Esikoulun aloittaminen vaikeaa

Siskoni poika oli 6 vuotiaaksi asti kotihoidossa. Eivät käyneet ihmeemmin kerhoissa tai muissakaan. Eskariin vain 6 vuotiaana ja ei itkun itkua yhtenäkään päivänä. Tänä vuonna poika aloitti seiskaluokan ja edelleenkin erittäin ulospäinsuuntautunut seurallinen poika. Ei se mene noin mustavalkoisesti. Itse olen pienenä pakotettu päiväkotiin ja edelleenkin olen arka ja ujo uusissa tilanteissa, joten ei ainakaan herättänyt minussa muuta kuin katkeruutta kun muistan jääneeni itkemään äitiä. Humaankin tyttäressäni paljon piirteitä minusta ja luonteestani, joten ymmärrän häntä erittäin hyvin Se on paljolti kiinni lapsen persoonasta miten suhtautuu uuteen. Meidänkin perheestä löytyy niin erilaisia lapsia samalla kasvatuksella että ei uskoisi.



Ap

Meillä on aivan sama tilanne. Kotihoidettu tyttö aloitti viime maanantaina eskarin ja ekat kolme päivää meni ihan hyvin. Torstaina itki paljon, perjantaina oli koko päivän surullinen ja tänään alkoi itkeä jo ovella kun olin häntä eskariin viemässä.



Uskon että ainoa mikä auttaa on se, että vie lapsen sinnikkäästi eskariin joka aamu. Olen yrittänyt selittää meidän tytölle, että kouluun on mentävä kun se on nyt alkanut, ja on sen vielä uskonut. Mutta kamalaahan se on jättää itkevä lapsi hoitajille. Aion yrittää vielä tämän kuukauden. Jos ei sittenkään sopeudu niin menen keskustelemaan hoitajien kanssa yksityisesti että mikä olisi paras ratkaisu. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapselle on annettava aikaa sopeutua eskariin, se on hänelle parhaaksi. Eli viikon tai kahdenkaan jälkeen en tekisi vielä mitään ratkaisua vaan antaisin lapsella ainakin kuukauden aikaa sopeutua tilanteeseen.



Tsempit meille ja tyttärillemme!

no minä menin suoraan kotoa kouluun 6-vuotiaana, enpä ole arka. Esikoiseni meni suoraan eskariin, eipä ole arka. Kuopukseni meni päivähoitoon 4-vuotiaana, on arka. Eli meidän perheen perusteella voisi siis päätellä, että päivähoito tekee araksi.

Tai sitten arat on arkoja ja ei-arat ei-arkoja ihan hoitomuodosta riippumatta.

Mutta, uskon, että jos lapsi on kovin arka, niin päiväkoti kuitenkin vähän rohkaisee lasta, ja tekee hänet sosiaalisemmaksi. Ei pelkää olla isossa joukossa. Jos arka lapsi on aina vaan kotona äidin kanssa niin hänen se epäsosiaalisuus ja arkuus vain vahvistuu. Ei varmasti päiväkoti arkaa lasta rohkeaksi tee, mutta rohkeammaksi kyllä.

no minä menin suoraan kotoa kouluun 6-vuotiaana, enpä ole arka. Esikoiseni meni suoraan eskariin, eipä ole arka. Kuopukseni meni päivähoitoon 4-vuotiaana, on arka. Eli meidän perheen perusteella voisi siis päätellä, että päivähoito tekee araksi.



Tai sitten arat on arkoja ja ei-arat ei-arkoja ihan hoitomuodosta riippumatta.

Jos lapsi huomaa että parin viikon kiukkuilulla saa tahtonsa läpi niin kyllä se sitä keinoaan tulee tulevaisuudessakin käyttämään.



(Ja eräälle vastaajalle kertoisin että täällä vastaa toinen koti-äiti joka on pitänyt lasta kotona nyt tähen asti kunnes meni nyt eskariin. Ja ilman ongelmia joten ei se aina tiedä aloittamisen kanssa ongelmia vaikka kotona onkin ollut.

Toki sitä en voi tietää vaikka ongelmat alkaisivat heti tänään mutta tähän asti on mennyt aivan ok.)

ja varmasti raastavaa jättää itkevä lapsi eskariin.



