Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ja paras ystäväni ovat maanneet yhdessä
03.05.2022 |
Sain tietää sen viikko sitten. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 13 vuotta joista naimisissa 6 vuotta. Mieheni ja paras ystäväni ovat kerran päätyneet sänkyyn eräiden juhlien jälkeen kun olimme olleet yhdessä noin 4 vuotta. Satuttaa jo se, että tekivät niin mutta se, että itselleni kaksi tärkeintä ihmistä ovat yhdessä tuumin päättääneet valehdella minulle ja peitellä selkäni takana kaikki nämä vuodet. En tiedä mitä pitäisi ajatella tai miten olla. Viikko mennyt ja olen aivan sekaisin vieläkin!!ajatukset eivät kulje tai ole sekleitä. En halua nähdä kumpaakaan ja samalla haluaisin olla heidän lähellään ja hakea lohtua ja tukea tähän kamalaan olooni. auttakaa ja antakaa jotain neuvoja miten toimia.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Tämä. Kokemuksesta puhun minäkin. Luottamus menee vain kerran, aivan sama kuinka vilpittömästi toinen haluaa vielä asioita korjata. Tuo vuosien salailu kaiken päälle on tässä se pahin petos. Mistä tietää mitä muuta "toisen parhaaksi" on salattu, anteeksi vain? Oletteko todella näin pihalla?
Jos alkaa kyseenalaistamaan kaikkea, mitä on tehty ja sanottu, saa epäillä lopun elämäänsä ihan kaikkea. Kannattaa siis miettiä mitä luottamus oikeasti on. Sehän ei ole mitään absoluuttista.
Se on asenne, mitä tukemaan olet valinnut tiettyjä asioita. Jos joku näistä asioista rikkoutuu, koet että luottamus on mennyt. Totta siinä mielessä, että et ehkä halua antaa luottamustasi, asennettasi, enää tälle ihmiselle. Kuitenkin jos mies tekisi parannuksen tästä rikkomuksesta, eikä enää toistaisi sitä, miksi et antaisi luottamustasi hänelle takaisin? Kyse on siis enemmän sinun itsetunnostasi, kuin miehen tekemisistä.
Jos mietitään luottamusta, yleensä ihmiset suhteen alussa päättävät luottaa johonkin, ilman sen suurempia takuita. Sinä et siis tiedä onko mies luotettava, sinä toivot ja uskot niin. Ei kukaan pysty todistamaan absoluuttista luotettavuuttaan kenellekään, vaan se on luottavan ihmisen päätös uskoa henkilön olevan sen arvoinen.
Luottamuksen ns rikkoutuessa on siis kyse siitä, haluatko enää uudestaan uskoa tähän ihmiseen. Jos et ole täysin antanut anteeksi ja olet katkera, et pysty etkä halua uskoa häneen. Jos taas annat anteeksi ja haluat uskoa häneen jälleen, pystyt myös luottamaan.
Luottamus on hyvää uskoa toiseen. Luottamukseen pystyy vaikuttamaan oman päänsä sisällä huolimatta toisen tekemistä virheistä.
Kysymys; luottamuksen rikkoonnuttua, mistä tiedät, että "Kuitenkin jos mies tekisi parannuksen tästä rikkomuksesta, eikä enää toistaisi sitä, miksi et antaisi luottamustasi hänelle takaisin? Kyse on siis enemmän sinun itsetunnostasi, kuin miehen tekemisistä." kyseinen lause olisi tosi? Jos toinen juuri vuosien sumutuksesta kiinni jäi, sinun parhaaksesi jätti kertomatta, vain loukatakseen pahemmin, vaikka ei tarkoittanut tietenkään, mutta tarkoitti pimittää tuon tiedon tarkoituksella.
