Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kommunikoi kiukuttelemalla ja komentamalla?
06.05.2022 |
Kolmevuotias. Olen yrittänyt opettaa alusta saakka, että asiat hoituu pyytämällä ja rauhallisesta sanomalla. Itse olen aika rauhallinen tyyppi, joka harvoin ketään komentaa eli ei pitäisi olla ainakaan minulta oppinut tuollaista kommunikaatiotyyliä. Eikä ole saanut haluamiaan asioita sillä että kiukutellen niitä vaatii.
Mutta silti, jos haluaa jotain, niin ensimmäinen kerta kun sen sanoo tulee kiukuttelevalla tai komentavalla äänellä.
Väsyn. En jaksaisi enää millään kuunnella sitä että aamusta saakka vaaditaan asioita kiukuttelemalla. On paljon asioita mitä saisi kyllä heti kun nätisti pyytäisi. Miten saada lapsen tyyli muuttumaan? Ohjaaminen nätisti sanomiseen ei tuota mitään tulosta.
Kommentit (58)
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/3-4-v/
Käys lukasemassa, jos löytyis jotain neuvoa. Viestiesi perusteella tulee fiilis, että toimit juuri niin kuin suositellaan. Vanhemmuus vaan vaatii hermoja, toistoa ja säännönmukaisuutta. Ei siis niin, että sä et sais tuntea oloa turhautuneeks ikinä. Päinvastoin on täysin luonnollista turhautua, kun itse tekee parhaansa ja lapsen epätoivottu käytös jatkuu. Hyvälläkään kasvatuksella ei lapsen temperamenttia voi poistaa tai muuttaa, mutta käytöksen ääripäitä voi hioa.
Jos tuolta MLL:n sivuilta tai muualta netistä löydy apua, kannattaa ehkä varata aikaa perheneuvolaan. Todennäköisesti lapsellasi kaikki hyvin ja vain vaativa temperamentti, mutta mitä aikaisemmin hakee tukea haasteisiin, sitä paremmin niistä todennäköisesti selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Lapsi on päiväkodissa.
Kyllä minä pärjään lapsen tunteiden kanssa. Yritän muuttaa hänen kommunikaatiotyyliä, tyyliä, joka varmasti väsyttäisi ketä vain.
ApMulla on kolme lasta, ikänä en ole tuossa vaiheessa kokenut väsymystä, en ole vaatinut lapselta lähtökohtaisesti taitoja joita ei voi ikätasoon nähden olla. Jokainen on tietysti yksilö.
Et ole ikinä kokenut väsymystä pienen lapsen kanssa. Hienoa, äiti täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Lapsi on päiväkodissa.
Kyllä minä pärjään lapsen tunteiden kanssa. Yritän muuttaa hänen kommunikaatiotyyliä, tyyliä, joka varmasti väsyttäisi ketä vain.
ApMulla on kolme lasta, ikänä en ole tuossa vaiheessa kokenut väsymystä, en ole vaatinut lapselta lähtökohtaisesti taitoja joita ei voi ikätasoon nähden olla. Jokainen on tietysti yksilö.
Korkeintaan ärsyttävä vaihe vaan.
Väsynyt oon ollut eniten silloin kuin perhessä oli koliikkivauva. Ja silloin kuin erityislapsi oli vielä ilman diagnosia, hän ei meinaan toiminut lainkaan niinkuin normaali ikäisensä, ei mm. puhunut lainkaan, neuvolassa ei todellakaan saa helposti apuja, meillä saatiin lastensuojelun kautta loppujen lopuksi tukea siihen että saatiin päuväkotipaikka, josta saatiin suositus lasten neurologisiin tutkimuksiin, jolloin vasta oma huoli otettiin todesta.. tästä syystä suositelen kyllä tuota lasua, jos kokee itse että perheessä on ongelma joita ei itse jaksa.
Meillä oli just tuollaista nuorimmaisella uhmaiässä. Pikuasioista kiukkusi ja vänkäsi. Oli todella rasittavaa ja kesti aika kauan. Täytti juuri 6v ja viimeiset puoli vuotta on mennyt todella hyvin, kiukut ja jankkaamiset ovat jääneet lähes pois. Mitään erityisiä keinoja ei olla käytetty, sanottu asia kerran ja jos on kiukunnut ja jankannut, niin sanottu, että ei onnistu ja sanoitettu tunteita. Yleensä syliin ottaminenkin on auttanut tunnetilan laantumiseen. Jos lapsi olisi ollut esikoinen, olisi voinut jäädä muut lapset tekemättä. Oli kyllä hermoja koetteleva vaihe
Kolmevuotiaaalla on uhma. Nyt se kokilee sinua, että tanssiko äiti jos minä määrään. Älä anna sille mitään, jos tuolla tavalla pyytää. Sanot, että puhu nätisti ja tule sitten pyytämään , kun se onnistuu.
