En halua seksiä enkä läheisyyttä vauvavuonna

voit aina antaa sitä toista koloa, se ei haittaa.

muista liukuvoide

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 3/5. Niin varmaan pitäisi tehdä, mutta kun paska tilanne on jatkunut niin pitkään niin tekisi mieli vaan luovuttaa ja erota. Ja itsesääli, sitähän tämä on. Vituttaa vaan niin paljon että olin se, joka halusi vauvan ja nyt kaduttaa ja kehoni tuntuu edelleen ihan räjähtäneeltä. Ei toivoakaan että tuntisin itseäni haluttavaksi tai kauniiksi kun nännit on venyneet, vatsa ja perse täynnä raskausarpia ja perse täynnä peräpukamia.

Ap

Veikkaan, että miehesi (ja moni muukin mies) haluaisi mielellään pusia sinun kanssa silleen intiimisti kuitenkin... Koeta unohtaa tuollaiset asiat. Mitä luulet miten se seksi onnistuu sitten vanhuksena jos oma ulkonäkö ärsyttää jo nyt?

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran, vauva tuli ja parisuhde meni. Miettikää tätä mahdollisesti lukevat nuoret tarkkaan, kumpi on tärkeämpi - se rinnalla kulkeva puoliso vaiko se vauva, josta voi monellakin tapaa kehkeytyä monenmoista ongelmaa ja pahimmassa tapauksessa se puolisokin siitä kaikkoaa ajan saatossa.

Eihän tuossa suhteessa ole mitään rinnalla kulkevaa puolisoa tai parisuhdetta, jos mies on omistautunut vain työlle, vaikka vauvaa ei olisi.

Eiköhän sillä miehellä ole jo muut naiset mielessä. Erota ei voi, kun vauva kotona. Mutta seksin hakee muualta.

Mikä kiire sillä miehellä kotiin olisi? Ei mikään, kun kotona odottaa nuhjuinen ja väsynyt akka, joka ei edes halua yrittää parantaa mitään. Kieltäytyy läheisyydestä. Ei tuollainen ole mikään koti, jonka pitäisi olla lämmin turvasatama.

Minä ihmettelen sitä, miksi nainen velloisi surkeudessaan ja tyytymättömyydessään yksin. Jos on oma puoliso, hänelle pitää kertoa, miltä tuntuu ja mikä harmittaa eikä työntää puolisoa vain kauemmas. Jokainen AV-mamma tietää, että miehet ovat rasittavankin ratkaisukeskeisiä, ja sitä tässä nyt tarvitaan. Kun miehelle avoimesti kertoo, mikä ongelma on, mies keksii ratkaisuja.

Täällä kohtalontoveri. Ei tää vauvavuosi vaan oo millään tavalla helppoo. Onneksi hetkittäin kuitenkin koen myös nautintoa esim. kun ollaan koko perhe samassa tilassa ja näkee miten ihanasti mies on vauvan kanssa. Mutta kyllä on yllättänyt miten hirveeseen kuntoon oma kroppa on mennyt ja miten jatkuvasta väsymyksestä mieli mustaksi. Vaikka tiesi että keho muuttuu ja vauvavuos tulee olemaan rankka niin jotenkin sitä kuitenkin oli toivonut että tuntuisi kuitenkin edes ihan ookoolta olla omassa kropassa tai että saisi silloin tällöin levättyä niin ettei tuntisi itseä ihan burn out avopotilaaksi mutta ei. Ei sitten kuitenkaan vaan ihan riekaleina, inhottaa koko kroppa, suututtaa olla näin väsynyt ja tuntuu epäonnistuneelta. Parempina hetkinä kuitenkin saan ajateltua että tän vuoden jälkeen asiat ehkä vähän tasapainottuu ja kun imetys loppuis niin kehon hormonitoimintakin alkais palautuu ja pikku hiljaa ulkonäkökin. Seksiasioita ei oo tullut onneksi ehdittyä paljon miettiä ja mieskin myönsi kun tuossa kerran juteltiin että häntä se jännittää myös. Eipä siis kiirehditä sillä saralla. Parasta nyt vaikeina aikoina olisi panostaa ystävyyteen ja huolehtia että kommunikaatio pelaa, muistaa kertoa että rakastaa. On enemmän kuin ymmärrettävää että äiti on "touched out" pienen vauvan kanssa ollessa joten miehen tehtävä oisi vaan tukea jaksamista ja ottaa vauvaa mahdollisimman paljon omiin hoiviinsa ja äitille oma lepohetki. Unohda romantiikka nyt ja vaadi vaan sitä parasta kaveria ja tukea jaksamiseen. Myös käske miestä toistamaan kuinka rakastaa ja kuinka kauniilta näytät hänen silmissään niin sekin auttaa näkemään miehen erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vauvan teko kaduttaa, koska vauva oli koliikkinen ja koliikin loputtua ollut todella huono nukkuja. Tämä kaikki on tuonut minusta huonoimmat puoleni esiin ja en kestä etten olekaan sellainen "hyvä äiti" kuten olin kuvitellut vaan ärsyyntynyt, vihainen ja odotan vain joka päivä että saisin vauvan hetkeksi nukkumaan ja voisin olla rauhassa. En jaksa olla vauvan seurassa. Arki on tympeää ja olen masentunut, vaikka minulla on jonkin verran äitikavereitakin.