No mies todistelisi ja eläisi toivomallasi tavalla niin, että voisit "todentaa" hänen olevan rehellinen? Tosin jos ihminen on niin epäluuloinen, ettei usko ns todisteita, eikä luota enää mihinkään, on kyseessä oman pään ongelmat ja huono itsetunto. Jos ihminen ei pysty luottamaan itseensä, ei hän todella pysty luottamaan kehenkään muuhunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus ja kunnioitus on kaikkien ihmissuhteiden perusta, on se sitten parisuhde tai ystävyyssuhde.
Jos tuo luottamus menetetään saati noin törkeällä tavalla rikotaan, niin eihän ne suhteet ikinä tule palautumaan entiselleen, kuten ei se luottamuskaan.
Lisäksi takaraivoon jää helposti ajatus, että kun se on ollut noin helppoa kätkeä toi juttu, niin mitä muuta on kätkettynä menneisyydessä tai tulevaisuudessa.
Voi yrittää sinnitellä, ja vakuuttaa itselleen "kyllä se siitä" mutta parin vuoden päästä huomaa olevansa ihan loppu päänsä kanssa, ja että on vain tuhlannut elämäänsä yrittäessään korjata välejä tollaisiin pettureihin.
Ap,
Sä oot todennäköisesti parempi ihminen kun noi kaksi, ja ansaitset parempi ihmisiä elämääsi.
Voi kuulostaa karulta tähän hetkeen, mutta suhteet poikki, ja parin vuoden päästä tiedät sen ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.
Kaikki muu on itsensä huijaamista.
Ymmärrän pointtisi, mutta tuo, että toinen rikkoo luottamuksen, ei nakkaa palloa täysin vastaanottajan päätyyn, vaikka toinen koittaisi todistaa uudelleen olevansa luottamuksen arvoinen. Luottamus pitää ansaita jos se on kerran rikottu. Ja siinä voi kestää kauan, eikä ole mitään takeita, että näin tapahtuu. Jos on elänyt esim puolet suhteesta siinä uskossa, että kaikki on hienosti ja luottamus on kunnossa, pitkälle ajalle juontava yhtäkkiä paljastuva petos voi viedä sen mahdollisuuden korjata asiat. Jos mies ja ystävät on vuosia joka päivä voineet valita toisin, ja kertoa totuuden, eivätkä ole sitä tehneet. Tämä on ennen kaikkea sen luottamuksen rikkojan asia korjata, mutta sitä mahdollisuutta ei ole pakko antaa, jos ei halua, jos kokee olonsa niin loukatuksi. Lisäksi tästä ovat tienneet kaikki muutkin ympärillä, ystäväpiirissä, kuten aloittaja sanoi, joku muu oli sen hänelle möläyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Luottamus ja kunnioitus on kaikkien ihmissuhteiden perusta, on se sitten parisuhde tai ystävyyssuhde.
Jos tuo luottamus menetetään saati noin törkeällä tavalla rikotaan, niin eihän ne suhteet ikinä tule palautumaan entiselleen, kuten ei se luottamuskaan.Lisäksi takaraivoon jää helposti ajatus, että kun se on ollut noin helppoa kätkeä toi juttu, niin mitä muuta on kätkettynä menneisyydessä tai tulevaisuudessa.
Voi yrittää sinnitellä, ja vakuuttaa itselleen "kyllä se siitä" mutta parin vuoden päästä huomaa olevansa ihan loppu päänsä kanssa, ja että on vain tuhlannut elämäänsä yrittäessään korjata välejä tollaisiin pettureihin.
Ap,
Sä oot todennäköisesti parempi ihminen kun noi kaksi, ja ansaitset parempi ihmisiä elämääsi.
Voi kuulostaa karulta tähän hetkeen, mutta suhteet poikki, ja parin vuoden päästä tiedät sen ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.
Kaikki muu on itsensä huijaamista.
Aamen. Mä oon kävelly ton tien pari kertaa ja ei se menny niin kuin olisi toivonu, vaikka kuinka yritti luottaa uudelleen.
