Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kommunikoi kiukuttelemalla ja komentamalla?
06.05.2022 |
Kolmevuotias. Olen yrittänyt opettaa alusta saakka, että asiat hoituu pyytämällä ja rauhallisesta sanomalla. Itse olen aika rauhallinen tyyppi, joka harvoin ketään komentaa eli ei pitäisi olla ainakaan minulta oppinut tuollaista kommunikaatiotyyliä. Eikä ole saanut haluamiaan asioita sillä että kiukutellen niitä vaatii.
Mutta silti, jos haluaa jotain, niin ensimmäinen kerta kun sen sanoo tulee kiukuttelevalla tai komentavalla äänellä.
Väsyn. En jaksaisi enää millään kuunnella sitä että aamusta saakka vaaditaan asioita kiukuttelemalla. On paljon asioita mitä saisi kyllä heti kun nätisti pyytäisi. Miten saada lapsen tyyli muuttumaan? Ohjaaminen nätisti sanomiseen ei tuota mitään tulosta.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Voiko mennä sairaalaan jos on flunssa? Lastensuojelu haluaa ottaa myös "flunssat" vastuulleen. Fokus on kadonnut täysin kyseisestä toiminnasta.
Maailma muuttuu, sellainen kannattaa vaan hyväksyä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras vinkki on, että jatka sinnikkäästi itse ystävällistä toimintaa ja puhetapaa. Lapsi oppii ajan kanssa mallista. Jos hän puhuu komentavaan sävyyn, anna hänelle lempeästi kauniimpi malli, mutta auta aina siinä, mihin hän tarvitsee apua. Tällainen kasvatustapa on ainakin meillä toiminut. Suunnilleen 2-vuotiaana meidänkin poika puhui ns. kitisevään sävyyn, mutta vähän kerrassaan häneen on tarttunut vallan ihana puhetyyli!
Oppinut tuon puhetavan joltain aikuiselta. Ellet itse puhu käskyttämällä, niin ehkä lapsen isä puhuu tai joku aikuinen päivähoidossa. Lapsi matkii tuossa iässä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Voiko mennä sairaalaan jos on flunssa? Lastensuojelu haluaa ottaa myös "flunssat" vastuulleen. Fokus on kadonnut täysin kyseisestä toiminnasta.
Maailma muuttuu, sellainen kannattaa vaan hyväksyä..
Tuo on diktatuurien ajattelutapa. Ei saa kyseenalaistaa vaan pitää vaan hyväksyä kaikki minkä esivalta alamaisten kurkusta alas tunkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Perhetyöntekijä ei ole mikään pieni apu arkeen vaan useimmille enemmänkin iso stressi arkeen kuten muukin lastensuojelun "asiakkuus". Perhetyöntekijähän ei ole mikään kodinhoitaja joka auttaisi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Useimmat haluavat säilyttää kotirauhan, kasvatuksen vapauden ja yksityisyyden ja siihen kuvioon ei perhetyöntekijä kuulu.
Juuri siksi tää perhetyö on sellainen kevyt tukimuoto. He saattavat käydä vaikka joka toinen viikko keskustelemassa siitä mikä on se ongelma mikä väsyttää tai vaikeuttaa elämää lapsen kanssa, antavat ideoita asioiden toteuttamiseen, seurataan löytyykö joku toimintatapa mikä auttaa tilanteessa. Näissä perheissä pitäis olla kykyä itse saada se perus arki toimimaan. Ruuat ja siivous, lasten rutiinit. Moni käy ihan töissä vaikka heillä ois lastensuojelu mukana. Ei se nykyään oo mikään syrjääntyneiden palvelu ainoastaan... Heille taas monesti voi olla liian vähän tukea tarjolla.. esim. Annetaan perhetyöntekijä vaikka tarvittaisiin kotipalvelu kun kämppäkin on kuin kaatopaikka.. silloin siitä tuesta ei ole mitään apua kun se on vääränlaista.. ei nää perheet hyödy siitä että neuvotaan kuinka sen lapsen vois saada syömään terveellisesti kun kukaan ei jaksa edes tehdä ruokaa....
Haluaisitko sinä viranomaisen omaan kotiisi nuuskimaan ja kirjaamaan asioita ja kertomaan, että mikä kasvatustapa on oikein ja mikä taas "kasvatusvirhe"? Vähän epäilen, että tuskin kovin innoissasi olisit siitä ajatuksesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt on vielä pientä. Minun äitini kommunikoi ainoastaan tiuskimalla ja komentelemalla - siinä isän kanssa riitelyn ohessa ja välissä.
Ja oli ihan aikuinen ihminen. Kai.