Toi "tunteiden sanoittaminen " juttu on kyllä sellasta shaipaa, etten oo eläissäin enne moiseen törmännyt.
Onneks oon tehny omat lapset, ennen tätä aikakautta . Ei olis oma polla kestänyt tämmöstä hifistelyä lastenkasvatuksessa.
Tuntuvat nuoret äidit ja isät olevan ihan pihalla, miten niitä tenavia kasvatetaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan tutkitusti ihminen oppii paremmin palkinnoilla kuin rangaistuksilla. Ei auta kuin pysyä johdonmukaisena. Sivuuttaa käskyt tai korjata välillä pyynnöiksi, palkita hyvästä käytöksestä. Neuvolan neuvo on oikea, uhma loppuu aikanaan.
Aikuisillekin on tarvittaessa sakot ja vankilat tarjolla jos ei hyvällä usko sääntöjä.
No ei lasua todellakaan kuoemiteta sillä että pieni lapsi ei osaa pyytää. Ihan oikeasti. Aplla vaikuttaa muuten olevan kaikki hienosti mutta itse kullakin varmaan on tällaisia asioita joihin haluaisi hienosäätöä, vinkkejä miten muut ovat toimineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan tutkitusti ihminen oppii paremmin palkinnoilla kuin rangaistuksilla. Ei auta kuin pysyä johdonmukaisena. Sivuuttaa käskyt tai korjata välillä pyynnöiksi, palkita hyvästä käytöksestä. Neuvolan neuvo on oikea, uhma loppuu aikanaan.
Aikuisillekin on tarvittaessa sakot ja vankilat tarjolla jos ei hyvällä usko sääntöjä.
Eiköhän siellä vankilassakin ole useimmiten ne, jotka eivät lapsena ole saaneet rakkautta, ohjausta ja ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.
Myös päiväkodissa voi kertoa niistä ongelmista mitä kotona on. Sä voit varata ihan ajan ja jutella lastenhoitajan kanssa ja saada hyviä neuvoja kuinka toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistuksilla lapsen voi tosiaan alistaa tottelemaan, mutta sisimmässään lapsi kapinoi, eikä ymmärrä. Kun aikuisen silmä välttää, ei toimi oikein. Rakkaudella ja ohjaamalla lapsi kasvaa niin, että haluaa toimia oikein, miellyttää aikuista. Aikuisena kiinnittäisin huomiota siihen, mistä lapsi on ruman puhetavan oppinut. Onko kuullut sitä kotona vai päivähoidossa? Yleensäkin lähtisin ajatuksesta, että jos lapsi toimii väärin, hän ei vielä osaa toimia oikein, vaan tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.
Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös päiväkodissa voi kertoa niistä ongelmista mitä kotona on. Sä voit varata ihan ajan ja jutella lastenhoitajan kanssa ja saada hyviä neuvoja kuinka toimia.
Lastenhoitajalla on kädet täynnä töitä niiden tarharyhmän 21 pikkunaperon paimentamisessa. Ei se voi lähteä siitä ryhmästä mihinkään keskusteluajalle. Muutaman lauseen ehtii toki vaihtaa silloin, kun lapsen vie tarhaan tai hakee sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Vierailija kirjoitti:
Rangaistuksilla lapsen voi tosiaan alistaa tottelemaan, mutta sisimmässään lapsi kapinoi, eikä ymmärrä. Kun aikuisen silmä välttää, ei toimi oikein. Rakkaudella ja ohjaamalla lapsi kasvaa niin, että haluaa toimia oikein, miellyttää aikuista. Aikuisena kiinnittäisin huomiota siihen, mistä lapsi on ruman puhetavan oppinut. Onko kuullut sitä kotona vai päivähoidossa? Yleensäkin lähtisin ajatuksesta, että jos lapsi toimii väärin, hän ei vielä osaa toimia oikein, vaan tarvitsee apua.
Lapsen pitää oppia siihen, että aina ei voi toimia vain sen mukaan, että minkä itse ymmärtää parhaaksi. Pitää kyetä noudattamaan vanhemman tai muun auktoriteetin määräyksiä myös silloin, kun haluaisi kapinoida niitä vastaan. Lapsella on oma tahto ja oma etu. Lapsi pitää niistä kiinni vaikka hänelle kuinka osoittaa rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Perhetyöntekijä ei ole mikään pieni apu arkeen vaan useimmille enemmänkin iso stressi arkeen kuten muukin lastensuojelun "asiakkuus". Perhetyöntekijähän ei ole mikään kodinhoitaja joka auttaisi lastenhoidossa ja muissa kotitöissä. Useimmat haluavat säilyttää kotirauhan, kasvatuksen vapauden ja yksityisyyden ja siihen kuvioon ei perhetyöntekijä kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös päiväkodissa voi kertoa niistä ongelmista mitä kotona on. Sä voit varata ihan ajan ja jutella lastenhoitajan kanssa ja saada hyviä neuvoja kuinka toimia.
