Ongelmallinen äitisuhde. Mitä tekisitte?

kuinka minä olen mennyt sellaisen miehen kanssa naimisiin jota hän ei voi sietää, teimme väärin kun teimme lapsia, korostaa kuinka serkuillani tms. on hienommat ammatit, puolisot ja asunnot, eli saa aikaan aina sellaisen tunteen että hänen elämänsä olisi ollut paljon parempi ilman syntymistäni.

En ehdi nyt syvällisemmin syitä kuvailla, äitini on syyllistävä ja manipuloiva käytökseltään, saattaa saada myös itkuraivareita, joissa syyttää minua mm. siitä, että minä en rakasta häntä tarpeeksi jne., jne.



En ole katkaissut välejäni äitiini, mutta olen oppinut olemaan itse ahdistumatta hänen puheistaan sekä vetämään rajoja kanssakäymiseen. Ap sun kannattaisi kanssa työstää asioita omassa päässäsi niin, ettet ahdistuisi äitisi puheista ja käytöksestä.



Kun mulle iski ahdistukset, niin koetin miettiä, että mikä mua tässä nyt oikein ahdistaa. Useimmiten se mulla oli just se, että syyllistyin äitini sanomisista. Mietin niitä syytöksiä sitten aikuisen järjellä - mulla äiti onnistu syyllistämisessään, koska tavallaan palauduin takas lapseksi, joka ottaa vaan vastaan kaiken ja " uskoo" äitiään - ja koska en oikeasti ollut tehnyt mitään pahaa tai väärää, niin mulla ei ole aihetta syylliseen oloon.



Noin pikku hiljaa olen päässyt ahdistuksestani eroon. Tajuan, että äidilläni on jostain minusta riippumattomista syistä paha olo, jota hän purkaa minuun. Se on ikävää, mutta minä en sille mitään voi enkä voi äitiäni pakottaa hakemaan apua omiin ongelmiinsa, koska hän ei itse niitä näe. En ala äitini kanssa tappelemaan, mutta jos hän esim. yrittää soitella joka toinen päivä ja kaataa niskaani sontaa, niin pistän sille stopin sanomalla, etten ehdi jutella ja että soitan sitten ensi viikolla, kun minulla on aikaa. Äitini tietysti suuttuu, mutta koska en tee mitään väärää, en ala puolustella itseäni enkä lepytellä äitiäni. Pidän vaan jämäkästi kiinni omista rajoistani ja soitan sitten, kun jaksan taas hetken kuunnella niitä marttyyrisepostuksia.

Iäkkyyden takia ei siis tarvitse erikoisesti joustaa. Oletko kokeillut sitä, että ihan rauhassa puhuisit, tai lähettäisit kirjaan, jos se olisi helpompi, äidillesi, miten sinua hänen puheensa loukkaavat ja et niitä halua joutua kuulemaan? Jos siitä sitten olisi apua, niin hienoa, jos ei, niin ei se välttämättä niin huono ajatus ole välejä pistää poikki. Jossain on raja siinäkin, mitä äidiltäkään viitsii kuunnella ja puolison loukkaaminen on kyllä ehdottomasti rajan toisella puolella. Eikä tuollaisen kuuleminen ole hyväksi lapsillennekaan.