Ap

Ei ihme, jos lapsi on vastuullasi 24/7, eikä sinulla ole yhtään omaa aikaa.

Anna lapsi miehen hoidettavaksi ja hän on toinen vanhempi ja lapsi yhteinen projekti.

Ongelma tässä on lapsen isä, eikä hoitoa vaativa lapsi.

Kyllä se ongelma on myös ap. Mieluummin miettimässä eroa, kuin sitä, että hoitaisi itsensä kuntoon.

En ole ap, mutta millähän ajalla tuo itsen kuntoon hoitaminen tapahtuu, jos on lapsessa koko ajan kiinni? Lisäksi jos lapsi ei nuku, ei nuku äitikään, eikä ole edes energiaa kuin perustarpeista huolehtimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen sitä, miksi nainen velloisi surkeudessaan ja tyytymättömyydessään yksin. Jos on oma puoliso, hänelle pitää kertoa, miltä tuntuu ja mikä harmittaa eikä työntää puolisoa vain kauemmas. Jokainen AV-mamma tietää, että miehet ovat rasittavankin ratkaisukeskeisiä, ja sitä tässä nyt tarvitaan. Kun miehelle avoimesti kertoo, mikä ongelma on, mies keksii ratkaisuja.

Miehen ratkaisu on olla töissä. Varmaan perustelee sitä vauvavuoden kustannuksilla, että on pakko. Ainakin kunnes lapsi täyttää kolme.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on olla edes tuollaisen miehen kanssa parisuhteessa, jos työ menee lapsen edelle ja miehellä ainoa sisältö elämässä on työ ja sinulla yksi miesvauva lisää.

Elämä vauvan kanssa olisi helpompaa, ilman miestä, kun et tarvitse kuunnella hänen kitinöitään.

Nainen on asettanut tutustumisvaiheessa miehen korkean aseman vaatimuslistan kärkipäähän, joka on kuin kuntosali: se ei toimi parisuhteessa, kun sitä tekee päivittäin pitkiä aikoja. Näyttää hyvältä, mutta ei toimi suhteessa.

Nukkuminen on sellainen perustarve josta pitää huolehtia. Siinä on vähän sama periaate kuin lentokoneen happimaskeissa: jos et huolehdi omasta nukkumisestasi, et pysty auttamaan muita eli et pysty huolehtimaan vauvastakaan. Vauva ei mene rikki vaikka muutaman tunnin itkisikin, mutta sinun on nukuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vauvan teko kaduttaa, koska vauva oli koliikkinen ja koliikin loputtua ollut todella huono nukkuja. Tämä kaikki on tuonut minusta huonoimmat puoleni esiin ja en kestä etten olekaan sellainen "hyvä äiti" kuten olin kuvitellut vaan ärsyyntynyt, vihainen ja odotan vain joka päivä että saisin vauvan hetkeksi nukkumaan ja voisin olla rauhassa. En jaksa olla vauvan seurassa. Arki on tympeää ja olen masentunut, vaikka minulla on jonkin verran äitikavereitakin.

Ap

Ei ihme, jos lapsi on vastuullasi 24/7, eikä sinulla ole yhtään omaa aikaa.

Anna lapsi miehen hoidettavaksi ja hän on toinen vanhempi ja lapsi yhteinen projekti.

Ongelma tässä on lapsen isä, eikä hoitoa vaativa lapsi.

Kyllä se ongelma on myös ap. Mieluummin miettimässä eroa, kuin sitä, että hoitaisi itsensä kuntoon.

