Lue keskustelun säännöt.
En halua seksiä enkä läheisyyttä vauvavuonna
05.05.2022 |
Vauva on jo 8 kk emmekä ole harrastaneet seksiä nyt yli vuoteen. Parisuhde tuntuu myös olevan kuollut muutenkin, koska en kestä läheisyyttä ollessani koko ajan kiinni vauvassa. Puoliso ärsyttää kun kaikki yhteiset keskustelut koskee velvollisuuksia, vauvaa tai kotitöitä. Samaan aikaan kotonakin ja samassa tilassa ollaan vain noin 1 h päivässä, koska miehellä on pitkät työpäivät ja -matkat ja itse menen ajoissa nukkumaan. Miltä tällainen elämä teistä kuulostaa? Olen aika pettynyt koko vauvavuoteen ja vauvan teko kaduttaa edelleen.
Kommentit (89)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilön kasvu jääny kesken sinulta, varmaan myös mieheltäsi. Heti kun tulee haastetta tai hankaluutta elämä menee pieleen... Miksi? Turha syyttää vauvaa, katse peiliin.
Ja terapiasta saa apua monenlaisiin ongelmiin, teidänkin tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Varsinkin myötätuntoiset viestit auttoi, että muillakin on yhtä rankkaa ja odotukset muillakin oli erilaisia vauvavuoden suhteen. Ja että intiimijuttuja ei ehkä pysty nyt vielä miettimään kun on niin univelkainen, kipeä ja epävarma.
Meillä mieskin osallistuu vauvan hoitoon, mutta arkisin se on käytännössä aika hankalaa kun on 10 h poissa kotoa ja kun tulee kotiin niin vauva meneekin jo yöunille.
On tämä paskaa, mut pitäisi jostain kaivaa positiivisuutta et selviäisi ilman et rypee itsesäälissä koko ajan. Tiedän syyllistyväni siihen.
Voisitko kuitenkin esimerkiksi kertoa miehellesi, että tilanteesta johtuen intiimijutut ovat tauolla, mutta että sen jälkeen, kun tilanne on helpottanut, yöheräilyt ovat takanapäin ja univajeesi on korjautunut, voisit mielelläsi aloitella hänen kanssaan seksielämän uudelleen?
Kannattaa myös kertoa, että kaipaat häntä vierellesi. Ja toivot, että hän voisi muodostaa kiinteän suhteen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesäälissä rypeminen ja hoidatte asiatta asiat kuntoon. Kun vauva nukkuu, niin KESKUSTELKAA!
Sinulla voi olla joku tunnelukko siitä, että äiti ei voi/ei saisi harrastaa seksiä.
Onneksi tunnelukko ei estä miehen rahojen käyttämistä.
Se on aina jännä miten suomimies kuvittelee elättävänsä perheen vaikka nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin yhteisten lasten kulut. Miehellä ei ole mitään kunniaa ei perheestä eikä itse alkuun panemastaan omaa lihaa ja verta olevasta lapsestaan.
Aika soopaa kirjoitat. Esimerkkinä meillä, kun lapset oli pieniä, niin vaimo toi yhteiseen kassaan kuukaudessa noin 200€ (itse käytti noin 500€), minä toin kassaan noin 5000€. Nämä siis nettona. Eli kyllä minä todellakin elätin perheen. Vaimo hoiti kyllä suurimman osan lasten ja kodinhoidosta, mutta ei näin räikeässä suhteessa kuin toisinpäin tämä perheen kulujen hoitaminen.
Olisiko vaimon pitänyt siis laittaa koko 700 yhteiseen kassaan? Vähintään kohtuullista, että elatus menee suhteessa tuloihin. Miksi lisäännyit klyhän kanssa? Suomessa yhden elättäjän malli on hyvin harvinainen ja tässäkin esimerkissä vaimo toi pottiin kolmasosan tuloistaan.
