Lue keskustelun säännöt.
Minusta on tulossa hapan ja kiukkuinen mummo vähän yli 40-vuotiaana. Miten voin estää sen?
04.05.2022 |
Näin on. Olen itse tietoinen siitä, että hermostun ja suutun tosi nopeasti; olen aina ollut sellainen, mutta en kestä sitä enää ja se hävettää minua. Inhoan melkein kaikkia ihmisiä ja olen puoliksi tahtomattani katkaissut välit oikeastaan kaikkiin tuttuihin olemalla vastaamatta viesteihin yms. Inhoan myös itseäni siitä syystä. Näen kaikessa ja kaikissa vikoja. Ainoat, joiden kanssa siedän olla, ovat omat lapseni ja mies sekä omat vanhempani.
Yritän olla valittamatta kaikesta miehelle koko ajan, mutta sisällä kiehuu. Tämä ei ole tervettä eikä terveellistä, mutta miten ihmeessä pääsen tästä eroon? Haluaisin olla aurinkoinen, iloinen ja hyvää seuraa. V*tuttaa olla v*ttumainen, eikä tämä näköjään iän karttuessa ainakaan parempaan suuntaan mene.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Avioero, urheilu ja villi seksielämä. Olen kuin uudesti syntynyt. :D
Ennen jotenkin olin ihan kypsä aivan kaikkeen, nyt tuntuu että elämä vasta alkoi.
Hitto, en kuitenkaan haluaisi erota. Olisi kiva löytää tarpeeksi iloa tästä nykyisestä elämästä, mutta miten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vitutus on hormonaalista, mulla siihen on auttanut valeriaana (Sedonium). Rauhoittaa ylikierroksia ja vähentää ahdistusta. Tosin olen leppoisa perusluonne.
Mistä tietää, onko vitutus hormonaalista?
No jos se ilmestyy pms-aikaan.
Olen v*ttumainen ihan koko ajan.
Ap
Tunnistan tuon olotilan; monilla juuri neljänkympin korvilla olevilla naisilla tuosta saattaa olla tullut hyvinkin pysyvä olotila. Tätä olen havainnoinut ihan tuttavapiirissä. Kyse ei ole mistään masennuksesta, stressistä tai vastaavasta, vaan jossakin määrin ikääntymisestä.
Eräs ystäväni oli tuossa samassa tilanteessa juuri tuossa iässä: hän kuvaili tilaansa lähinnä kestov*tutukseksi. Ja kieltämättä hän oli ns. hapan, ja melko iloton.
Hänen olonsa kuitenkin muuttui kertaheitolla: hän koki rakastumisen ja uuden parisuhteen. Tämä muutti häntä, ja ihan muutamissa viikoissa hän oli kuin aivan uusi ihminen. Hän on ollut nyt tässä parisuhteessa noin kaksi vuotta, ja on muuttunut iloiseksi ja positiiviseksi, sellaiseksi, jollainen hän oli esimerkiksi noin 10 vuotta sitten. Uusi parisuhde on ilmeisen hyvä, ja seksielämä tietenkin myös ;) eli ehkä sekin selittää jotakin.
Uskon tuon! Seksin puute vaivaa ainakin minua. Tuntuu siltä, kuin osa minua olisi kuollut.
Ap
Saatoin arvata tämän ;) ota neuvosta vaarin: tee asialle jotakin!
Miestäni ei kiinnosta seksi! Ei ole koskaan kiinnostanut. Tämä on aina ollut ongelma, jonka olen nyt onnistunut lakaisemaan maton alle, mutta seuraukset näkyvät sitten näin. Umpikuja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero, urheilu ja villi seksielämä. Olen kuin uudesti syntynyt. :D
Ennen jotenkin olin ihan kypsä aivan kaikkeen, nyt tuntuu että elämä vasta alkoi.
Hitto, en kuitenkaan haluaisi erota. Olisi kiva löytää tarpeeksi iloa tästä nykyisestä elämästä, mutta miten?
Ap
Hae miehesi kanssa piristystä seksielämäänne, hän tuskin pistää vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vitutus on hormonaalista, mulla siihen on auttanut valeriaana (Sedonium). Rauhoittaa ylikierroksia ja vähentää ahdistusta. Tosin olen leppoisa perusluonne.
Mistä tietää, onko vitutus hormonaalista?
No jos se ilmestyy pms-aikaan.
Olen v*ttumainen ihan koko ajan.
Ap
Tunnistan tuon olotilan; monilla juuri neljänkympin korvilla olevilla naisilla tuosta saattaa olla tullut hyvinkin pysyvä olotila. Tätä olen havainnoinut ihan tuttavapiirissä. Kyse ei ole mistään masennuksesta, stressistä tai vastaavasta, vaan jossakin määrin ikääntymisestä.
Eräs ystäväni oli tuossa samassa tilanteessa juuri tuossa iässä: hän kuvaili tilaansa lähinnä kestov*tutukseksi. Ja kieltämättä hän oli ns. hapan, ja melko iloton.