Lastenhoitajalla on kädet täynnä töitä niiden tarharyhmän 21 pikkunaperon paimentamisessa. Ei se voi lähteä siitä ryhmästä mihinkään keskusteluajalle. Muutaman lauseen ehtii toki vaihtaa silloin, kun lapsen vie tarhaan tai hakee sieltä.
Aina kannattaa kysyä. Ihan päiväkoti kohtaista miten paljon pystytään tekemään yhteistyötä kodin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä. Se kuuluu asiaan. tuo on vasta alkua. Noita vaiheita tulee vielä monta.
Soita neuvolaan jo tänään ja pyydä apua.Neuvolaan? En ole koskaan saanut sieltä mitään apua tämän tapaisiin asioihin, olen kyllä kysynyt. Ovat kuunnelleet ja voivotelleet ja sanoneet odota että menee ohi. Ap
Tee lasu ja pyydä perhetyöntekijä.
Lasu? Miksi ihmeessä? Lapsi on hyvällä hoidolla eikä hän ole mitenkään laiminlyöty.
ApSun pitää ajatella omaa jaksamista. Lastensuojelu ei todellakaan tarkoita että lapsi ois aina pahasti kaltoin kohdeltu. Se antaa myös tukea vanhemmuuteen. Eikä hoito voi olla kokonaisuudessaan hyvää, jos sä et pärjää lapsen tunteiden kanssa. Lasten hoito on muutakin kuin ruokaa ja puhtaat vaatteet. Päiväkoti vois olla myös hyvä ratkaisu. Siellä lapsi oppii toimintatapoja.
Tuo on niin nykyaikaa tuo sinun ajattelusi. Lastensuojelu ei enää ole kaltoinkohdeltuja lapsia varten vaan se on kaikenlaisia pieniä ja isoja lapsiaiheisia huolia varten (tämän vuoksi lastensuojelujärjestelmä on niin ylikuormitettu). Kurinpitoa taas ei enää tarvita, vaan kyse on lapsen tunteista, tunteiden sanoittamisesta ja tunteiden ilmaisusta (jos kysyy ns. kasvatusasiantuntijoilta neuvoja, niin vastauksena saa aina tuota tunnejuttua).
Se on myös ennaltaehkäisy. Parempi olla yhteydessä jo niistä pienistä huolista. Kun kaikki toimisi niin se estäisi isoilta ongelmilta.
Se että lastensuojelussa ei ole riittävästi resursseja ei ole yksikön ongelma. Nykyään kun apua ei saa esim. neuvolasta tai vammmaispalveluista, ihmiset ajetaan sieltä lastensuojeluun.Järjestelmä ennaltaehkäisee avunpyynnöt, koska mm. neuvolassa huolista tehdään lasut eivätkä ihmiset yleensä halua joutua lastensuojelun hampaisiin. Ihmiset ovat siis vaiti ongelmistaan.
Pitäisi myös ymmärtää, että mikään realistinen resurssien määrä ei riitä siihen, että lapsiperheiden pikkuongelmista tehdään lastensuojeluasioita.
Lastensuojelun aika ei myöskään enää tahdo riittää "viljaeerikoille" koska pitää jahdata aivan tavallisia nicopettereitä joilla on mustelma jalassa tai tahra paidassa.
Näistä pikkuasioista lapsia ei oteta huostaan, vaan tarjotaan juuri niitä pieniä apuja arkeen, vaikka perhetyöntekijöitä. Sellainen ei riitä kun kyseessä on joku viljaeerika... Lastensuojelu tarjoaa siis apua eri elämäntilanteissa oleville. Tällä alalla on henkilökunta pula, se on selvä. Mutta siitä ei voi asiakkaita syyttää. Vähän sama että jos sulla on kehkokuume niin voitko sä mennä sairaalaan ku jollakin toisella on syöpä?!
Voiko mennä sairaalaan jos on flunssa? Lastensuojelu haluaa ottaa myös "flunssat" vastuulleen. Fokus on kadonnut täysin kyseisestä toiminnasta.
Mulla on kolme lasta, ikänä en ole tuossa vaiheessa kokenut väsymystä, en ole vaatinut lapselta lähtökohtaisesti taitoja joita ei voi ikätasoon nähden olla. Jokainen on tietysti yksilö.