Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ja paras ystäväni ovat maanneet yhdessä
03.05.2022 |
Sain tietää sen viikko sitten. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 13 vuotta joista naimisissa 6 vuotta. Mieheni ja paras ystäväni ovat kerran päätyneet sänkyyn eräiden juhlien jälkeen kun olimme olleet yhdessä noin 4 vuotta. Satuttaa jo se, että tekivät niin mutta se, että itselleni kaksi tärkeintä ihmistä ovat yhdessä tuumin päättääneet valehdella minulle ja peitellä selkäni takana kaikki nämä vuodet. En tiedä mitä pitäisi ajatella tai miten olla. Viikko mennyt ja olen aivan sekaisin vieläkin!!ajatukset eivät kulje tai ole sekleitä. En halua nähdä kumpaakaan ja samalla haluaisin olla heidän lähellään ja hakea lohtua ja tukea tähän kamalaan olooni. auttakaa ja antakaa jotain neuvoja miten toimia.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi koska todennäköisesti se on potaskaa. Mutta otsikkosi perusteella päättelisin näin: se "sinun miehesi" ei ihan oikeasti ole sinun mies. Ja se "sinun paras ystäväsi" ei ihan oikeasti ole sinun paras ystäväsi. Niin se todellisuus vain menee. Jos joskus olet kuvitellut että se mukamas on "sinun miehesi" ja mukamas "sinun paras ystäväsi" niin ilmeisesti et elä todellisuudessa vaan vain jossain sinun kuvitelmissasi.
Tää taitaa ikävä kyllä olla totta. Pahoittelut ettei miehesi ollutkaan se keneksi luulit. Tai ystäväsi.
En päästäisi tuollaisia ihmisiä enää elämääni.
No ei! Vaan ensi kerralla tulee ihmissuhteet aloittaa tasan tarkaan samalla lailla kuin ennenkin, pitää valita tasantarkkaan samanlaiset ihmiset kumppaneiksi ja kavereiksi. Mutta tästä takaiskusta tulee ottaa opiksi. Pitää oppia kantapään kautta. Eli tästedes niitä kumppaneita ja kavereita tulee vakoilla, valvoa ja kontrolloida kovemmalla otteella kuin ennen, jotta tätä samaa pahaa pettämistä ei pääse tapahtumaan uudestaan! Ei enää ikinä! Tätä samaa pahaa ei saa tapahtua enää ikinä! Tätä tarkoittaa se virheistä oppiminen. Kun jotain pahaa on kerran tapahtunut niin sitä ei saa päästää tapahtumaan enää toista kertaa. Niin. Lisää kontrollia! Lisää kontrollia! Sillä lailla estetään pahan tapahtuminen uudestaan. Silloin hyvä voittaa! Ap voittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tällainen 9 vuotta vanha asia nousi nyt päivän valoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Tätä itse pohdin..mies on ollut omasta näkökulmasta hyvä mies ja isä kaikki nämä vuodet. Hyvä isä edelleen, mutta kaikelta meidän kahden väliseltä tuntuu hävinneen pohja. Toinen on tehnyt jotain todella ilkeää ja salannut asian minulta sovitusti kaikki nämä vuodet. Mistä tiedän mikä on oikeasti ollut siis aitoa ja oikeaa? Tuntuu niin pahalta ja toisaalta taas on jotenkin aivan turta olo. Ystäväni jolle olen voinut aina puhua ei olekkaan niin aito ja hyvä ystävä kuin luulin ilmeisesti.
Ap
Edelleen miehesi on mielestäni tässä se suurin petturi. Ystäväsi myös. En uskaltaisi enää luottaa, ottaa riskiä että joko tekee saman uudelleen tai on salannut muutakin. Kuinka ikinä tuollaiseen häntäheikkiin voisi luottaa. Totta kai hän on ollut "hyvä mies" ja "hyvä isä" koska omatunto soimaa. Miten naiset on näin sokeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi koska todennäköisesti se on potaskaa. Mutta otsikkosi perusteella päättelisin näin: se "sinun miehesi" ei ihan oikeasti ole sinun mies. Ja se "sinun paras ystäväsi" ei ihan oikeasti ole sinun paras ystäväsi. Niin se todellisuus vain menee. Jos joskus olet kuvitellut että se mukamas on "sinun miehesi" ja mukamas "sinun paras ystäväsi" niin ilmeisesti et elä todellisuudessa vaan vain jossain sinun kuvitelmissasi.
Tää taitaa ikävä kyllä olla totta. Pahoittelut ettei miehesi ollutkaan se keneksi luulit. Tai ystäväsi.
En päästäisi tuollaisia ihmisiä enää elämääni.