Joissakin kunnissa on esim lapsiperheille psykologi yms. palveluita mihin ei tarvitse olla mitään asiakkuutta esim. lastensuojeluun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Perhetyöntekijä ei ole mikään pieni apu arkeen vaan useimmille enemmänkin iso stressi arkeen kuten muukin lastensuojelun "asiakkuus". Perhetyöntekijähän ei ole mikään kodinhoitaja joka auttaisi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Useimmat haluavat säilyttää kotirauhan, kasvatuksen vapauden ja yksityisyyden ja siihen kuvioon ei perhetyöntekijä kuulu.
Juuri siksi tää perhetyö on sellainen kevyt tukimuoto. He saattavat käydä vaikka joka toinen viikko keskustelemassa siitä mikä on se ongelma mikä väsyttää tai vaikeuttaa elämää lapsen kanssa, antavat ideoita asioiden toteuttamiseen, seurataan löytyykö joku toimintatapa mikä auttaa tilanteessa. Näissä perheissä pitäis olla kykyä itse saada se perus arki toimimaan. Ruuat ja siivous, lasten rutiinit. Moni käy ihan töissä vaikka heillä ois lastensuojelu mukana. Ei se nykyään oo mikään syrjääntyneiden palvelu ainoastaan... Heille taas monesti voi olla liian vähän tukea tarjolla.. esim. Annetaan perhetyöntekijä vaikka tarvittaisiin kotipalvelu kun kämppäkin on kuin kaatopaikka.. silloin siitä tuesta ei ole mitään apua kun se on vääränlaista.. ei nää perheet hyödy siitä että neuvotaan kuinka sen lapsen vois saada syömään terveellisesti kun kukaan ei jaksa edes tehdä ruokaa....
Haluaisitko sinä viranomaisen omaan kotiisi nuuskimaan ja kirjaamaan asioita ja kertomaan, että mikä kasvatustapa on oikein ja mikä taas "kasvatusvirhe"? Vähän epäilen, että tuskin kovin innoissasi olisit siitä ajatuksesta...
Meillä on ollut joskus lastensuojelun asiakkuus. Asiat ovat kiinni omasta asenteesta. Tuolla sun asenteella ei lapsi ainakaan saa sitä tukea mitä hän tarvitsee. Kun niitä lapsia menee tekemään, pitää toiminnallaan ajatella heidän parasta, joskus heidän kanssaan voi tulla ongelmia, mihin ei itse löydä järkevää ratkaisu, silloin kannattaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Perhetyöntekijä ei ole mikään pieni apu arkeen vaan useimmille enemmänkin iso stressi arkeen kuten muukin lastensuojelun "asiakkuus". Perhetyöntekijähän ei ole mikään kodinhoitaja joka auttaisi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Useimmat haluavat säilyttää kotirauhan, kasvatuksen vapauden ja yksityisyyden ja siihen kuvioon ei perhetyöntekijä kuulu.
Juuri siksi tää perhetyö on sellainen kevyt tukimuoto. He saattavat käydä vaikka joka toinen viikko keskustelemassa siitä mikä on se ongelma mikä väsyttää tai vaikeuttaa elämää lapsen kanssa, antavat ideoita asioiden toteuttamiseen, seurataan löytyykö joku toimintatapa mikä auttaa tilanteessa. Näissä perheissä pitäis olla kykyä itse saada se perus arki toimimaan. Ruuat ja siivous, lasten rutiinit. Moni käy ihan töissä vaikka heillä ois lastensuojelu mukana. Ei se nykyään oo mikään syrjääntyneiden palvelu ainoastaan... Heille taas monesti voi olla liian vähän tukea tarjolla.. esim. Annetaan perhetyöntekijä vaikka tarvittaisiin kotipalvelu kun kämppäkin on kuin kaatopaikka.. silloin siitä tuesta ei ole mitään apua kun se on vääränlaista.. ei nää perheet hyödy siitä että neuvotaan kuinka sen lapsen vois saada syömään terveellisesti kun kukaan ei jaksa edes tehdä ruokaa....
Haluaisitko sinä viranomaisen omaan kotiisi nuuskimaan ja kirjaamaan asioita ja kertomaan, että mikä kasvatustapa on oikein ja mikä taas "kasvatusvirhe"? Vähän epäilen, että tuskin kovin innoissasi olisit siitä ajatuksesta...
Meillä on ollut joskus lastensuojelun asiakkuus. Asiat ovat kiinni omasta asenteesta. Tuolla sun asenteella ei lapsi ainakaan saa sitä tukea mitä hän tarvitsee. Kun niitä lapsia menee tekemään, pitää toiminnallaan ajatella heidän parasta, joskus heidän kanssaan voi tulla ongelmia, mihin ei itse löydä järkevää ratkaisu, silloin kannattaa hakea apua.
Tulisi olla joku neutraali paikka mistä kysyä vinkkejä vapaamuotoisesti ja mielellään anonyymisti. Lastensuojelussa on vahva kontrollin, valvonnan ja "yhden totuuden" kulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Joku hakee apua neuvolasta -neuvolasta autetaan -hyvä juttu, onpa kiva kun lapsiperheitä tuetaan.