Missään tapauksessa en sinuna kuitenkaan nyt eskaria lopettaisi. Muuten sama tilanne voi olla edessä ensi vuonna ja silloin lapsi on saanut opin, että kun itkee niin ei tarvitse mennä.



Kannusta lastasi tutustumaan muihin lapsiin ja puhu hoitajille, jotta he helpottaisivat lapsesi ystävystymistä. Uskon sen olevan erittäin merkittävässä asemassa tuossa eskarissa viihtymiseen.



Meidän esikoinen aloitti päivähoidon viime vuonna (5-vuotiaana) ja vaikka on omalla tavallaan sosiaalinen hän on myös erittäin arka ja uusissa tilanteissa jää syrjään omasta halustaan. Pari viikkoa oli hoidossa tosi yksin ja ei viihtynyt. Sitten puhuin hoitajille ja pyysin heitä luomaan tilanteita, joissa tyttöni saisi yrittää ystävystyä 1-2 lapsen kanssa rauhassa. Ja ero oli aivan uskomaton. Kun tyttö sai ensimmäisen ystävän, niin hän alkoi heti viihtyä paremmin. Parin kuukauden kuluttua meni jo hienosti.



Ja nyt meillä on tosi reipas eskarilainen.



Yritä vaan jaksaa uskoa, että kyllä se siitä paremmaksi muuttuu. Ja keskustele ja keskustele ja keskustele vielä lisää päiväkodin henkilökunnan kanssa miten niin sinä kuin he voisivat auttaa tytön viihtymistä.

Aremman lapsen pitää saada edetä omaan tahtiinsa ja hän sitten ehkä vaatii hoitajilta/opettajilta enemmän ammattitaitoa. Meidän arka kuopus sai lisävuoden kotona juuri siksi, että on arka. En pakottanut häntä etuajassa sosiaalistumaan, vaan annoin olla kotona niin, että se kaverien tarve ylitti sen arkuuden. Nyt kuitenkin jo pärjää hyvin hoidossa. 3-vuotiaana hän olisi kuollut sinne.

Jos nyt miettii meitä 3-kymppisiäkin, joista varmasti suurin osa on laitettu jo tosi pienenä hoitoon (esim.minä olin 8kk), niin eihän mekään kaikki olla seurallisia suupaltteja! Se, hoidetaanko lasta kotona vai päiväkodissa ei juurikaan luonnetta muuta!



Ja mielestäni on enemmän kuin väärin pakottaa ujoa ja arkaa lasta suureen porukkaan olemaan "reipas". Siinä vasta lapsi tunteekin olevansa arvoton omana itsenään, ujona ja hiljaisena. Tällä en suinkaan tarkoita että lapsi ei voisi mennä hoitoon tai kouluun, vaan sitä että jos lapsesta puhutaan tyyliin "on niin arka että pitää viedä hoitoon jotta oppii olemaan muiden kanssa". Kyllä lapsi kuulee ja vaistoaa vaikkei hänelle suoraan sanottaisikaan. Ei arissa lapsissa ole mitään vikaa! Monesti heistä kasvaa empaattisia aikuisia, jtka jaksavat olla kiinnostuneita muistakin kun omasta navastaan. Ja vaikkei niitä kavereita olisi laumana ympärilä, niin ne parikin voi olla parempia kun toiselle yksikään niistä kymmenestä.



AP:lle voimia! Uskon kyllä että tilanne helpottaa kun lapsi kypsyy ajatukseen eskarista ja tutustuu siellä rauhassa muihin lapsiin ja aikuisiin. Ja opettajan ammattitaidolla luulisi hänenkin voivan tilannetta helpottaa. Muistahan antaa lapselle rauhallista, kahdenkeskeistä aikaa kun hän tulee kotiin. Anna silloin tankata "äititarve" täyteen :-)

Kerho opettaa kyllä ryhmässä toimimista, ohjeiden kuuntelua yms. Mutta mielestäni noissa on se ongelma, että ns. vapaan leikin osuus on lähes olematon kerhoajan rajallisuudesta johtuen.

Päivähoidossa/eskarissa on kuitenkin paljon myös tilanteita, joissa lapset keksivät omatoimisesti puuhaa, leikkivät muiden kanssa ja solmivat sosiaalisia suhteita. Tässä kohdin pelkästään kotona olleet (+ mahdollisesti kerhossa käyneet) voivat olla vähän heikommalla suhteessa muihin lapsiin ja sopeutuminen vie aikaa.