Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko asua tai asutko appivanhempiesi kanssa samassa (pari)talossa?
09.10.2006 |
Meillä mies väläytti tällaisen ajatuksen, että voitais rakentaa yhteinen paritalo ja saatais vähän kustannuksiakin pienemmiksi. Onhan siinä hyviä puoliakin: olisi lapsenvahti lähellä. Tällä hetkellä appivanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, joten eipä heistä paljon apua meille ole. Ovat myös aika iäkkäitä, ja mies tykkäisi ajatuksesta että ovat lähellä jos menevät huonompaan kuntoon tai jompi kumpi kuolee.
Mutta mielessä välkkyvät kauhukuvat lastenhoitoneuvojaan tuputtavasta anopista, kun välillä viikonloppuvierailullakin pinna kiristyy vaikka mukavia ihmisiä ovatkin... Mites teillä?
Kommentit (14)
mutta meillä on kyllä suunnitelmissa rakentaa mun äidin kanssa paritalo. Se ajatus ei ahdista ketään, mies on äidilleni kuin oma poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että kaduttaa, että näin lähekkäin asutaan. En suosittele omien kokemusten perusteella. Mieheni suostutteli minut tähän ansaan, jonka tiesin olevan tie helvettiin... Nyt on pakko näin kituuttaa!
Päin vastoin. Sais pikkasen useemmin käydä lapsenlapsia katsomassa. Tosin, mun anoppi ei oo koskaan kotona...
Meillä olisi mahdollisuus muuttaa anoppilan naapuriin ja sua lähes ilmaiseksi, mutta ei kiitos!
Vaikka appivanhemmat ovat mukavia ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, niin liika läheisyys varmasti pilaisi välit. En suostuisi asumaan omien vanhempienikaan naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa suistuisi asumaan appivanhempien kanssa paritalossa tai edes kävelymatkan päässä heistä.
Jos sinua nyt jo ärsyttää, niin älä suostu.
Kauhea ajatuskin... Anoppini on mielenterveysongelmainen ja hänessä on kestämistä ihan vaikka etäisyyttä onkin. Mutta että naapurissa... ihan värisyttää ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien naapurina. Ja appivanhemmat tällä hetkellä 200km päässä, riittävä etäisyys. ;)
Nyt asumme aivan liian lähellä anoppilaa, eli 3 km. Alussa anoppi ramppas täällä jatkuvasti ja " antoi neuvoja" lastenkasvatukseen. Arghh!! Mitähän se olisi ollut jos olisimme naapurissa asuneet? Kukkapenkkejä olisi joku jatkuvasti perannut, ehkä hakenut pyykitkin narulta... Lapsiamme olisi hoidettu kuin omiaan, sekaannuttu joka asiaan ja vahdittu koska lähdemme ja minne.
Enkä asuisi omienkaan lähellä. Isälläni on taipumus paapoa minua kuin pikkulasta ja näen siitäkin punaista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appi taas tietää " kaiken" , joten no thanks.... En kyllä haluaisi asua paritalossa omien vanhempienkaan kanssa sen puoleen.
nyt paritalossa. Naapurien tulemisista ja menemisistä ei ole mitään hajua, sillä meillä on ovet eri puolilla taloa. Näin menettelee tosi kivasti, mutta yhteistä kuistia naapurin kanssa en ikinä voisi jakaa. Meillä menee myös tontin raja talon keskeltä, joten meillä ei ole edes yhteistä pihaa riesana.
Mutta anopin tai omien vanhempien naapuriin en kyllä muuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on välimatkaa 400 kilometriä ja sekin on liian vähän.
Missäs te nyt kävitte? Oltashan me X:ää hoidettu sen aikaa? Kukas teillä oikein eilen kävi? En olekkaan sitä ennen nähny? Mitäs se tekee työkseen? Pesit eilen ikkunat? Onko keittiössä uudet verhot? Kyllä on tullut tuosta koivusta lehtiä. Pitää huomenna haravoida....
Alue: Aihe vapaa
tuntuu että nytkin asutaan aivan liian lähellä n.18 km. ennen asuttiin 300 km päässä ja se menetteli. tarvin kyllä yksityisyyttä sen verran etten usko tuon toimivuuteen. mieti tarkkaan jaksatko oikeesti, riippuu tietenkin millainen suhde sulla on anoppiin.