Masentuneelle liikkumisohjelma?
Olen viisikymppinen masentunut. Syyt vointiini liittyvät selkeästi vuosikausia kestäneeseen vainoon, johon en saa yhteiskunnalta apua. Tilanteeseen ei siis ole näkyvillä parannusta.
Ulkoilu ja omassa pihassa puuhailu ovat olleet terapeuttista tekemistä. Mieheni vaatimuksesta elämme kuitenkin miljöössä, jossa nämä ovat haasteellisia. Pihaa ei ole ja käytännössä myös ulkoilu tuntuu vaikealta. Hyviä reittejä ei ole lähellä, mutta ahdistavia ihmisiä ja ruuhkaa sitäkin enemmän.
Olen neljän seinän sisällä ja odotan vain iltaa. Aamuisin olen pettynyt, että on taas herättävä.
Olen aina ollut hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta tässä iässä parin kuukauden löysäily heijastuu vahvasti kokonaisvointiin. En kuitenkaan jaksa mitään . Uupumus on valtavaa, mutta se ei mene lepäämällä ohi.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (31)
Voisitko ulkoilla iltaisin, kun on vähemmän porukkaa liikkeellä? Aloita vaikka sillä, että kierrät talon ympäri. Ja sitten asteittain pidennät lenkkiä.
Ei kannata välittää muista ihmisistä, lähde vaan kävelylle ylpeästi nokka pystyssä vaikka olisi raitti täynnä ihmisiä.
Juoksu/kävelymattoja saa aika edullisestikin. Puoli tuntia päivässä riittää vaikka vasn kävelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vaatiiko miehesi muitskin juttuja jotka ei oo sun hyvinvointia tukevia?
Hyvä kysymys.
Pitkään laitoimme parisuhteen haasteet masennukseni piikkiin, mutta kyllä mieheni taitaa myötävaikuttaa vointiini sitä heikentävästi.
Ihan ensiksi heittäisin sivuun kaiken mitä miehesi vaatii ja alkaisin miettiä miten oikeasti haluan asua ja elää.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ulkoilla iltaisin, kun on vähemmän porukkaa liikkeellä? Aloita vaikka sillä, että kierrät talon ympäri. Ja sitten asteittain pidennät lenkkiä.
Todella itku tulee, kun mietin, etten jaksa edes ajatusta siitä, että kävelisin talon/korttelin ympäri.
Mutta kiitos.
"Ulkoilu ja omassa pihassa puuhailu ovat olleet terapeuttista tekemistä. Mieheni vaatimuksesta elämme kuitenkin miljöössä, jossa nämä ovat haasteellisia. Pihaa ei ole ja käytännössä myös ulkoilu tuntuu vaikealta. Hyviä reittejä ei ole lähellä, mutta ahdistavia ihmisiä ja ruuhkaa sitäkin enemmän."
Onko uusikin mies vai miksi muutit tuollaiseen paikkaan? Miestä ei ainakaan taida paljoa kiinnostaa sinun hyvinvointisi, ehkä masennuksesi lievenee jos eroatte/muutatte erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ulkoilla iltaisin, kun on vähemmän porukkaa liikkeellä? Aloita vaikka sillä, että kierrät talon ympäri. Ja sitten asteittain pidennät lenkkiä.
Todella itku tulee, kun mietin, etten jaksa edes ajatusta siitä, että kävelisin talon/korttelin ympäri.
Mutta kiitos.
Jos yhtään lohduttaa, niin mä en varmaan kävisi ulkona kuin viemässä roskat, jos mulla ei olisi koiraa. Koiran kanssa on pakko mennä, satoi tai paistoi, halusi tai ei.
Jos asut kaupungissa niin vuokraa itsellesi viljelypalsta. Ei ne montaa kymppiä maksa vuodessa. Pääsisit puuhastelemaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ulkoilu ja omassa pihassa puuhailu ovat olleet terapeuttista tekemistä. Mieheni vaatimuksesta elämme kuitenkin miljöössä, jossa nämä ovat haasteellisia. Pihaa ei ole ja käytännössä myös ulkoilu tuntuu vaikealta. Hyviä reittejä ei ole lähellä, mutta ahdistavia ihmisiä ja ruuhkaa sitäkin enemmän."