Apua haetaan neuvolasta (tai muualta) - avun hakija ohjataan lastensuojeluun - tarvittavan avun saa lastensuojelusta - "kauheeta hirveetä jouduttiin la sun hampaisiin, en enää koskaan puhu kellekään mitään!!"
Mitä ihmeen väliä sillä on, minkä nimisestä instanssista sitä apua pitää hakea ja saada?
Sinne varsinaiseen lastensuojeluun ei nimittäin asiakkaaksi todellakaan päädy jonkun pelkän tahrapaidan takia, ei se lasun kuormitus selity sillä että sieltä "jahdattaisiin" syyttä suotta, tai jostain pikkuongelmista. Jokainen epäselvä tilanne pitää toki tarkastaa. Vai arvallako niiden pitäisi heittää, mikä tarkastetaan ja mikä ei? Olisi voinut jäädä se tänään lööpeissä ollut 11v poikakin auttamatta sillä tavoin... Se "tavallinen nicopetterikin" voi hyvinkin olla pahasti kaltoinkohdeltu, jos se on jatkuvasti tietyntyyppisillä mustelmilla, ja päällä on aina samat risat, likaiset, epäsopivat vaatteet. Tai sitten se on höselö, joka teloo itseään ja sotkee ja rikkoo vaatteensa puuhatessaan, ja tykkää itse pitää liian isoja vaatteita. Pitäisikö ne kaltoinkohdellut jättää oman onnensa nojaan, ettei niille "tavallisille" perheille vaan tule paha mieli, kun joku varmistaa, että onhan niiden lapsella kaikki hyvin varmasti?
Anna päättää pikkuasioissa,mitä päälle vaihtoehdoista valiten.jne..
Älä anna kiukuttelemalla mitään saada. Niskan päälle määräämään lasta ei saa päästää,kiukuttelemalla yms ei saa saada tahtoaan läpi,jos meinaat pärjätä hänen kanssaan murkkuikäisenäkin ollessaan. Katsele,huomioi tunteensa,jos on pahalla mielellä. Isä tai äiti pitää olla pomona,ei lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Perhetyöntekijä ei ole mikään pieni apu arkeen vaan useimmille enemmänkin iso stressi arkeen kuten muukin lastensuojelun "asiakkuus". Perhetyöntekijähän ei ole mikään kodinhoitaja joka auttaisi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Useimmat haluavat säilyttää kotirauhan, kasvatuksen vapauden ja yksityisyyden ja siihen kuvioon ei perhetyöntekijä kuulu.
Juuri siksi tää perhetyö on sellainen kevyt tukimuoto. He saattavat käydä vaikka joka toinen viikko keskustelemassa siitä mikä on se ongelma mikä väsyttää tai vaikeuttaa elämää lapsen kanssa, antavat ideoita asioiden toteuttamiseen, seurataan löytyykö joku toimintatapa mikä auttaa tilanteessa. Näissä perheissä pitäis olla kykyä itse saada se perus arki toimimaan. Ruuat ja siivous, lasten rutiinit. Moni käy ihan töissä vaikka heillä ois lastensuojelu mukana. Ei se nykyään oo mikään syrjääntyneiden palvelu ainoastaan... Heille taas monesti voi olla liian vähän tukea tarjolla.. esim. Annetaan perhetyöntekijä vaikka tarvittaisiin kotipalvelu kun kämppäkin on kuin kaatopaikka.. silloin siitä tuesta ei ole mitään apua kun se on vääränlaista.. ei nää perheet hyödy siitä että neuvotaan kuinka sen lapsen vois saada syömään terveellisesti kun kukaan ei jaksa edes tehdä ruokaa....
Haluaisitko sinä viranomaisen omaan kotiisi nuuskimaan ja kirjaamaan asioita ja kertomaan, että mikä kasvatustapa on oikein ja mikä taas "kasvatusvirhe"? Vähän epäilen, että tuskin kovin innoissasi olisit siitä ajatuksesta...
No valtaosa ihmisistä varmaan ajattelee sitä lastaan, ja todellakin ottaa apua vastaan, jos ei omin neuvoin saa ongelmiaan ratkaistua. Normaali vanhempi kun tajuaa, että kukaan ei ole täydellinen, vaan joskus se oma tapa toimia voi olla huono, ja joku muu osaa neuvoa paremman keinon toimia. Kuka olisi parempi neuvomaan kun perhetyöntekijä/sossu, joka on opiskellut alaa ja nähnyt työssään lukemattomia erilaisia perheiden ongelmia ja niihin erilaisia ratkaisutapoja, toimivia ja ei-toimivia?