Ensinnäkin kroppaa pystyy kuntouttamaan myös koliikkivauvan kanssa. Itsellä koliikkivauva, nyt jo haastava taapero ja mies sairasti pahan masennuksen vauvavuotena. Miestä ei voinut jättää lapsen kanssa kuin hetkeksi, kun puheet oli sen verran aggressiivisia ja pelkäsi itsekkin menettävänsä kontrollin. Minä tein myös koska "kelpuuttaa vain äidin". No äidin kanssa hommat sujui paremmin, kun lapsi tottui siihen että äiti tekee ja reagoi isän suuttumisiin myös. Apua ei ulkopuolelta tullut. Olin todella väsynyt, mutta ei ollut varaa masentua tai vaipua itsesääliin - ehkä juuri siksi säästyin synnytyksen jälkeiseltä masennukselta - en nähnyt sitä vaihtoehtona, oli vain jaksettava. Eikä lapsi ollut suunniteltu. No koliikkivauva ei nukkunut päikkäreitään kun kantorepussa ja mies tarvitsi tilaa rauhoittaa itseään, joten me kävelimme noin 20km päivässä ulkona. Tein porrastreeniä ulkona. Tein lihaskuntoa kun lapsi meni nukkumaan tai viihtyi hetken itkemättä lattialla tai sitterissä. Söin terveellisesti. Imetys ei minua auttanut laihduttamaan, päinvastoin teki siitä vaikeampaa. Ylimääräistä ei myöskään paljon ollut, koska kiinnitin ruokavalioon huomiota jo raskausaikana ja liikuin paljon. Minä huolehdin itsestäni väsymyksestä huolimatta, sillä koin sen velvollisuudekseni jotta jaksan. Kommunikoin miehen kanssa ja haimme aktiivisesti ratkaisuja. Seksiä harrastimme normaalisti koko vauvavuoden, 2vko synnytyksestä ->. Jokainen on vapaa valitsemaan uhriutumisen tai sen toisen polun väliltä, jolla löytää itsestään uusia uskomattomia voimavaroja ja venymistä, jollaista ei uskonut aiemmin edes omaavansa. Ota vastuu itsestäsi, muut eivät sitä voi tehdä. Pidä huolta itsestäsi, koska muutoin vain pahennat oloasi. Puhu miehellesi tai eroa, mutta älä lapsellisesti odota että hänen tulee tehdä ensimmäinen siirto. Te olette se tiimi, joka lapsellenne on. Tuskin ero tuo sinulle helpotusta tässä vaiheessa, helpompaa varmaan kuitenkin yrittää selvittää asiat. Välillä elämä on vaikeaa, mutta sinä yksin päätät miten suhtaudut siihen. Aina voi jäädä maahan makaamaan, mutta ei sekään kivaa ole. Ja olen sairastanut useamman vuoden masennuksen nuorempana - ehkä se juuri opetti. Olemme kokonaisuus ja jos emme huolehdi niistä perustarpeistamme, joihin voimme itse kullakin hetkellä vaikuttaa, se kyllä heijastuu mielialoihimme ja jaksamiseemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vauvan teko kaduttaa, koska vauva oli koliikkinen ja koliikin loputtua ollut todella huono nukkuja. Tämä kaikki on tuonut minusta huonoimmat puoleni esiin ja en kestä etten olekaan sellainen "hyvä äiti" kuten olin kuvitellut vaan ärsyyntynyt, vihainen ja odotan vain joka päivä että saisin vauvan hetkeksi nukkumaan ja voisin olla rauhassa. En jaksa olla vauvan seurassa. Arki on tympeää ja olen masentunut, vaikka minulla on jonkin verran äitikavereitakin.
Ap
Ei ihme, jos lapsi on vastuullasi 24/7, eikä sinulla ole yhtään omaa aikaa.
Anna lapsi miehen hoidettavaksi ja hän on toinen vanhempi ja lapsi yhteinen projekti.
