Masentuneelle liikkumisohjelma?
Olen viisikymppinen masentunut. Syyt vointiini liittyvät selkeästi vuosikausia kestäneeseen vainoon, johon en saa yhteiskunnalta apua. Tilanteeseen ei siis ole näkyvillä parannusta.
Ulkoilu ja omassa pihassa puuhailu ovat olleet terapeuttista tekemistä. Mieheni vaatimuksesta elämme kuitenkin miljöössä, jossa nämä ovat haasteellisia. Pihaa ei ole ja käytännössä myös ulkoilu tuntuu vaikealta. Hyviä reittejä ei ole lähellä, mutta ahdistavia ihmisiä ja ruuhkaa sitäkin enemmän.
Olen neljän seinän sisällä ja odotan vain iltaa. Aamuisin olen pettynyt, että on taas herättävä.
Olen aina ollut hyvässä kunnossa fyysisesti, mutta tässä iässä parin kuukauden löysäily heijastuu vahvasti kokonaisvointiin. En kuitenkaan jaksa mitään . Uupumus on valtavaa, mutta se ei mene lepäämällä ohi.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa oudolta(?), kun vaatii sinua asumaan alueella jossa on ruuhkaa, etkä pääse kunnollisille lenkkireiteille. Miksi mies kontrolloi asumistasi missä voit asua? Ja ei ota tilaasi huomioon, kun kärsit, onko hän epäempaattinen tai ei tajua. Eroa tai sano mielipiteesi mitä haluat jämäkästi? Voitko keskustella niiden kanssa, joilla on tietoa vainoamisesta ja kyky etsiä missä sen lähde on. Epävirallisesti. Sinulle olisi parempi päästä ympäristöön joka ei stressaa yhtä paljon ja on "normaalimpi". Silloin asia voisi mennä parempaan suuntaan. Vältä alkoholia ja kofeiinia.
Vertaistuki vainosta auttoi hetkellisesti. Sain sitä Vaino-hankkeen puitteissa. Pelon mitätöiminen tai vähättely eivät auta, vaan päinvastoin, mutta asiaa tuntemattomat sortuvat siihen usein. Kokonaisuuteen vastikään tutustunut ihmetteli, kuinka sairas vainoajani onkaan ja mietti omaa tilannettaan uudelleen epäillen olevansa sittenkin aika onnekas.
Vainoamiseen liittyvissä tutkimuksissa todetaan usein, että uhri voi menettää elämänhalunsa.
Toivottavasti tämä on provo.
Miksi kukaan olisi noin törpön miehen kanssa joka vaatii sitä ja tätä vaikka kumppani voi huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ulkoilu ja omassa pihassa puuhailu ovat olleet terapeuttista tekemistä. Mieheni vaatimuksesta elämme kuitenkin miljöössä, jossa nämä ovat haasteellisia. Pihaa ei ole ja käytännössä myös ulkoilu tuntuu vaikealta. Hyviä reittejä ei ole lähellä, mutta ahdistavia ihmisiä ja ruuhkaa sitäkin enemmän."
Onko uusikin mies vai miksi muutit tuollaiseen paikkaan? Miestä ei ainakaan taida paljoa kiinnostaa sinun hyvinvointisi, ehkä masennuksesi lievenee jos eroatte/muutatte erilleen.
Muutto tuki miehen uraa. Halusin olla avarakatseinen ja epäitsekäs. En oikein ole osannut tulkita (kaikkia) syitä ja seurauksia. Luulin pitkään, että kaikki ongelmani olivat suhteen ulkopuolelta.
Onko mies samaan tapaan epäitsekäs sinua tukeakseen? Entä onko sinulla muita läheisiä ihmissuhteita?