Onko uusikin mies vai miksi muutit tuollaiseen paikkaan? Miestä ei ainakaan taida paljoa kiinnostaa sinun hyvinvointisi, ehkä masennuksesi lievenee jos eroatte/muutatte erilleen.
Muutto tuki miehen uraa. Halusin olla avarakatseinen ja epäitsekäs. En oikein ole osannut tulkita (kaikkia) syitä ja seurauksia. Luulin pitkään, että kaikki ongelmani olivat suhteen ulkopuolelta.
Entäpä jos kokeilisit tehdä vaikka youtubesta päivittäin jonkun lyhyen liikuntajutun? Siellä on valtava määrä aloittajaystävällisiä liikuntaohjelmia. Joogaa, tanssia, aerobicia, zumbaa, lihaskuntoa - ihan kaikkea. Ottaisit tavoitteeksi tehdä aluksi vaikka vain yhden vartin mittaisen videon ja loisit sitä kautta rutiineja liikkumiseen.
Tulipa epämukava olo tuosta miehen vaatimuksesta.
Itse kävin ihan vain kävelyllä masennusaikana. Pienikin lenkki on parempi kuin ei mitään.
Kuulostat marttyyriltä.
Sinun ongelmaasi ovat muut syyllisiä.
Tiiätkö mitä... Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Myös sinä.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos kokeilisit tehdä vaikka youtubesta päivittäin jonkun lyhyen liikuntajutun? Siellä on valtava määrä aloittajaystävällisiä liikuntaohjelmia. Joogaa, tanssia, aerobicia, zumbaa, lihaskuntoa - ihan kaikkea. Ottaisit tavoitteeksi tehdä aluksi vaikka vain yhden vartin mittaisen videon ja loisit sitä kautta rutiineja liikkumiseen.
Tätä olen ajatellut.
Mutta tuntuu, että uuvun jo ajatuksesta ja suren sitä, että en kuitenkaan jaksa.
Tämä uupumuksen tunne on ihan kauhea. Tuntuu, että pienestä siivoamisesta tai ruoanlaitostakin on lähdettävä lepäämään. Eikä lepo virkistä tai voimaannuta lainkaan.
Selaanettiä löydät apua,ystäviä virikettä ilmaseksi,lue tarkaan sivuje otsikot, löydät mikä kohdistu sinun. Diakonisalaitos. Punanen risti.Helsinki mission!Osta herätyskello. Joka aamu soimaan kello 7.Kaurapuroa,sihen vaikka ,panani,raejusto. Kaurapuro tulle 1 anos mikrossa. Aamun kylmä suihku virkistää. Ovesta ulos kello 9.Vie vaikka roskat, kierrä talo jossa asutt 5 kertaa ympäri. Tai kävele aluksi jossain edes 1h.Käy kaupassa sen jälkeen. Syö lounas aina saman aikaan vaikka puoli 12, Ota päiväunet, Tarvit herätyksen 30 mintun päästä. Tiskaa tai imuroi, Ketä kahvi/ tee. Välipala omena ,aplari?Ovesta ulos sit kello 14. Pysy ulkona 1h. Palaa kotia huili ja mieti ruokasi eli päivälinen. Valmista se ja syö se vaikka kello 16. -16.30. Kuntele radiosta lempi musikkia on sielulle kultaa. Tuskin jaksat lukea?Ristikko lehden saat 2 e. Jos ei rahaa kerä ulkoa tyhjiä tölkejä,Samalla teet vatsalikeen.1 kerran viellä ulos 1h. Pala kotia, suihku, ilta pala kelo 19. Kirja,ristikko, radio,Ei tv.ei some. Kun tenhnyt väkisin tuota 1 kukausi. Alat huomaa piristyt.Vyötärö katoaa likakilot pikku hiljaa,Uni tulee ajalla.Lähdetkin lähiösi asukastalon seraavaksi.Sieltä saat infoa ilmaiset tapahtumat ja ilmaset kerhot lähiösi.Semppiä!Some taukoa f.b ja insta koko ajan. Ne suo masentaa kun imiset muokatut kuvat laitaa sinne ja valehtele kuin hyvin mene.Tajuathan siellä ei kerrota elämän kurjuudesta.