Hänen olonsa kuitenkin muuttui kertaheitolla: hän koki rakastumisen ja uuden parisuhteen. Tämä muutti häntä, ja ihan muutamissa viikoissa hän oli kuin aivan uusi ihminen. Hän on ollut nyt tässä parisuhteessa noin kaksi vuotta, ja on muuttunut iloiseksi ja positiiviseksi, sellaiseksi, jollainen hän oli esimerkiksi noin 10 vuotta sitten. Uusi parisuhde on ilmeisen hyvä, ja seksielämä tietenkin myös ;) eli ehkä sekin selittää jotakin.
Uskon tuon! Seksin puute vaivaa ainakin minua. Tuntuu siltä, kuin osa minua olisi kuollut.
Ap
Saatoin arvata tämän ;) ota neuvosta vaarin: tee asialle jotakin!
Miestäni ei kiinnosta seksi! Ei ole koskaan kiinnostanut. Tämä on aina ollut ongelma, jonka olen nyt onnistunut lakaisemaan maton alle, mutta seuraukset näkyvät sitten näin. Umpikuja.
Ap
No voi hitsi :( olen pahoillani puolestasi.
Voisitteko keskustella asiasta rakentavasti? Ymmärrän, että se voi olla hyvin vaikeaa, asia on arka ja se purkautuu ulos helposti pahana olona. Ja jos asia vaivaa myös toista osapuolta, rakentavan keskustelun aikaan saaminen voi olla vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vitutus on hormonaalista, mulla siihen on auttanut valeriaana (Sedonium). Rauhoittaa ylikierroksia ja vähentää ahdistusta. Tosin olen leppoisa perusluonne.
Mistä tietää, onko vitutus hormonaalista?
No jos se ilmestyy pms-aikaan.
Olen v*ttumainen ihan koko ajan.
Ap
Tunnistan tuon olotilan; monilla juuri neljänkympin korvilla olevilla naisilla tuosta saattaa olla tullut hyvinkin pysyvä olotila. Tätä olen havainnoinut ihan tuttavapiirissä. Kyse ei ole mistään masennuksesta, stressistä tai vastaavasta, vaan jossakin määrin ikääntymisestä.
Eräs ystäväni oli tuossa samassa tilanteessa juuri tuossa iässä: hän kuvaili tilaansa lähinnä kestov*tutukseksi. Ja kieltämättä hän oli ns. hapan, ja melko iloton.
Hänen olonsa kuitenkin muuttui kertaheitolla: hän koki rakastumisen ja uuden parisuhteen. Tämä muutti häntä, ja ihan muutamissa viikoissa hän oli kuin aivan uusi ihminen. Hän on ollut nyt tässä parisuhteessa noin kaksi vuotta, ja on muuttunut iloiseksi ja positiiviseksi, sellaiseksi, jollainen hän oli esimerkiksi noin 10 vuotta sitten. Uusi parisuhde on ilmeisen hyvä, ja seksielämä tietenkin myös ;) eli ehkä sekin selittää jotakin.
Uskon tuon! Seksin puute vaivaa ainakin minua. Tuntuu siltä, kuin osa minua olisi kuollut.
Ap
Saatoin arvata tämän ;) ota neuvosta vaarin: tee asialle jotakin!
Miestäni ei kiinnosta seksi! Ei ole koskaan kiinnostanut. Tämä on aina ollut ongelma, jonka olen nyt onnistunut lakaisemaan maton alle, mutta seuraukset näkyvät sitten näin. Umpikuja.
Ap
No voi hitsi :( olen pahoillani puolestasi.
Voisitteko keskustella asiasta rakentavasti? Ymmärrän, että se voi olla hyvin vaikeaa, asia on arka ja se purkautuu ulos helposti pahana olona. Ja jos asia vaivaa myös toista osapuolta, rakentavan keskustelun aikaan saaminen voi olla vaikeaa.
Asiasta on keskusteltu (sic) paljonkin, mutta ilman minkäänlaista tulosta. En viitsi enää, siitä tulee vain niin paha mieli. Mies ei sitäpaitsi edes osallistu keskusteluun, kunhan kuuntelee.
Ap
Tuo taitaa olla ihan yleistä tässä iässä. Sitä alkaa nähdä kuinka pinnallinen maailma on, kuinka harvoihin ihmisiin voi oikeasti luottaa, ja kuinka moni asia ja ilmiö on ihan turha. Happamuus ja kiukkuisuus tämän kaiken edessä on ihan normaalia.
Ratkaisu: keskittyy siihen mikä on tärkeää omassa elämässä ja vähät välittää muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, että pitäisi alkaa piirtää, maalata, kirjoittaa, tehdä käsitöitä, urheilla jne., mutta sen sijaan menen aina nettiin. Av:lla en ollut käynyt pitkään aikaan, vaan viime viikot olen vain tsekkaillut uutisia. Ei mitään kivaa.
