja sanomisia?
Arvostan sitä, ettei hyvä ystäväni sanonut suoraan noin, vaikka olin huonossa suhteessa vuosia. Ei se ole sellainen asia mihin kenenkään kannattaisi puuttua, ystävyys voi siitä kärsiä. Kyllä ystävä aika pian antoi kyllä ymmärtää, ettei pidä miehestäni ja sanoi ettei hän kohtele minua hyvin. Hän näki sen tyypin läpi paremmin kuin minä, joka olin jollain tapaa riippuvainen tästä miehestä ja ymmärsin liikaa tämän hankalaa persoonaa. Lopulta tarpeeksi päätä seinään hakattuani tajusin, että ystäväni oli oikeassa alusta asti ja jätin sen sian. Ei sitä varmaan kukaan muu niin hyvin nähnyt kuin tämä ystävä, jonka olin tuntenut lapsesta asti ja jonka kanssa voin olla täysin oma itseni. Miehen kanssa en voinut olla niin ei ystävä varmasti voinut olla huomaamatta sitä. Jossain toisessa tapauksessa voisi kuitenkin olla, että joku olisi esim mustasukkaisuuden takia ystävän puolisoa vastaan
En. Kysyisin sellaisia kysymyksiä, jotta ystävä itse havahtuisi pohtimaan asioita. Mutta ei ole minun tehtäväni ohjailla liikaa muiden elämiä. Tai jos tuo mies olisi selkeästi uhaksi eli väkivaltainen, niin silloin tekisin kaikkeni, että ystävä jättäisi miehen.
Vierailija kirjoitti:
Aviolitto on kahden kauppa ja kolmanen korva puusti.Sama avo-litot kuin seurustelusuhteet!Älä työnnä nokaasi toisten asioihin.Hanki parisuhde ja elämä,on mutakin tekemistä sinulla:Kuin luulla kuvitella ja tietää.
Oletko välilyöntinäppäimestä kuullut?
Olen sanonut suoraan, kun en jaksa sitten hymistellä ja mielistellä kun taas kerran ystävä avautuu samoista ongelmista suhteessaan. Mutta en sano toista kertaa, jokainen tekee omat päätöksensä.