Oletan, että omassa pihassa puuhailu liittyy puutarhan hoitoon. Onko parvekelaatikot tms. mahdollisia harrastukseksi?
Löytäisitko ketään säännölliseksi ulkoiluseuraksi? Yksinään lähteminen voi ahdistaa ja sitä lykkää, mutta se on usein eri juttu, jos tietää toisen odottavan.
Rutiinit on tärkeitä, niistä saa turvaa. Eli pyri heräämään, syömään ja mennä nukkumaan samoihin aikoihin joka päivä. Päiväohjelman kirjoittamisestakin voi olla apua, mutta kuulostat liian uupuneelta siihen :( Esim. herääminen, aamutoimet, aamupala, täytä ristikko-lehteä, klo 11.30 Uskomaton eläinlääkäri Pol telkkarista (tai joku muu hyvän mielen ohjelma), sitten lounas, ulkoilu jne. Sitä ei vain pitäisi ottaa vakavasti ja surra jos ei jaksa - vaan jokainen kellonaika on uusi mahdollisuus yrittää uudelleen.
Onko sinulla harrastuksia, joista saisit voimaa? Kukkien hoito, neulominen, jonkun tietyn jutun keräily...? Jotain, jonka ajattelemisesta tulee useimmiten hyvä mieli, ja josta olisi syyksi nousta sängystä aamuisin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat marttyyriltä.
Sinun ongelmaasi ovat muut syyllisiä.
Tiiätkö mitä... Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Myös sinä.
Olen yrittänyt ottaa vastuun vointini kohentumisesta. Siinä on keskiössä ollut muuttoon toisaalle. Mies on syyllistänyt minua, koska hän haluaisi pitää minut lähellään siitäkin huolimatta,ettei minusta ole mitään iloa arjessa kenellekään. Hän on niin ikään kyseenalaistanut jokaisen asuntoehdotukseni. En haluaisi, enkä varmaan onnistuisikaan lähtemään salaa. Mehän olemme keskusteleva aviopari, eikä meille kai voisi käydä niin.
Mies kuulostaa oudolta(?), kun vaatii sinua asumaan alueella jossa on ruuhkaa, etkä pääse kunnollisille lenkkireiteille. Miksi mies kontrolloi asumistasi missä voit asua? Ja ei ota tilaasi huomioon, kun kärsit, onko hän epäempaattinen tai ei tajua. Eroa tai sano mielipiteesi mitä haluat jämäkästi? Voitko keskustella niiden kanssa, joilla on tietoa vainoamisesta ja kyky etsiä missä sen lähde on. Epävirallisesti. Sinulle olisi parempi päästä ympäristöön joka ei stressaa yhtä paljon ja on "normaalimpi". Silloin asia voisi mennä parempaan suuntaan. Vältä alkoholia ja kofeiinia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat marttyyriltä.
Sinun ongelmaasi ovat muut syyllisiä.
Tiiätkö mitä... Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Myös sinä.Olen yrittänyt ottaa vastuun vointini kohentumisesta. Siinä on keskiössä ollut muuttoon toisaalle. Mies on syyllistänyt minua, koska hän haluaisi pitää minut lähellään siitäkin huolimatta,ettei minusta ole mitään iloa arjessa kenellekään. Hän on niin ikään kyseenalaistanut jokaisen asuntoehdotukseni. En haluaisi, enkä varmaan onnistuisikaan lähtemään salaa. Mehän olemme keskusteleva aviopari, eikä meille kai voisi käydä niin.
Miksi olet miehen kanssa joka kyseenalaistaa jokaisen asuntoehdotuksesi ja sinun mielipiteellä ei ole väliä? Eikö mikään hälytyskello soi. Et ole mikään kynnysmatto.
Vaatiiko miehesi muitskin juttuja jotka ei oo sun hyvinvointia tukevia?