Minkälainen elämäsi olisi luultavasti ollut jos olisit syntynyt 100 voittaa aikaisemmin kun synnyit?

Varmaan mut olis suljettu johonkin mielisairaalaan, jos mulla olis silloinkin ollut diagnosoitu asperger. Ainiin mutta tuolloinhan koko juttua ei ollut olemassa , niin mut olis varmaan suljettu johonkin laitokseen "mielisairaana". Olisin syntynyt siis vuonna 1894 ja olisin joutunut myös rintamalle ainakin kaks kertaa, mikäli mut nyt olis päästetty sieltä laitoksesta "mielisairaana" olemasta rintamalle.

T: M28 jolla on diagnosoitu asperger

Vierailija kirjoitti:

Piti ihan googlettaa mutta en löytänyt selkeää vastausta miten yleinen hätäsektio on ollut Suomessa 1800-luvun lopulla. Veikkaan että olisin kuollut kuristumalla napanuoraan ennen kuin ehdin kunnolla henkeä ensimmäisen kerran vetää.

Ei silloin semmosia ollut, kun synnytettiin kotona. Riippuu siitä kuinka hyvä kätilö olisi ollut. Taitava kätilö olisi saattanut saada napanuoran pois kaulan ympäriltä. Kokematon naapuri ei varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mut olis suljettu johonkin mielisairaalaan, jos mulla olis silloinkin ollut diagnosoitu asperger. Ainiin mutta tuolloinhan koko juttua ei ollut olemassa , niin mut olis varmaan suljettu johonkin laitokseen "mielisairaana". Olisin syntynyt siis vuonna 1894 ja olisin joutunut myös rintamalle ainakin kaks kertaa, mikäli mut nyt olis päästetty sieltä laitoksesta "mielisairaana" olemasta rintamalle.

T: M28 jolla on diagnosoitu asperger

Et välttämättä olisi joutunut rintamalle. Oma isoisä oli syntynyt noita aikoja ja ainakin jälkimmäisen sodan aikaan katsottiin liian vanhaksi. Sisällissotaan eivät kaikki ottaneet osaa puolella eikä toisella.

Olisis syntynyt vakavaraiseen, isoon maalaistaloon. Siltä puolin elämä olisi varmaan ollut keskivertoa helpompaa eli palveluskuntaa olisi ollut, mutta itse olisi kyllä töitä joutunut tekemään. Sisällissota olisi voinut koskettaa, mutta isovanhempieni paikkakunnilla oli aika rauhallista kuitenkin. Olisin ehkä kuollut lapsena vakavaan tulehdukseen. Tai sitten olisin kuollut ensimmäiseen synnytykseen, koska se pitkittyi. Seuraavista synnytyksistä olisin selvinnyt, mutta lapsia minulla olisi varmaan kymmenen, jos olisivat selvinneet hengissä ja synnytykset olisivat olleet samanlaisia kuin ensimmäisen jälkeen. Vanha murtuma ehkä haittaisi elämää, jos ei olisi parantunut kunnolla. Lapsistani kaikki tuskin olisivat elossa, mutta jos selviäisivät pikkulapsiajasta, niin sitten varmaan olisivatkin. Puoliso on terve kuin pukki, joten hän olisi varmaan elossa.

Jos oletetaan, että olisin syntynyt kaupunkiin kuten nyt ja päätynyt silloinkin elämään ilman miestä niin olisin ehkä käsityöläinen, palvelija, myyjä tai vaikka pyykkäri. Asunut jaetussa kämpässä vaikka jonkin perheen alivuokralaisena tai toisen yksineläjän kanssa. Paine avioitua olisi ollut kuitenkin silloin sen verran kova, että ehkä sittenkin olisi pitänyt mennä naimisiin ja elättää noilla töillä lapsilaumaa.

Olisin todennäköisesti ollut kuin isoisäni isotäti, maanviljelijäperheen tytär, joka opiskeli yliopistossa siinä vaiheessa, kun naisten piti hakea erikseen lupaa sukupuolensa vuoksi. Vanhoilla päivilläni yli 30v iässä kohtaisinelämäni miehen, vaikka kaikki olettaisivat, että olisin ikäni vanhapiika. Koska olen perusterve, en ihmeemmin sairastelisi. Vuonna 1918 pelastaisin muutamia henkilöitä piilottamalla heidät kellariin.

Jos olisin syntynyt 100 vuotta aikasemmin niin olisin syntynyt vuonna 1890. Minä olisin luultavasti mennyt naimisiin aika nuorena ja minulla olisi 5 lasta. Viljelisin maata ja olisin lihaksikas sekä herrasmies. Saksassa myös olisin viettänyt aikaa ja siellä olisin ollut upseerina/sotilaana. Naimissa olisin saman emännän kanssa ollu koko elämäni ajan.

Eläisin siis luultavasti kuin isoisäni joka toisin syntyi vuonna 1930.

Nyt mä vaa makaan yksiössäni ja käyn tylsässä työssä. En ole edes seurustellu eikä lapsia ole.

Olisin syntynyt 1876 ja kuollut ensimmäistä lasta synnyttäessä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mut olis suljettu johonkin mielisairaalaan, jos mulla olis silloinkin ollut diagnosoitu asperger. Ainiin mutta tuolloinhan koko juttua ei ollut olemassa , niin mut olis varmaan suljettu johonkin laitokseen "mielisairaana". Olisin syntynyt siis vuonna 1894 ja olisin joutunut myös rintamalle ainakin kaks kertaa, mikäli mut nyt olis päästetty sieltä laitoksesta "mielisairaana" olemasta rintamalle.

T: M28 jolla on diagnosoitu asperger

Tai sitten sinua olisi vain pidetty vähän erikoisena tyyppinä. Kyllä erilaisia ihmisiä saattoi mahtua yhteisöön ennenkin. Aika vaarallisen umpihullu sai olla, että joutui mielisairaalaan.

Olisin syntynyt keskelle nälkävuosia, joten lyhyeksi olisi varmaan elämäni jäänyt tai olisin jopa jäänyt syntymättä. Jos kuitenkin olisin näistä selvinnyt, niin luultavasti olisin joutunut jo alaikäisenä piikomaan johonkin varakkaampaan taloon. Minulla tuskin olisi ollut keinoja kohota alkuasetelmia korkeammalle, jollei olisi käynyt satumainen mäihä ja minut olisi otettu kasvatiksi vaikkapa opettajan tai papin perheeseen. Silloin olisin voinut kouluttautua vaikkapa opettajattareksi tai muuhun "naiselle sopivaan" ammattiin ja rakentaa oma pieni, vaatimaton elämäni edes vähän omani näköiseksi. Se olisi todellakin vaatinut paljon onnea matkaan. Paljon parempi elämä minulla on nyt kuin olisi ollut silloin.

Siihen aikaa naisen sai ottaa ja sai harrastaa seksiä... Nykyaikana miehenä olen kahlittu omiin haluihini kun ei saa enää vain ottaa naista... 😏

Vaikeaa olis ollut puolisokeana. Sopivia rillejä tuskin ois siihen aikaan löytynyt. Joku surkea työhön kykenemätön hylkiö kai sitten.

En olisi edes syntynyt, äidillä ahdas lantio eikä sata vuotta sitten ollut sektioita.  Jos minut olisi kuitenkin jollain ilveellä saatu elävänä ulos, olisin ollut melko hyödytön huonon näköni (lasit jo ala-asteella) ja teininä puhjenneiden  migreenieni kanssa, olisi meinaan ollut vaikea tehdä maatalon töitä pää räjähtämispisteessä ja oksennus lentäen!