Vainoaminen on pitkään jatkuessaan väkivaltana äärimmäisen piinaavaa, kokonaisvaltaisesti pelottavaa ja kuluttavaa. Sitä edelsi aikanaan lähisuhdeväkivalta, joka sisälsi rajatonta mustasukkaisuutta, täydellistä sosiaalista rajoittamista ja pakottavaa kontrollia. Silloin menetin käytännössä yhteyden läheisiin, enkä ole saanut niitä takaisin. Olen niin epäonnistunut ihmisenä, etten koe voivani antaa kenellekään mitään (muuta kuin ehkä täälläkin jo mainitun marttyyrin uupunutta marinaa). Ihan mielelläni olen siis yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos kokeilisit tehdä vaikka youtubesta päivittäin jonkun lyhyen liikuntajutun? Siellä on valtava määrä aloittajaystävällisiä liikuntaohjelmia. Joogaa, tanssia, aerobicia, zumbaa, lihaskuntoa - ihan kaikkea. Ottaisit tavoitteeksi tehdä aluksi vaikka vain yhden vartin mittaisen videon ja loisit sitä kautta rutiineja liikkumiseen.
Tätä olen ajatellut.
Mutta tuntuu, että uuvun jo ajatuksesta ja suren sitä, että en kuitenkaan jaksa.
Tämä uupumuksen tunne on ihan kauhea. Tuntuu, että pienestä siivoamisesta tai ruoanlaitostakin on lähdettävä lepäämään. Eikä lepo virkistä tai voimaannuta lainkaan.
Onko sulla mitattu rauta-arvot tai ferritiini? Mun siskolle diagnosoitiin masennus, vaikka kyse oli alhaisesta ferritiinistä. Myös D-vitamiinin taso olisi hyvä tietää.
Itse luin oman masennuksen aikana Charlotte Kaslin Elämänilon kirja. Siinä oli itselleni tärkeä juttu. Kysymys siitä, miksi haluan jäädä vuoteeseen, sisälle, enkä lähteä ulos. Koska koin oloni turvalliseksi sisällä. Voisiko olon tuntea turvalliseksi jossain muuallakin? Ole lempeä itsellesi, syy löytyy aikanaan ja kun selvität sen, ulos ja lenkille lähteminen ei tunnu enää pahalta, vaan turvalliselta ja alat jopa odottaa sitä.
Tsemppiä kovasti, pienin askelin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos kokeilisit tehdä vaikka youtubesta päivittäin jonkun lyhyen liikuntajutun? Siellä on valtava määrä aloittajaystävällisiä liikuntaohjelmia. Joogaa, tanssia, aerobicia, zumbaa, lihaskuntoa - ihan kaikkea. Ottaisit tavoitteeksi tehdä aluksi vaikka vain yhden vartin mittaisen videon ja loisit sitä kautta rutiineja liikkumiseen.
Tätä olen ajatellut.
Mutta tuntuu, että uuvun jo ajatuksesta ja suren sitä, että en kuitenkaan jaksa.
Tämä uupumuksen tunne on ihan kauhea. Tuntuu, että pienestä siivoamisesta tai ruoanlaitostakin on lähdettävä lepäämään. Eikä lepo virkistä tai voimaannuta lainkaan.
Onko sulla mitattu rauta-arvot tai ferritiini? Mun siskolle diagnosoitiin masennus, vaikka kyse oli alhaisesta ferritiinistä. Myös D-vitamiinin taso olisi hyvä tietää.
Itse luin oman masennuksen aikana Charlotte Kaslin Elämänilon kirja. Siinä oli itselleni tärkeä juttu. Kysymys siitä, miksi haluan jäädä vuoteeseen, sisälle, enkä lähteä ulos. Koska koin oloni turvalliseksi sisällä. Voisiko olon tuntea turvalliseksi jossain muuallakin? Ole lempeä itsellesi, syy löytyy aikanaan ja kun selvität sen, ulos ja lenkille lähteminen ei tunnu enää pahalta, vaan turvalliselta ja alat jopa odottaa sitä.
Tsemppiä kovasti, pienin askelin eteenpäin.
Kiitos
Hemoglobiinin kanssa on haasteita ollut aina. Kuukautiset ovat poikkeuksellisen runsaat, mikä sen myös selittää. Rautavalmisteita on kaapit pullollaan, mutta niiden kanssa on oltava varovainen, ettei heijastu mahaan. Aikanaan siirryin takaisin sekaruokavalioon varmistaakseni monipuolisemman raudan saannin.