Ongelma tässä on lapsen isä, eikä hoitoa vaativa lapsi.
Ongelma tässä on omaan itseensä käpertynyt AP.
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi ON väsyttävää aikaa! Mielelläni sallisin kaikille tuoreille äideille silloin vain välttämättömät jutut vauvanhoidon ulkopuolella. Seksi ei ole välttämättömyys. Kun olet saanut levättyä pitkiä aikoja kunnolla (yösyötöt loppuneet vähintäänkin) voi alkaa itseäkin jo seksi kiinnostaa. Sitä ennen ei mielestäni äitien tarvitse toista miellyttääkseen suostua mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä tai mihin eivät voimat riitä. Kuten ei kenenkään muunkaan missään tilanteessa. Anna itsellesi armoa. Vauvavuosi on raskas. Mutta menee ohi.
Joo, se vauvavuosi menee kyllä ohi. Mutta kun vieraannuttaa itsensä ja puolisonsa toisistaan ja siitä kamalasta seksistä, seuraa vielä monta muuta vuotta joiden aikana läheisyys ja se seksi ei välttämättä palaakkaan. Äiti ei saa edelleenkään aikaiseksi ja mies on oppinut olemaan perherauhan nimissä pyytämättä tai vilkaimmat ovat vaihtaneet jo maisemaa.
Kun unohdat vauvan takia miehen, niin yhteyttä et välttämättä takaisin saa enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvavuosi ON väsyttävää aikaa! Mielelläni sallisin kaikille tuoreille äideille silloin vain välttämättömät jutut vauvanhoidon ulkopuolella. Seksi ei ole välttämättömyys. Kun olet saanut levättyä pitkiä aikoja kunnolla (yösyötöt loppuneet vähintäänkin) voi alkaa itseäkin jo seksi kiinnostaa. Sitä ennen ei mielestäni äitien tarvitse toista miellyttääkseen suostua mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä tai mihin eivät voimat riitä. Kuten ei kenenkään muunkaan missään tilanteessa. Anna itsellesi armoa. Vauvavuosi on raskas. Mutta menee ohi.
Joo, se vauvavuosi menee kyllä ohi. Mutta kun vieraannuttaa itsensä ja puolisonsa toisistaan ja siitä kamalasta seksistä, seuraa vielä monta muuta vuotta joiden aikana läheisyys ja se seksi ei välttämättä palaakkaan. Äiti ei saa edelleenkään aikaiseksi ja mies on oppinut olemaan perherauhan nimissä pyytämättä tai vilkaimmat ovat vaihtaneet jo maisemaa.
Kun unohdat vauvan takia miehen, niin yhteyttä et välttämättä takaisin saa enää koskaan.
Näin se on. Vaikka se kumppani miten on aikuinen, hänellä on silti ne samat perimmäiset tunteet ja tarpeet kuin kaikilla. Hylkäämisen kokemus voi olla aikuiselle ihan yhtä kova paikka kuin lapsellekin. Kukaan ei ehdota tosissaan että kun nuorempi lapsi syntyy niin se vanhempi lapsi laitettaisiin vain vuodeksi tai pariksi "hyllylle" huomion ja hellyyden suhteen. Ei tietenkään vaan silloin ymmärretään että se toinen lapsi tarvitsee edelleen ihan sen saman huomion kuin sai aikaisemminkin. Mutta kun kyse on puolisosta niin ajatellaan että hänet voi laittaa syrjää ja ottaa takaisin sitten kun taas joskus ehkä kiinnostaa jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olisin huolissani lapsi-isä suhteesta, milloin mies on lapsen arjessa.
Ja turha vedota pitkiin työpäivien, sillä jo laki estää kohtuuttomat ylityöt ja jos tekee vapaaehtoisesti, se on omaa tyhmyyttä.
Miksi ihmeessä olitte edes hankkineet lapsia, jos vastuu lapsesta on yksin sinulla?