Ihmeellisiä kommentteja alkupuolella. Paljon parempihan ap:lla oli olla tietämätön, kun tieto toi pahan mielen. Nyt on kuitenkin elänyt 9v tapahtuneen jälkeen tyytyväisenä parisuhteessa ja paras ystävä on ollut ystävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä kommentteja alkupuolella. Paljon parempihan ap:lla oli olla tietämätön, kun tieto toi pahan mielen. Nyt on kuitenkin elänyt 9v tapahtuneen jälkeen tyytyväisenä parisuhteessa ja paras ystävä on ollut ystävänä.
Katoppakö siinä on semmonen juttu, että ne valheet aina paljastuu, ennemmin tai myöhemmin, kun joku vahingossa tai tahallaan sanoo jotain. Tässä sulle ilmanen vinkki, totuus satuttaa vähemmän kuin valhe. Jos mokaat, kerro se heti itse, niin toinen saattaa oikeasti jopa kyetä antamaan anteeksi.
Sinäkö mieluummin olisit tietämätön jos puolisosi ja paras ystäväsi olisivat olleet ainakin tuon yhden kerran yhdessä josta jäivät vasta nyt kiinni?!
Minä sain tietää 2 vuotta sitten, miten mies petti vain 2 vuotta häiden jälkeen.
Elämä nyt vuoristoradalla menoa, välillä voin mukamas olla ajattelematta, mutta en kuitenkaan voi. Kaikki nämä vuodet luulin olevani ykkönen ja että hän aivan hulluna (todellakin..) rakasti intohimoisesti.
Pohja oikeasti siis putosi, ja aika usein on hirveä riita asiasta.Ja todella nyt enenää usko sitten mihinkään, kun epäily on läsnä joka asiasta aiemmin. Rakkautta on, ja seksiä ollut aina.
Mies katuu kovin, jos se edes on totta! Enhän enää voi tietää sitäkään.
Aika riekaleinen olo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain tietää 2 vuotta sitten, miten mies petti vain 2 vuotta häiden jälkeen.
Elämä nyt vuoristoradalla menoa, välillä voin mukamas olla ajattelematta, mutta en kuitenkaan voi. Kaikki nämä vuodet luulin olevani ykkönen ja että hän aivan hulluna (todellakin..) rakasti intohimoisesti.
Pohja oikeasti siis putosi, ja aika usein on hirveä riita asiasta.Ja todella nyt enenää usko sitten mihinkään, kun epäily on läsnä joka asiasta aiemmin. Rakkautta on, ja seksiä ollut aina.
Mies katuu kovin, jos se edes on totta! Enhän enää voi tietää sitäkään.
Aika riekaleinen olo..
Tsemppiä! En pystyisi tuohon. Sitä ei tiedä miten se ihmistä syö ennenkuin sen kokee.
Itsekin yritin jatkaa petetyksi tulemisen jälkeen, mutta vuosi vuodelta se vaan nakersi aina siihen asti kunnes ymmärsin, etten vaan halua viettää loppuelämääni tällaisen haavan kanssa, eikä ole pakko. Oli paras päätös lähteä. Haava parani vasta sitten ja nyt on ihana mies, ilman turhaa kuormaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. 2 vuotta yritin vaimon pettämisen jälkeen saada tolkkua asioihin, tulla toimeen, ja antaa mahdollisuutta luottamuksen palautumiselle.
Kahden vuoden jälkeen huomasin ettei se tule ikinä onnistumaan, ja jatkoimme elämäämme eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Röyhkeästi tehty kummaltakin. Ottaisin eron. Ja katkaisisi välit tuollaseen ns. ystävään. Tuossa näkee, että vain harvoihin voi luottaa. Jaksamista sinulle.
niin. niin varmasti. ja kuitenkin kyse on ainoastaan nussimisesta. vain seksiä. kaikkihan sitä tekee ihan luonnollista ihmuselle.
mielestäni ei ole mitään syytä liioitella ja suurennella asiaa joka on noin mitätön ja luonnollinen: nussiminen. ihminen joka ajattelee kuin jokumuinaisaikojenpaavi tai tekopyhäkatolinennunnaainakin on mielestäni syytä katsoa itseään syvästi peilistä.
kyse oli vain nussimisesta. luonnollista ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sain tietää 2 vuotta sitten, miten mies petti vain 2 vuotta häiden jälkeen.