No ei! Vaan ensi kerralla tulee ihmissuhteet aloittaa tasan tarkaan samalla lailla kuin ennenkin, pitää valita tasantarkkaan samanlaiset ihmiset kumppaneiksi ja kavereiksi. Mutta tästä takaiskusta tulee ottaa opiksi. Pitää oppia kantapään kautta. Eli tästedes niitä kumppaneita ja kavereita tulee vakoilla, valvoa ja kontrolloida kovemmalla otteella kuin ennen, jotta tätä samaa pahaa pettämistä ei pääse tapahtumaan uudestaan! Ei enää ikinä! Tätä samaa pahaa ei saa tapahtua enää ikinä! Tätä tarkoittaa se virheistä oppiminen. Kun jotain pahaa on kerran tapahtunut niin sitä ei saa päästää tapahtumaan enää toista kertaa. Niin. Lisää kontrollia! Lisää kontrollia! Sillä lailla estetään pahan tapahtuminen uudestaan. Silloin hyvä voittaa! Ap voittaa!
Anteeksi en ymmärtänyt sanaakaan. :D Kontrolli ei toimi, vaan pitää pystyä luottamaan, ja jos luottamuksen menettää, se on ongelma. Minä ratkaisen sen jättämällä sellaiset ihmiset lähipiirini ulkopuolelle. Siinäkö valehtelevat kenelle haluavat mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Mitään lopullista ei tapahtunut?! Muuta kuin pantu ja vuosia salailtu. Ties mitä muuta tapahtunut ja jättäneet kertomatta kuin tällaisen pikkuseikan. Kyllä tuollaiset toisen mielen pahoittamiseksi asioiden kertomatta jättäjät tiedetään. Mies pihalle saman tien. Ties mitä muuta on salannut, sori vaan. Luottamus voi mennä vaan kerran.
Kuolema on lopullinen, ja sen jälkeen mitään ei voi korjata. Eli sitä ennen periaatteessa kaiken voi korjata, JOS siihen on todellista yritystä ja vilpitöntä halua.
Niinkuin sanoin, erittäin harmillinen ja satuttava tilanne, mutta ihminen on sitkeä ja selviytyy monelaisesta. Läheiselle ihmisille kannattaa antaa toinenkin mahdollisuus, mikäli hän on vilpitön ja tosissaan.
On tyhmyyttä heittää oma avioliitto hukkaan toisen virheen takia, JOS tilanne olisi vielä korjattavissa. Ylpeys, "en anna koskaa anteeksi", ei tuo mitään hyvää, pelkkää pahuutta ja ikuisen katkeruuden syyttömälle osapuolelle.
Lisäksi suosittelisin sinua jättämään tuollaiset "kyllä nää tiedetään" kommentit ja asenne pois. Tuilla asenteella kun tiedetään aina muiden puolesta paremmin, ja ryssitään oma elämä sen takia kun ei anneta muiden puhua omasta puolestaan ja muiden korjata omia virheitään.
Aikuisuuteen ja tasapainoisuuteen kuuluu vakaa yritys anteeksiantoon ja asioiden korjaamiseen mikäli vähääkään mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Tätä itse pohdin..mies on ollut omasta näkökulmasta hyvä mies ja isä kaikki nämä vuodet. Hyvä isä edelleen, mutta kaikelta meidän kahden väliseltä tuntuu hävinneen pohja. Toinen on tehnyt jotain todella ilkeää ja salannut asian minulta sovitusti kaikki nämä vuodet. Mistä tiedän mikä on oikeasti ollut siis aitoa ja oikeaa? Tuntuu niin pahalta ja toisaalta taas on jotenkin aivan turta olo. Ystäväni jolle olen voinut aina puhua ei olekkaan niin aito ja hyvä ystävä kuin luulin ilmeisesti.
Ap
Varmasti tuntuu aivan kauhealta. Ehkä vielä enemmän tuo salailu. Mutta sitten toisaalta, miehen näkökulmasta, siinä tilanteessa kun on mokannut, on voinut oikeasti ajatella "sun parasta", ja salata asian. On siis kuvitellut, että salaaminen on parempi. Jotkut salaavat asioita tietysti itsensä takia, mutta jotkut vilpittömästi ajattelevat, että se on myös uhrin etu. Eli vaikka on tehnyt väärin, on saattanut ajatella tekevänsä parhaansa sen mokansa jälkeen.
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, vaan selvitä miehesi motiivit ja asenne! Pääsette tästä yli mikäli mies on nyt valmis ottamaan vastuun, ja sinä haluat myös työskennellä asian yli pääsemiseksi! :)
Röyhkeästi tehty kummaltakin. Ottaisin eron. Ja katkaisisi välit tuollaseen ns. ystävään. Tuossa näkee, että vain harvoihin voi luottaa. Jaksamista sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi koska todennäköisesti se on potaskaa. Mutta otsikkosi perusteella päättelisin näin: se "sinun miehesi" ei ihan oikeasti ole sinun mies. Ja se "sinun paras ystäväsi" ei ihan oikeasti ole sinun paras ystäväsi. Niin se todellisuus vain menee. Jos joskus olet kuvitellut että se mukamas on "sinun miehesi" ja mukamas "sinun paras ystäväsi" niin ilmeisesti et elä todellisuudessa vaan vain jossain sinun kuvitelmissasi.