Nimenomaan. Miksi ap koko ajan kiinni vauvassa? Ei tarvitse. Jätä vauva välillä miehen hoitoon. Ja mies lopettaa ylityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran, vauva tuli ja parisuhde meni. Miettikää tätä mahdollisesti lukevat nuoret tarkkaan, kumpi on tärkeämpi - se rinnalla kulkeva puoliso vaiko se vauva, josta voi monellakin tapaa kehkeytyä monenmoista ongelmaa ja pahimmassa tapauksessa se puolisokin siitä kaikkoaa ajan saatossa.
Niinpä, tärkeää että isäkin osallistuu lapsen hoitoon. Ja on tuki ja kumppani vaimolle.
Seksi on hyvä jättää taka-alalle kun on tärkeämpääkin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesäälissä rypeminen ja hoidatte asiatta asiat kuntoon. Kun vauva nukkuu, niin KESKUSTELKAA!
Sinulla voi olla joku tunnelukko siitä, että äiti ei voi/ei saisi harrastaa seksiä.
Onneksi tunnelukko ei estä miehen rahojen käyttämistä.
Se on aina jännä miten suomimies kuvittelee elättävänsä perheen vaikka nainen maksaa puolet kaikesta ja yksin yhteisten lasten kulut. Miehellä ei ole mitään kunniaa ei perheestä eikä itse alkuun panemastaan omaa lihaa ja verta olevasta lapsestaan.
Aika soopaa kirjoitat. Esimerkkinä meillä, kun lapset oli pieniä, niin vaimo toi yhteiseen kassaan kuukaudessa noin 200€ (itse käytti noin 500€), minä toin kassaan noin 5000€. Nämä siis nettona. Eli kyllä minä todellakin elätin perheen. Vaimo hoiti kyllä suurimman osan lasten ja kodinhoidosta, mutta ei näin räikeässä suhteessa kuin toisinpäin tämä perheen kulujen hoitaminen.
MItähän tässäkin on miinustamista. Täyttä arkipäivän realismia. Jokseenkin sama tilanne oli meillä. Ei ihan noin suuri ero, mutta kuitenkin. Äitiyspäiväraha ei olisi riittänyt lähellekkään puoleen perheen menoista niinkuin ei riittänyt palkkakaan ennen vauvan tuloa.
Talous olisi yksinkertaisesti romahtanut jos minä olisin jäänyt pitemmäksi aikaa vanhempainvapaalle. Yksinyrittäjänä se romahdus olisi ollut myös sitä vapaat pitempi, koska eivät asiakkaat olisi odottaneet vauvaloman loppumista, vaan siirtäneet toimeksiantonsa muualle.
Tämä oli kaiken lisäksi vaimolle ihan tietoinen valinta, josta kyllä keskusteltiin etukäteen. Siitä huolimatta homma meni vähän AP:n kaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telaketjut rasvassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, jos lapsi on vastuullasi 24/7, eikä sinulla ole yhtään omaa aikaa.
Anna lapsi miehen hoidettavaksi ja hän on toinen vanhempi ja lapsi yhteinen projekti.
Ongelma tässä on lapsen isä, eikä hoitoa vaativa lapsi.
Eeeehhehehehehehehehehe!!!!!
Päivän röhönaurut.
Siis totta kai vika on aina miehessä! Nyt olette siskot sisäistäneet feminismin ytimen. Jos on ongelma, nainen on uhri ja mies on syyllinen. Jos naisella on ongelma, jonkun muun (miehen, lasten, työnantajan, yhteiskunnan) pitää muuttua. Jos miehellä on ongelma, hänen pitää muuttua.
Tuo ei ole feminismiä. Feminismi on tasa-arvoa, mueskin hoitaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran, vauva tuli ja parisuhde meni. Miettikää tätä mahdollisesti lukevat nuoret tarkkaan, kumpi on tärkeämpi - se rinnalla kulkeva puoliso vaiko se vauva, josta voi monellakin tapaa kehkeytyä monenmoista ongelmaa ja pahimmassa tapauksessa se puolisokin siitä kaikkoaa ajan saatossa.