Elämä nyt vuoristoradalla menoa, välillä voin mukamas olla ajattelematta, mutta en kuitenkaan voi. Kaikki nämä vuodet luulin olevani ykkönen ja että hän aivan hulluna (todellakin..) rakasti intohimoisesti.
Pohja oikeasti siis putosi, ja aika usein on hirveä riita asiasta.Ja todella nyt enenää usko sitten mihinkään, kun epäily on läsnä joka asiasta aiemmin. Rakkautta on, ja seksiä ollut aina.
Mies katuu kovin, jos se edes on totta! Enhän enää voi tietää sitäkään.
Aika riekaleinen olo..
niin. niin varmasti. ja aivan turhaa ihan turhasta itseäsi olet ruoskinut. kyse oli vain nussimisesta. vain seksiä. ihan luonnollista ihmiselle. ..eikö susta?
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. 2 vuotta yritin vaimon pettämisen jälkeen saada tolkkua asioihin, tulla toimeen, ja antaa mahdollisuutta luottamuksen palautumiselle.
Kahden vuoden jälkeen huomasin ettei se tule ikinä onnistumaan, ja jatkoimme elämäämme eri suuntiin.
ja ihan turhaa. ruoskia piinaa itseäsi ja iha turhan takia kun kyse on vain: nussimisesta. luonnollista ihmiselle. ei mitään syytä vetää tollasia ylireagointeja ja ylilyöntejä noin vähäpätöisen asian takia: nussimisen. vain seksiä. ..eikö susta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän toisinpäin. Vaimo nautiskeli seksistä joskus työreissullaan sattumalta samassa paikassa olleen ystäväni kanssa ja sain tietää siitä vasta jälkikäteen. Tottakai aluksi meinasi pää räjähtää ja sotakirveet terottelin valmiiksi. Sitten jostain syystä jaksoin vähän pohtia syvemmin ja yritin nähdä asiaa monelta kantilta.
Alun raivarin yms jälkeen yritin pohtia tässäkin ketjussa mainitun ihmisluonnon kautta asiaa. Katselenhan itsekin kauniita naisia ja joskus vähän kosketellutkin joo...kivaahan se on ja masturboinkin välillä ilman, että vaimo niissä mielikuvissa aina seikkailee.
Seksuaalisuus on mitä on ja sitä on aivan turha kahlehtia toisilta ihmisiltä tai saatikaan, että alkaisin estämään elämästä nauttimista jonku oman mustasukkaisuuteni takia. Kyllä rakas vaimokin nauttii itsekseen ja en kysele tai yritä hallita niitä hänen mielikuviaan - ajattelen niin, että seksistä nauttiminen on seksistä nauttimista, parisuhde, sitoutuminen ja rakastaminen ovat eri asia. Ei se orgasmi ole minulta pois, luulen että niitä löytyy varastosta lisää minullekin ja vanha sanonta 'ei järvi soutamalla kulu', on melko osuva.
Häiritsi eniten tuo luottamusasia ja sekin on sittemmin puhuttu selväksi. Meillä suhteessa seksistä saa ja pitää voida nauttia, mutta luottamuksen rikkominen on täysin no-go listalla. Next time salaa - you're out!
Onko noilla vanhoilla asioilla nyt niin väliä? Mies tajusi virheensä ja valitsi sinut. Eikös se ole tärkeintä?
Joillain ihmisillä on huono itsekuri. Virheitä sattuu. Merkittävää on katuvatko asiaa ja pitävätkö itse virheenä, siis itse tekoa ei vaan kiinni jäämistä.
Salailu on pahempi juttu minusta. Mutta ymmärrän kyllä senkin että alussa se voi olla vaikea kakaista ulos ja sitten kun asia jää niin se on yhä vaikeampaa ja alkaa ajatella että ehkä koko juttu vaan unohtuu.