En ole ap, mutta millähän ajalla tuo itsen kuntoon hoitaminen tapahtuu, jos on lapsessa koko ajan kiinni? Lisäksi jos lapsi ei nuku, ei nuku äitikään, eikä ole edes energiaa kuin perustarpeista huolehtimiseen.

Jos on koliikkivauva ja 8kk, niin tuossa tilanteessa muutaman tunnin yöunilla ap. tuskin jaksaa mitään ja on jo turvallisuusriski niin vauvalle kuin itselleen ja vastaa jatkuvaa 3 promillen humala tilaa, kun ei saa riittävästi lepoa ja yöunta. Ja on ymmärrettävää, että vauvan tekeminen kaduttaa.

Nyt on aika hakea ulkopuolista apua, kun lapsen isä on kykenemätön sitä antamaan, eikä ole vastuullinen vanhempi.

Jos mies on noin saamaton, eikä edes lapsensa vauva-aikana voi vähentää muutamaksi kuukaudeksi työntekoa, onko tukiverkostoja isoisää, mummia, veljiä, siskoja jotka hoitaisivat vauvaa ja saisi nukkua univelat pois ja vähän edes ulkoilma.

Tuossa tilanteessa tuskin on mielessä seksi tai miltä näyttää, vaan ap. elämä on yhtä sumua.

Ja siksi tärkeää saada ulkopuolista apua, ettei mitään ikävää tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalontoveri. Ei tää vauvavuosi vaan oo millään tavalla helppoo. Onneksi hetkittäin kuitenkin koen myös nautintoa esim. kun ollaan koko perhe samassa tilassa ja näkee miten ihanasti mies on vauvan kanssa. Mutta kyllä on yllättänyt miten hirveeseen kuntoon oma kroppa on mennyt ja miten jatkuvasta väsymyksestä mieli mustaksi. Vaikka tiesi että keho muuttuu ja vauvavuos tulee olemaan rankka niin jotenkin sitä kuitenkin oli toivonut että tuntuisi kuitenkin edes ihan ookoolta olla omassa kropassa tai että saisi silloin tällöin levättyä niin ettei tuntisi itseä ihan burn out avopotilaaksi mutta ei. Ei sitten kuitenkaan vaan ihan riekaleina, inhottaa koko kroppa, suututtaa olla näin väsynyt ja tuntuu epäonnistuneelta. Parempina hetkinä kuitenkin saan ajateltua että tän vuoden jälkeen asiat ehkä vähän tasapainottuu ja kun imetys loppuis niin kehon hormonitoimintakin alkais palautuu ja pikku hiljaa ulkonäkökin. Seksiasioita ei oo tullut onneksi ehdittyä paljon miettiä ja mieskin myönsi kun tuossa kerran juteltiin että häntä se jännittää myös. Eipä siis kiirehditä sillä saralla. Parasta nyt vaikeina aikoina olisi panostaa ystävyyteen ja huolehtia että kommunikaatio pelaa, muistaa kertoa että rakastaa. On enemmän kuin ymmärrettävää että äiti on "touched out" pienen vauvan kanssa ollessa joten miehen tehtävä oisi vaan tukea jaksamista ja ottaa vauvaa mahdollisimman paljon omiin hoiviinsa ja äitille oma lepohetki. Unohda romantiikka nyt ja vaadi vaan sitä parasta kaveria ja tukea jaksamiseen. Myös käske miestä toistamaan kuinka rakastaa ja kuinka kauniilta näytät hänen silmissään niin sekin auttaa näkemään miehen erilailla.

Kuulostaa järkevältä neuvolta mutta ei ole. Viimeinen asia joka kannattaa parisuhteessa unohtaa kokonaan on romantikka ja seksi. Se on helppo jättää "hetkeksi" pois mutta paljon vaikeampi tuoda enää takaisin.

Ja en nyt tarkoita todellakaan että rättiväsyneenä pitäisi olla kuten ennenkin. Vaan että näillä pariskunnan välisille asioilla pitää löytää se uusi muoto ja tapa. Se voi olla hyvin pientä kunhan sitä on. Pieni hyväksyvä katse ja hymy, taputus pepulle, hetki toisen kainalossa jne. Sen tunteen ylläpitoa että tässä ollaan samassa veneessä ja molemmat odotetaan oikeasti malttamatta että asiat vähitellen menevät siihen että on taas enemmän yhteistä aikaa ja romantiikkaa.

Voi lapsiraukkaa, kun on siunaantunut noin tyhmä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itsesäälissä rypeminen ja hoidatte asiatta asiat kuntoon. Kun vauva nukkuu, niin KESKUSTELKAA!