Niinpä, tärkeää että isäkin osallistuu lapsen hoitoon. Ja on tuki ja kumppani vaimolle.
Seksi on hyvä jättää taka-alalle kun on tärkeämpääkin asiaa.
Jos kummatkin ovat kypsiä aikuisia ja pystyvät näkemään toistensa tarpeet ja tunteet niin se seksi ei jää taka-alelle vaan seuraa luontevasti mukana vain vähän muotoaan muuttaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Varsinkin myötätuntoiset viestit auttoi, että muillakin on yhtä rankkaa ja odotukset muillakin oli erilaisia vauvavuoden suhteen. Ja että intiimijuttuja ei ehkä pysty nyt vielä miettimään kun on niin univelkainen, kipeä ja epävarma.
Meillä mieskin osallistuu vauvan hoitoon, mutta arkisin se on käytännössä aika hankalaa kun on 10 h poissa kotoa ja kun tulee kotiin niin vauva meneekin jo yöunille.
On tämä paskaa, mut pitäisi jostain kaivaa positiivisuutta et selviäisi ilman et rypee itsesäälissä koko ajan. Tiedän syyllistyväni siihen.
Voisitko kuitenkin esimerkiksi kertoa miehellesi, että tilanteesta johtuen intiimijutut ovat tauolla, mutta että sen jälkeen, kun tilanne on helpottanut, yöheräilyt ovat takanapäin ja univajeesi on korjautunut, voisit mielelläsi aloitella hänen kanssaan seksielämän uudelleen?
Kannattaa myös kertoa, että kaipaat häntä vierellesi. Ja toivot, että hän voisi muodostaa kiinteän suhteen lapseen.
Tuossa tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä; ei ne niin raskaita ole. Tuo puhuminen ja lupailu tuppaavat jäämään vain puhumisen ja lupailun asteelle ja sitten on hetki hetkeltä entistä vaikeampi aloittaa hommia uudelleen, kunnes saavutetaan se piste jossa toinen osapuoli toteaa tämän olleen tässä.
Eihän sitä ole pakkokaan harrastaa seksiä. Sellaista pakkoa ei ole olemassakan.
Muillakin asioilla on elämässä merkitystä.
On toki luonnollista, että ei välttämättä niitä haluja ei ole silloin, kun on syntynyt kotiin lapsi. Johtuu varmaan stressistä, kiireestä ja lisääntyneestä työnmäärästä.
Mutta on se hieman huolestuttavaa, jos ei halua ollenkaan läheisyyttä. Oletko varma, ettet ole myös hieman masentunut?
Näin siinä usein käy. Onneksi lapsen voi antaa esim. adoptoitavaksi ja voit saada oman elämäsi takaisin.
Miehet, kun seuraavan kerran nainen kysyy olisiko nyt hyvä aika tehdä lapsi, niin tiedät vastauksen. Tämä ketju kertoo millaista elämäsi tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehet, kun seuraavan kerran nainen kysyy olisiko nyt hyvä aika tehdä lapsi, niin tiedät vastauksen. Tämä ketju kertoo millaista elämäsi tulee olemaan.
Mene sairalaan niin näet vain sairaita ihmisiä. Tule Vauva-palstalle niin kuulet vain huonoista parisuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on olla edes tuollaisen miehen kanssa parisuhteessa, jos työ menee lapsen edelle ja miehellä ainoa sisältö elämässä on työ ja sinulla yksi miesvauva lisää.
Elämä vauvan kanssa olisi helpompaa, ilman miestä, kun et tarvitse kuunnella hänen kitinöitään.
Ps miehen rahat kelpaa
Tästäkin syystä avoimet suhteet olisivat äärimmäisen hyvä ratkaisu.