Itse en pistäisi elämää uusiksi tuon takia. Ihmiset on ihmisiä. Mutta pieni särö luottamukseen tuollaisesta varmaan jää. Kun olet toipunut ensi järkytyksestä niin puhu asiat läpi molempien kanssa erikseen.
Ei toista ihmistä voi omistaa, ei edes miestä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän toisinpäin. Vaimo nautiskeli seksistä joskus työreissullaan sattumalta samassa paikassa olleen ystäväni kanssa ja sain tietää siitä vasta jälkikäteen. Tottakai aluksi meinasi pää räjähtää ja sotakirveet terottelin valmiiksi. Sitten jostain syystä jaksoin vähän pohtia syvemmin ja yritin nähdä asiaa monelta kantilta.
Alun raivarin yms jälkeen yritin pohtia tässäkin ketjussa mainitun ihmisluonnon kautta asiaa. Katselenhan itsekin kauniita naisia ja joskus vähän kosketellutkin joo...kivaahan se on ja masturboinkin välillä ilman, että vaimo niissä mielikuvissa aina seikkailee.
Seksuaalisuus on mitä on ja sitä on aivan turha kahlehtia toisilta ihmisiltä tai saatikaan, että alkaisin estämään elämästä nauttimista jonku oman mustasukkaisuuteni takia. Kyllä rakas vaimokin nauttii itsekseen ja en kysele tai yritä hallita niitä hänen mielikuviaan - ajattelen niin, että seksistä nauttiminen on seksistä nauttimista, parisuhde, sitoutuminen ja rakastaminen ovat eri asia. Ei se orgasmi ole minulta pois, luulen että niitä löytyy varastosta lisää minullekin ja vanha sanonta 'ei järvi soutamalla kulu', on melko osuva.
Häiritsi eniten tuo luottamusasia ja sekin on sittemmin puhuttu selväksi. Meillä suhteessa seksistä saa ja pitää voida nauttia, mutta luottamuksen rikkominen on täysin no-go listalla. Next time salaa - you're out!
Jos useampi nainen osaisi ajatella asiat tältä kantilta, heterosuhteet olisi varmaan keskimäärin paljon onnellisempia. Miesten kesken avoimet suhteet on paljon yleisempiä varmaan juuri siksi, että miehille seksi on enemmän vain seksiä, ei välttämättä yks yhteen rakkauden ja parisuhteen kanssa. Puheet siitä, että naiset koittaa omistaa miehensä seksuaalisuuden on toki kärjistettyjä, mutta onhan silläkin perustansa todellisuudessa, niin kuin monella muullakin stereotypialla.
Hmm.. Yritin taustoittaa luottamuksen ydintä. Luottamus ei siis ole sitä mitä vastapuoli tekee tai jättää tekemättä, vaan luottamus on oman itsensä toive toisen tekemisistä. Silloin luottamus, toive, on siis täysin tämän luottajan omassa päässä. Toisen tekemiset toki joko vahvistavat tai heikentävät tätä luottajan hyvää uskoa, mutta miten olisi mahdollista, että vastapuoli voisi vain heikentää, mutta ei kohtentaa, eli parantaa tätä luottamusta?
Siitä tullaan tämän luottajan päätyyn. Eli jos hän ei pysty antamaan toisen kohentaa tätä luottamusta, on vika luottajassa. Yleensä siis vika on itsetunnossa. Jos siis kokee että ei uskalla enää luottaa kehenkään, on se oman itsetunnon ongelma, mikä kannattaa korjata esim terapiassa.
Pettymyksen tunne on ikävä, mutta ei sellainen mitä kannattaisi vältellä niin paljon ettei uskalla elää. Pettymyksiä tulee jokaiselle, eikä niitä kannata pelätä. Kannattaa vahvistaa oma identiteetti sellaiseksi, että pystyy kohtaamaan pettymykset ja menemään yli.