Sinulla voi olla joku tunnelukko siitä, että äiti ei voi/ei saisi harrastaa seksiä.

Onneksi tunnelukko ei estä miehen rahojen käyttämistä.

Se on aina jännä miten suomimies kuvittelee elättävänsä perheen vaikka nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin yhteisten lasten kulut. Miehellä ei ole mitään kunniaa ei perheestä eikä itse alkuun panemastaan omaa lihaa ja verta olevasta lapsestaan.

Vauvavuosi ON väsyttävää aikaa! Mielelläni sallisin kaikille tuoreille äideille silloin vain välttämättömät jutut vauvanhoidon ulkopuolella. Seksi ei ole välttämättömyys. Kun olet saanut levättyä pitkiä aikoja kunnolla (yösyötöt loppuneet vähintäänkin) voi alkaa itseäkin jo seksi kiinnostaa. Sitä ennen ei mielestäni äitien tarvitse toista miellyttääkseen suostua mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä tai mihin eivät voimat riitä. Kuten ei kenenkään muunkaan missään tilanteessa. Anna itsellesi armoa. Vauvavuosi on raskas. Mutta menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itsesäälissä rypeminen ja hoidatte asiatta asiat kuntoon. Kun vauva nukkuu, niin KESKUSTELKAA!

Sinulla voi olla joku tunnelukko siitä, että äiti ei voi/ei saisi harrastaa seksiä.

Onneksi tunnelukko ei estä miehen rahojen käyttämistä.

Se on aina jännä miten suomimies kuvittelee elättävänsä perheen vaikka nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin yhteisten lasten kulut. Miehellä ei ole mitään kunniaa ei perheestä eikä itse alkuun panemastaan omaa lihaa ja verta olevasta lapsestaan.

Aika soopaa kirjoitat. Esimerkkinä meillä, kun lapset oli pieniä, niin vaimo toi yhteiseen kassaan kuukaudessa noin 200€ (itse käytti noin 500€), minä toin kassaan noin 5000€. Nämä siis nettona. Eli kyllä minä todellakin elätin perheen. Vaimo hoiti kyllä suurimman osan lasten ja kodinhoidosta, mutta ei näin räikeässä suhteessa kuin toisinpäin tämä perheen kulujen hoitaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itsesäälissä rypeminen ja hoidatte asiatta asiat kuntoon. Kun vauva nukkuu, niin KESKUSTELKAA!

Sinulla voi olla joku tunnelukko siitä, että äiti ei voi/ei saisi harrastaa seksiä.

Onneksi tunnelukko ei estä miehen rahojen käyttämistä.

Se on aina jännä miten suomimies kuvittelee elättävänsä perheen vaikka nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin yhteisten lasten kulut. Miehellä ei ole mitään kunniaa ei perheestä eikä itse alkuun panemastaan omaa lihaa ja verta olevasta lapsestaan.

Aika soopaa kirjoitat. Esimerkkinä meillä, kun lapset oli pieniä, niin vaimo toi yhteiseen kassaan kuukaudessa noin 200€ (itse käytti noin 500€), minä toin kassaan noin 5000€. Nämä siis nettona. Eli kyllä minä todellakin elätin perheen. Vaimo hoiti kyllä suurimman osan lasten ja kodinhoidosta, mutta ei näin räikeässä suhteessa kuin toisinpäin tämä perheen kulujen hoitaminen.

Sun vaimollasi on kyllä maailman paskin palkka, jos sen se sai vanhempainrahaa vaan 200 euroa. Ap:n vauva on 8 kuukautta, jolloin saadaan vielä palkkaan sidottua vanhempainrahaa valtiolta. Lisäksi teillä on kyllä ihan hullut kulut, jos sä sait koko sun 5000 euron nettopalkan pistettyä perheen elatukseen eikä sulle jäänyt siitä yhtään ylimääräistä.

Kiitos kommenteista! Varsinkin myötätuntoiset viestit auttoi, että muillakin on yhtä rankkaa ja odotukset muillakin oli erilaisia vauvavuoden suhteen. Ja että intiimijuttuja ei ehkä pysty nyt vielä miettimään kun on niin univelkainen, kipeä ja epävarma.

Meillä mieskin osallistuu vauvan hoitoon, mutta arkisin se on käytännössä aika hankalaa kun on 10 h poissa kotoa ja kun tulee kotiin niin vauva meneekin jo yöunille.