Sitten tietyntyyppinen porukkaa kieltäytyy avusta ja ulkopuolisen neuvoista ja mielipiteistä "tänne tullaan vaan kyttäämään ja etsimään virheitä, kyllä minä ihan itse osaan ongelmani ratkaista ja tiedän miten toimia, näin olen aina ennenkin tehnyt ja lapsi sopeutukoon siihen, piste."
Normaali uhmaikä ja mammat ovat heti lasuja tekemässä. Voi teitä kädettömiä nykyvanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolapsykologin palvelut pitäisi saada lakisääteisiksi.
Tuo on se perinteisin tapa pienten lasten kommunikaatiossa. Muistat vain näyttää esimerkillä, miten kauniisti pyydetään (muista tämä myös esim. puolisosi ja sinun välisessä kommunikaatiossa). Lapsen komentaessa, sano, että tämä pyydettäisiin kauniimmin tavalla xxx ja minua vähän harmittaa/suututtaa kun komennat. Yhdessä tekeminen myös on hyvä tapa, esim. "Hae mulle vettä" -"Mennäänpäs yhdessä hakemaan, tässä lasi, ole hyvä". Vahvista lapsen onnistumisia kehumalla suuresti silloin, kun hän pyytää kauniisti. Kerro, miten hyvä mieli sinulle tuli ja kiittele lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Meidän kunnassa ainakin kevyempänä vaihtoehtona toimii perheneuvola, ei lastensuojelu. Täällä perheneuvolaan voi soittaa tiettynä kellon aikana ihan nimettömästi ja kysellä apuja. Ja tietenkin sen nimenkin saa sanoa jos haluaa ihan ajan varata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Perhetyöntekijä ei ole mikään pieni apu arkeen vaan useimmille enemmänkin iso stressi arkeen kuten muukin lastensuojelun "asiakkuus". Perhetyöntekijähän ei ole mikään kodinhoitaja joka auttaisi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Useimmat haluavat säilyttää kotirauhan, kasvatuksen vapauden ja yksityisyyden ja siihen kuvioon ei perhetyöntekijä kuulu.
Juuri siksi tää perhetyö on sellainen kevyt tukimuoto. He saattavat käydä vaikka joka toinen viikko keskustelemassa siitä mikä on se ongelma mikä väsyttää tai vaikeuttaa elämää lapsen kanssa, antavat ideoita asioiden toteuttamiseen, seurataan löytyykö joku toimintatapa mikä auttaa tilanteessa. Näissä perheissä pitäis olla kykyä itse saada se perus arki toimimaan. Ruuat ja siivous, lasten rutiinit. Moni käy ihan töissä vaikka heillä ois lastensuojelu mukana. Ei se nykyään oo mikään syrjääntyneiden palvelu ainoastaan... Heille taas monesti voi olla liian vähän tukea tarjolla.. esim. Annetaan perhetyöntekijä vaikka tarvittaisiin kotipalvelu kun kämppäkin on kuin kaatopaikka.. silloin siitä tuesta ei ole mitään apua kun se on vääränlaista.. ei nää perheet hyödy siitä että neuvotaan kuinka sen lapsen vois saada syömään terveellisesti kun kukaan ei jaksa edes tehdä ruokaa....
Et kai sinä tosissasi voi olla. Eikö normaali ihminen testaa noita eri toimintatapoja lapsen kanssa ihan ilman mitään perhetyöntekijää. Kai asioista voi keskustella ilman että heti vedetään joku koneisto mukaan. Mitä ketään auttaa joku ulkopuolinen istumassa sohvalla parin viikon välein ja kyttäämässä ja kirjaamassa havaintoja? On tää nykymaailma kummalliseksi mennyt, siis sairaaksi suorastaan.
Juuri siksi tää perhetyö on sellainen kevyt tukimuoto. He saattavat käydä vaikka joka toinen viikko keskustelemassa siitä mikä on se ongelma mikä väsyttää tai vaikeuttaa elämää lapsen kanssa, antavat ideoita asioiden toteuttamiseen, seurataan löytyykö joku toimintatapa mikä auttaa tilanteessa. Näissä perheissä pitäis olla kykyä itse saada se perus arki toimimaan. Ruuat ja siivous, lasten rutiinit. Moni käy ihan töissä vaikka heillä ois lastensuojelu mukana. Ei se nykyään oo mikään syrjääntyneiden palvelu ainoastaan... Heille taas monesti voi olla liian vähän tukea tarjolla.. esim. Annetaan perhetyöntekijä vaikka tarvittaisiin kotipalvelu kun kämppäkin on kuin kaatopaikka.. silloin siitä tuesta ei ole mitään apua kun se on vääränlaista.. ei nää perheet hyödy siitä että neuvotaan kuinka sen lapsen vois saada syömään terveellisesti kun kukaan ei jaksa edes tehdä ruokaa....