D-vitamiinia yritän ottaa päivittäin. Aurinko jää vähän vähiin.
Ainoastaan pieniä askelia jaksan, jos niitäkään.
Entä jos et lähtisi liikkumaan vaan tekisit jotain. Vaikka kävelisit joka aamu kauppaan hakemaan itsellesi vastapaistetun sämpylän tai croissantin. Ryhtyisit julkisten kukkapenkkien ja asetelmien bongariksi. Helsingissä on mielettömän ihania kaupungin kukka-asetelmia ja kukkapenkkejä joista voisi näpsiä kuvia. Tai etsisit lähiympäristöstäsi mahdollisimman rumia ja dramaattisia kuvauskohteita ja ottaisit päivittäin niistä kuvia. Pilvien ja taivaan kuvaaminen voisi muuttua kiinnostavaksi.. Jos lähtisit varhain aamulla liikkeellä olisi rauhallista ja valo olisi ihana aamun valo.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos et lähtisi liikkumaan oovaan tekisit jotain. Vaikka kävelisit joka aamu kauppaan hakemaan itsellesi vastapaistetun sämpylän tai croissantin. Ryhtyisit julkisten kukkapenkkien ja asetelmien bongariksi. Helsingissä on mielettömän ihania kaupungin kukka-asetelmia ja kukkapenkkejä joista voisi näpsiä kuvia. Tai etsisit lähiympäristöstäsi mahdollisimman rumia ja dramaattisia kuvauskohteita ja ottaisit päivittäin niistä kuvia. Pilvien ja taivaan kuvaaminen voisi muuttua kiinnostavaksi.. Jos lähtisit varhain aamulla liikkeellä olisi rauhallista ja valo olisi ihana aamun valo.
Varhainen aamu olisikin hyvä ajatus. Kuulostan tosin ärsyttävältä, kun keksin murheen tähänkin. Voi olla, että nukuttaa huonosti, jos alan pelätä aamun ponnistusta.
Mutta mietin tätä ja tuon tekemisen suhteen olet myös ihan oikeassa.
Saatko hoitoa masennukseesi? Luulen, että tämä on kuitenkin oikea ongelmasi eikä se, miten nykyisestä asunnostasi pääsee ulkoilemaan, ellette sitten asu Suomen ulkopuolella jossain suurkaupungissa.
Minun mieleeni ei tule Suomesta yhtään paikkaa, jossa ei olisi muutaman sadan metrin päässä jotain kohtuullista ulkoilupaikkaa. Mutta oletko edes kävellyt uudessa ympäristössäsi niin paljon, että tietäisit, että tällaista ei kohtuullisen matkan säteellä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Saatko hoitoa masennukseesi? Luulen, että tämä on kuitenkin oikea ongelmasi eikä se, miten nykyisestä asunnostasi pääsee ulkoilemaan, ellette sitten asu Suomen ulkopuolella jossain suurkaupungissa.
Minun mieleeni ei tule Suomesta yhtään paikkaa, jossa ei olisi muutaman sadan metrin päässä jotain kohtuullista ulkoilupaikkaa. Mutta oletko edes kävellyt uudessa ympäristössäsi niin paljon, että tietäisit, että tällaista ei kohtuullisen matkan säteellä löydy.
Emme asu Suomessa.
Olen yrittänyt saada apua masennukseen, mutta lopulta kaikki romahtaa poikkeuksetta kun vainoaja saa minuun jälleen yhteyden tavalla tai toisella. Pelkään ihan koko ajan ja pelkoni on aiheellista. Vaikka saisin minkälaista tukea, ei se vahvistaisi minua riittävästi vainoajaa vastaan.
Ehdottaisin, että laittaisit joogavideon pyörimään vaikka Youtubesta, ja tee kotona säännöllisesti joogaa. Jos raha riittää, niin osallistu hyvän joogastudion verkkojoogatunneille.
Onko mies samaan tapaan epäitsekäs sinua tukeakseen? Entä onko sinulla muita läheisiä ihmissuhteita?