On tämä paskaa, mut pitäisi jostain kaivaa positiivisuutta et selviäisi ilman et rypee itsesäälissä koko ajan. Tiedän syyllistyväni siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalontoveri. Ei tää vauvavuosi vaan oo millään tavalla helppoo. Onneksi hetkittäin kuitenkin koen myös nautintoa esim. kun ollaan koko perhe samassa tilassa ja näkee miten ihanasti mies on vauvan kanssa. Mutta kyllä on yllättänyt miten hirveeseen kuntoon oma kroppa on mennyt ja miten jatkuvasta väsymyksestä mieli mustaksi. Vaikka tiesi että keho muuttuu ja vauvavuos tulee olemaan rankka niin jotenkin sitä kuitenkin oli toivonut että tuntuisi kuitenkin edes ihan ookoolta olla omassa kropassa tai että saisi silloin tällöin levättyä niin ettei tuntisi itseä ihan burn out avopotilaaksi mutta ei. Ei sitten kuitenkaan vaan ihan riekaleina, inhottaa koko kroppa, suututtaa olla näin väsynyt ja tuntuu epäonnistuneelta. Parempina hetkinä kuitenkin saan ajateltua että tän vuoden jälkeen asiat ehkä vähän tasapainottuu ja kun imetys loppuis niin kehon hormonitoimintakin alkais palautuu ja pikku hiljaa ulkonäkökin. Seksiasioita ei oo tullut onneksi ehdittyä paljon miettiä ja mieskin myönsi kun tuossa kerran juteltiin että häntä se jännittää myös. Eipä siis kiirehditä sillä saralla. Parasta nyt vaikeina aikoina olisi panostaa ystävyyteen ja huolehtia että kommunikaatio pelaa, muistaa kertoa että rakastaa. On enemmän kuin ymmärrettävää että äiti on "touched out" pienen vauvan kanssa ollessa joten miehen tehtävä oisi vaan tukea jaksamista ja ottaa vauvaa mahdollisimman paljon omiin hoiviinsa ja äitille oma lepohetki. Unohda romantiikka nyt ja vaadi vaan sitä parasta kaveria ja tukea jaksamiseen. Myös käske miestä toistamaan kuinka rakastaa ja kuinka kauniilta näytät hänen silmissään niin sekin auttaa näkemään miehen erilailla.

Kuulostaa järkevältä neuvolta mutta ei ole. Viimeinen asia joka kannattaa parisuhteessa unohtaa kokonaan on romantikka ja seksi. Se on helppo jättää "hetkeksi" pois mutta paljon vaikeampi tuoda enää takaisin.

Ja en nyt tarkoita todellakaan että rättiväsyneenä pitäisi olla kuten ennenkin. Vaan että näillä pariskunnan välisille asioilla pitää löytää se uusi muoto ja tapa. Se voi olla hyvin pientä kunhan sitä on. Pieni hyväksyvä katse ja hymy, taputus pepulle, hetki toisen kainalossa jne. Sen tunteen ylläpitoa että tässä ollaan samassa veneessä ja molemmat odotetaan oikeasti malttamatta että asiat vähitellen menevät siihen että on taas enemmän yhteistä aikaa ja romantiikkaa.

Juuri näin. Se, että romantiikka unohtuu vauvavuonna, ei ole varsinaisesti syy erolle.

Ero tulee siinä vaiheessa, kun parisuhdetta yritetään muodostaa UUDELLEEN vauvavuoden jälkeen. Jolloin kaiken pitäisi olla "paremmin". 

Sitten huomataan, että pitkästä ajasta ilman intiimiä kosketusta, romantiikkaa ja seksiä on tullut uusi normaali. Ja yrityksistä huolimatta parisuhteen uudelleen muodostaminen on vaikeaa. 

Tässä kohtaa eroajatukset tulevat vahvasti kuvaan.

Nainen turhautuu, mies katkeroituu.

Lopulta joko jompi kumpi löytää jonkun kolmannen osapuolen, tai välit yksinkertaisesti muuttuvat täysin jäätäviksi, niin että mitään uutta alkua ei koskaan tule.

Älkää laittako parisuhdettanne hyllylle kokonaan vauvavuoden aikana. Mitään piv-seksiä ei tarvitse olla, tietenkään, kunhan on läheisyyttä, kosketusta, rakkautta ja paljon puhetta siitä, miltä itsestä tuntuu ja mitä toiselta toivoo - ja mitä itse vauvavuoden jälkeiseltä ajalta odottaa.