Syysi mikset tutustu naapureihin?
Kommentit (63)
Moikkaan kaikkia jotka tulee pihassa tai rappukäytävässä vastaan. Sen enempää en juuri välitä tutustua kuin aika harvoihin.
Koska poltan maanisesti kannabista kusisesta bongista. Puhutaan suuren luokan käytöstä: 10 - 20g päivässä, raakaa kukintoa ja cannabutteria.
Kumminkin jotain vailla. Jos tutustuisi.
Vttupää kuvittelee olevansa jotain eliittiä joten haistakoon pskan.
Koska en halua. Ei ole tarvetta tutustua. Ei kiinnosta.
Suomalaiseen kultuuriin ei kuulu naapureihin tutustuminen.
On hyvin vaikeaa taipua vanhana erilaiseksi.
Ei ole mitään yhdistäviä tekijöitä. Osa naapureista "vähän parempia ihmisiä" eli rikkaita, joiden silmissä En ole mitään.
Osa eläkeläisiä.
Sitten työssäkäyvät keski-ikäiset. Ovat lähes aina töissä. Vähän vapaa-aikansa haluavat olla rauhassa, oman perheen kanssa.
Näin maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vttupää kuvittelee olevansa jotain eliittiä joten haistakoon pskan.
Luuloa vai käytännön varmuudella todettua tietoa? Suomalainen helposti tuntee alemmuuden tunnetta tuolla arjessaan.
Aikaisemmin ajattelin, että olisi kiva, kun naapurustossa olisi tuttuja ja yhteisöllisyyttä. Enää en halua. Halusin tutustua ja olin kiva. Seurauksena eitoivottu ihastuminen, rahan lainausta, kyydin pyytämistä.
Muutin uudelle paikkakunnalle ja taas halusin olla kiva naapuri. Seurauksena vaikka mitä pyyntöjä. Ei kiitos enää.
Mikä on syysi sille että tivaat joka päivä miksi ihmiset tekevät sitä tai tätä? Niin? Miten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vttupää kuvittelee olevansa jotain eliittiä joten haistakoon pskan.
Luuloa vai käytännön varmuudella todettua tietoa? Suomalainen helposti tuntee alemmuuden tunnetta tuolla arjessaan.
Kyllä vähän sellainen tulkinta tuli kun pihalla kävelee vastaan täysin noteeraamatta eikä edes tervehdi takaisin.
Viihdyn yksin, väsyn sos tilanteista, ei kiinnosta. En myöskään usko että minulla olisi 80+ v vanhan pariskunnan kanssa mitään yhteistä. Ei myöskään lapsiperheen kanssa.
Olen tutustunut niihin, jotka ovat halunneet tutustua. Yhden kanssa olen ystävystymässä ja olen oikeastaan iloinen, että he muuttavat pian vähän matkan päähän. Olisi jotenkin raskasta ja rasittavaa asua ystävän kanssa vierekkäin. Tulisi kaikenlaisia velvoitteita ja saattaisi koko ystävyys tulla rasitteeksi.
Miksi pitäisi? Ei meillä ole muuta yhteistä kuin että satutaan asumaan samassa talossa. Enkä tarvitse uusia tuttavuuksia elämääni, yksin on ihan hyvä. Ihmisten kanssa oleminen on vaivalloista.
Paras naapuri on kuollut naapuri.
Mitä.vähemmän olet naapureittesi kanssa tekemisissä, sitä paremmin tulet toimeen heidän kanssa.
Olen introvertti ihminen. Elämäni on oman mittarini mukaan täyttä, sellaista kuin haluan sen olevan. En kaipaa enempää ihmissuhteita. Olen syvällisten ja aitojen, harvalukuisempien ihmissuhteiden ihminen, en kaipaa tuhatta tuttavaa. Saan iloa, voimaa ja mielenrauhaa aivan muusta kuin siitä että pitäisi höpöttää vieraiden ihmisten kanssa, vaikka sinänsä mukavilta vaikuttaisivatkin. Ja ihan sekin mitä joku kirjoitti, että jos tulisi ryppy tuttavuuteen, olisi liian lähellä.
Oletusarvo on siis oma rauha, oman yksityisen tilan kunnioittaminen. Nämä annan kohteliaasti muille ja haluan itselleni. Moikkaan kyllä niitä jotka moikkailla tahtoo.
Olen aivan samanlainen. Tervehdin rappukäytävässä jokaista, outoa käytöstä jos joku ei vastaa. En halua sen enempää kontaktia kenenkään naapurin kanssa, on miellyttävää olla omissa oloissa. Ei tulisi mieleenkään liittyä esim. talon facebook- ryhmään tms. Ajatuskin kauhistuttaa ja uuvuttaa.666
Olen tutustunut. Vanhempi väki on todella ystävällistä ja sosiaalista. Yhteen omaan ikäiseen tutustuin ja kyläilimmekiin, mutta hän paljastui lokiksi joten siihen jäi kaunis kaveruus, moikataan kun tavataan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaunis nainen ja he on miehiä. Miehillä on heti taka-ajatuksia jos kaunis nainen tulee jutuille.
Miten joku voi elää noin?
Toiset naapurit on hiukan outoja. Korkeastikoulutettua yliopistoväkeä, mutta mä epäilen, että molemmilla on jotain nepsy-juttuja. Moikataan kun tavataan, mutta en halua olla enempää tekemisissä.
Toiset naapurit taas ovat semmoista ylempää keskiluokkaa. Pelaavat golfia ja tennistä intohimoisesti, käyvät purjehtimassa. Koko perhe on kuin jostain mainoskuvastosta valkaistuine hampaineen. Eivät hekään ole sellaisia mun oloisia tyyppejä, joiden kanssa huvittaisi hengailla yhtään pakollista kuulumisten vaihtamista enempää.