Ap
Mainitsemasi ikä on hyvä aika tulla happamaksi ja kuikkuiseksi mummoksi. Ehdit jalostaa sen taiteeksi, kun olet 55vuotta, voit olla kehittynyt oikein pirullisesti naljailevaksi happaman kärttyiseksi mummoksi. Muista aina pitää hyvä tyyli, naljailun tulee olla älykästä, purevaa, hiukan sellaista piilovittuilua, joka ei heti sellaiselta edes vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naljailun aakkoset opeteltava kirjoitti:
Mainitsemasi ikä on hyvä aika tulla happamaksi ja kuikkuiseksi mummoksi. Ehdit jalostaa sen taiteeksi, kun olet 55vuotta, voit olla kehittynyt oikein pirullisesti naljailevaksi happaman kärttyiseksi mummoksi. Muista aina pitää hyvä tyyli, naljailun tulee olla älykästä, purevaa, hiukan sellaista piilovittuilua, joka ei heti sellaiselta edes vaikuta.
Anoppini on tässä tosi taitava, vaikka en kyllä sanoisi hänen vittuiluaan älykkääksi.
Mutta siis, juuri tällainen minusta on tulossa ja juuri tällaiseksi en halua tulla. Kotona sitten valitan miehelle kaikesta kokemastani vääryydestä ja kaikista ikävistä ihmisistä ja jutuista. Apua. Vitutan itseänikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono trolli ap. Yritä enemmän!
Miksi tekisin näin huonon trollin? Ihan oikeasti olen yli 40 ja minua vituttaa kaikki ja se vähän pelottaa.
Ap
Selvää on se, että et ole tyytyväinen elämääsi etkä ennen kaikkea itseesi. Muuten et kokisi tarvetta ärsyyntyä muista ihmisistä. Sulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko muuttaa elämäsi itsellesi mieluisammaksi (pieniä tai isoja muutoksia itsessäsi, tekemisessäsi ja asenteessasi) tai sitten aidosti hyväksyä nykytila. Ei ole siis oikotietä onneen. Jotain sun on tehtävä eikä vaan odottaa että aurinkoinen sinäsi tupsahtaa elämääsi.
T. 49v, joka koki myös kriiseilyä neljänkympin korvilla. Mä päädyin hyväksymään elämäni ja ryhdyin meditoimaan plus olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä mulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvää on se, että et ole tyytyväinen elämääsi etkä ennen kaikkea itseesi. Muuten et kokisi tarvetta ärsyyntyä muista ihmisistä. Sulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko muuttaa elämäsi itsellesi mieluisammaksi (pieniä tai isoja muutoksia itsessäsi, tekemisessäsi ja asenteessasi) tai sitten aidosti hyväksyä nykytila. Ei ole siis oikotietä onneen. Jotain sun on tehtävä eikä vaan odottaa että aurinkoinen sinäsi tupsahtaa elämääsi.
T. 49v, joka koki myös kriiseilyä neljänkympin korvilla. Mä päädyin hyväksymään elämäni ja ryhdyin meditoimaan plus olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä mulla on.
Thx, mut voi shit. Pitää vissiin sitten jaksaa muuttua. Onnea sinulle ainakin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu ja lisään vielä, että profiiliini sopivasti tykkään kissastani varmasti enemmän kuin kenestäkään muusta (ei kuitenkaan lasketa perhettä tähän). Lässytän sille kimeällä äänellä.
Ap
=)
Itsellä vähän sama. Nuorena sitä on niin paljon odotettavaa ja innostuttavaa, on kiinnostunut ihmisistä ja maailmasta. Nyt sitä miettii että tässäkö tää oli, työn ja muun suhteen. Vanhat ystävyydet väljähtää kun kasvetaan erilleen. Nuorena melkein mikä vaan seura oli ok kun opiskeli. On pettynytkin itsekkäisiin tyyppeihin. Kai se piirien pieneneminen kuuluu elämänvaiheeseen.
Itsellä pari tärkeää ihmistä joiden seurassa viihdyn, työstäkin välillä innostun ja on harrastus joka kiinnostaa. Kai sitä pitää näiden valonlähteiden ja pientenkin ilojen perässä kulkea.
Ai nyt vasta? :D
Mua on kestovituttanut kaikki ihmiset about kaksikymppisestä asti.
N31
Ap, hanki salasuhde. Jos miehesi ei kerran ole sänkykamarin puolella enää aktiivinen, niin anna mennä. Se tuo takuulla uutta virtaa suhun ;) Ei kannata elämää tuhlata vasta nelikymppisenä. Nyt on vielä aika elää!!!
Ota arabimies ja häneen tukeudut ja rakastut. Unohda suomiukot jotka tukahduttaa tunteet.
Saatoin arvata tämän ;) ota neuvosta vaarin: tee asialle jotakin!