Entisen elämän ihmiset Tinderissä
Olin koulussa huomaamaton nörtti. En ollut suosittu.
Nyt viime aikoina useampi nainen peruskoulun ja lukion ajalta on tykännyt profiilistani Tinderissä. Miksi?
Kommentit (36)
Luulen että jos et ole täysin outo tyyppi ja luotaansatyöntävä niin ihan mielenkiinnosta tekevät noin. Haluavat tietää mitä kuuluu vuosien jälkeen.
Kyllästyivät pahoihin poikiin, nyt kun on aika perustaa perhe - kelpaat ehkä
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyivät pahoihin poikiin, nyt kun on aika perustaa perhe - kelpaat ehkä
En usko, että tämä on se syy, koska olemme jo perheen perustamiseen liian vanhoja ja suurimmalla osalla on jo lapset olemassa.
Olet aikuinen mies, etkä enää nörttipoika.
Eivät tunnista sinua samaksi ihmiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyivät pahoihin poikiin, nyt kun on aika perustaa perhe - kelpaat ehkä
En usko, että tämä on se syy, koska olemme jo perheen perustamiseen liian vanhoja ja suurimmalla osalla on jo lapset olemassa.
Eli ne haluaa jonkun osallistumaan kuluihin, ja sinä olet tuttu ja kiltti
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen mies, etkä enää nörttipoika.
Tämä on väärä oletus. Olen nörttimies nyt.
Vierailija kirjoitti:
Eivät tunnista sinua samaksi ihmiseksi?
En usko, että tämä on mahdollista.
Miksi nyt yleensäkään tykätään profiilista? Kuva ok, teksti kiinnostava, sopiva ikä ja etäisyys. Ei se profiilista tykkääminen ole lupaus mistään, saahan sitä katsoa
Ihmiset aikuistuvat. He ja sinä. Miksi pitäisi ajatella toista aina sellaisena ihmisenä, kun hän oli joskus 10-vuotiaana? En ole itsekään enää ujo heppatyttö vaan jotain ihan muuta.
Vinkuisit siitäkin, jos itse tykkäisit heistä, eikä mätsiä tule.
Sinulla itselläsi varmaan on joku teoria, mistä luulet se johtuvan? Ja mikään muu info maailmassa ei muuttaisi luuloasi suuntaan tai toiseen?
Luultavasti olet muuttunut naisten silmissä eduksesi. Jos olit teininä vaikka finninaamainen ja huonoryhtinen saatatkin nyt aikuisena olla ikäryhmääsi verrattuna komean ja skarpin näköinen. Voi myös olla että heille kaikille jäi susta positiivinen mielikuva fiksuna tyyppinä, vaikkei he silloin ehkä sua jahdanneetkaan. Ja osalla voi olla muuten vain mielessä että on kohteliasta antaa tykkäys vanhoille tutuille ja vaihtaa pari sanaa kuulumisia.
Mätsäät ne kaikki ja tivaat jokaiselta kunnon perustelut. Ja ghostaat perään. Siitäs saavat akat, kun ei aikoinaan kelvannut, nih!
Nuorena muistan, että se jokaisen arvo pitkälti määräytyi sillä, että tykkäät niistä suosituimmista pojista. Et jäänyt ulkopuolelle porukassa tai tullut kiusatuksi. Nuorten elämä tuohon aikaan ainakin oli hyvin lammastelua - jos poikkesit millään tavalla massasta, sinua katsottiin pahasti.
Mutta muistan yhä monet ei niin suositut pojat, joiden kanssa hyvinkin mielelläni vaihtaisin kuulumiset nyt näin aikuisena. Olisinpa ollut nuorena rohkeampi! Ei-suosituissa pojissa ei ollut tuolloin mitään vikaa. Toivottavasti nuoret nykyään on viisaampia näissä(kin) asioissa.
Heitä kiinnostaa nähdä millainen aikuinen mies sinusta on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aikuistuvat. He ja sinä. Miksi pitäisi ajatella toista aina sellaisena ihmisenä, kun hän oli joskus 10-vuotiaana? En ole itsekään enää ujo heppatyttö vaan jotain ihan muuta.
Olet oikeassa. Ihmiset muuttuvat. Mulla on kuitenkin noista henkilöistä olemassa oleva mielikuva ja vaikka se ei ehkä vastaa nykyisyyttä niin siitä on hankala päästä eroon, koska en ole heihin ollut yhteydessä vuosiin. Vaatisi isompaa ihmisyyttä unohtaa ja jättää huomiotta ihmisten teot ja suhtautumiset minua kohtaan ja en ainakaan itse siihen helposti pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vinkuisit siitäkin, jos itse tykkäisit heistä, eikä mätsiä tule.
En pidä itseäni vinkujana. Asia vain kiinnosti ja ajatukset sen taustalla.
Eivätkö saisi tykätä?
Itsekin ns. puhkesin kukkaan vasta liki kolmikymppisenä. Nuorempana olin ujo, epävarma ja ulkonäöltäni persoonaton hiirulainen, ei ihme että olin vastakkaiselle sukupuolelle hyvinkin näkymätön. Sitten itsevarmuus lisääntyi, oma tyyli löytyi ja sosiaalisuuteni kasvoi. Aloin ottaa uteliaana itse kontaktia muihin ihmisiin ja ylipäätään elämänilo näkyi ulospäin. Nyt olen 35 ja en ole eläessäni ollut näin suosittu sekä kaveripiirissä, työelämässä että sen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Olisi vähän outoa ajatella että ihmisten olisi pitänyt kiinnostua minusta silloin kun minussa ei ollut mitään kiinnostavaa ja epävarmuuteni takia olin myös varmasti tylsää seuraa. Suurin muutos on sosiaalisissa taidoissa ja itsevarmuudessa tuoda itseäni esille, ei niinkään siinä että olisin nyt yhtäkkiä muuttunut kasvoiltani/kropaltani jne paremman näköiseksi.
Tunnistivat sinut ja haluavat taas nauraa sinulle?