Tää taitaa ikävä kyllä olla totta. Pahoittelut ettei miehesi ollutkaan se keneksi luulit. Tai ystäväsi.
En päästäisi tuollaisia ihmisiä enää elämääni.
No ei! Vaan ensi kerralla tulee ihmissuhteet aloittaa tasan tarkaan samalla lailla kuin ennenkin, pitää valita tasantarkkaan samanlaiset ihmiset kumppaneiksi ja kavereiksi. Mutta tästä takaiskusta tulee ottaa opiksi. Pitää oppia kantapään kautta. Eli tästedes niitä kumppaneita ja kavereita tulee vakoilla, valvoa ja kontrolloida kovemmalla otteella kuin ennen, jotta tätä samaa pahaa pettämistä ei pääse tapahtumaan uudestaan! Ei enää ikinä! Tätä samaa pahaa ei saa tapahtua enää ikinä! Tätä tarkoittaa se virheistä oppiminen. Kun jotain pahaa on kerran tapahtunut niin sitä ei saa päästää tapahtumaan enää toista kertaa. Niin. Lisää kontrollia! Lisää kontrollia! Sillä lailla estetään pahan tapahtuminen uudestaan. Silloin hyvä voittaa! Ap voittaa!
Anteeksi en ymmärtänyt sanaakaan. :D Kontrolli ei toimi, vaan pitää pystyä luottamaan, ja jos luottamuksen menettää, se on ongelma. Minä ratkaisen sen jättämällä sellaiset ihmiset lähipiirini ulkopuolelle. Siinäkö valehtelevat kenelle haluavat mitä haluavat.
Jos joku on menettänyt luottamuksesi niin sitä pitää kontrolloida!
Mitä pahemmin joku on menettänyt luottamuksesi niin sitä pahempi vihollinen se on eli sitä lähempänä itseä se täytyy pitää!
Pidä ystävät lähellä, pidä viholliset vielä sitäkin lähempänä! Joku menettää luottamuksesi - ota se lähemmäs!
Jos nyt oikein ymmärsin, kaikki tapahtui kuitenkin jo vuosia ennen kuin olitte edes naimisissa? Ja nyt kertomasi mukaan miehesi on ollut hyvä aviomies ja isä vuosien ajan?
Ymmärrän, että tieto satuttaa ja suututtaa ja sinulle se on ihan uusi asia, mutta miehellesi täysin mennyttä. Hän valitsi sinut. Seksi on seksiä, ei siihen suuria tunteita tarvita. Keskustele miehesi kanssa, mutta unohda ja anna anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet on sikoja!
Totta, mutta eivät pettäjiä.
Mies
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Tämä. Kokemuksesta puhun minäkin. Luottamus menee vain kerran, aivan sama kuinka vilpittömästi toinen haluaa vielä asioita korjata. Tuo vuosien salailu kaiken päälle on tässä se pahin petos. Mistä tietää mitä muuta "toisen parhaaksi" on salattu, anteeksi vain? Oletteko todella näin pihalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Tätä itse pohdin..mies on ollut omasta näkökulmasta hyvä mies ja isä kaikki nämä vuodet. Hyvä isä edelleen, mutta kaikelta meidän kahden väliseltä tuntuu hävinneen pohja. Toinen on tehnyt jotain todella ilkeää ja salannut asian minulta sovitusti kaikki nämä vuodet. Mistä tiedän mikä on oikeasti ollut siis aitoa ja oikeaa? Tuntuu niin pahalta ja toisaalta taas on jotenkin aivan turta olo. Ystäväni jolle olen voinut aina puhua ei olekkaan niin aito ja hyvä ystävä kuin luulin ilmeisesti.
Ap
Vaikka mies on tehnyt pahasti, ja sinulla on oikeus tietenkin lähteä suhteesta, niin suosittelen ensin ihan keskenäsi rauhoittumaan ja vetämään henkeä ennen kuin teet mitään suuria päätöksiä. Jos mies on ollut uskollinen tuota ennen ja tuon jälkeen, ja teillä on (tuota lukuun ottamatta) ollut hyvä ja turvallinen parisuhde, niin uskon siinä olevan vielä potentiaalia jatkua onnellisena. Jos olette olleet 10 vuotta onnellisia pettämisen jälkeenkin, niin suhteessa on varmasti paljon hyvää. Hyvä ja onnellinen jatko on varmasti mahdollista, jos mies on aidosti pahoillaan ja suostuu ja pystyy keskustelemaan asiasta ja erityisesti siitä, miten sinua on loukannut.
Yksikin virhe jättää tahransa suhteeseen, mutta aina sen ei kannata antaa lopettaa kaikkea hyvää, mitä on ollut ja voisi tulevaisuudessa olla. Mutta keskustele ensisijaisesti itsesi kanssa. Ei ole häpeä jäädä suhteeseen, kunhan ongelmat ja asiat on aidosti selvitetty - sehän päinvastoin kertoo äärettömästä vahvuudesta, luottamuksesta ja keskustelutaidoista sekä tietysti tunnetaidoista. Toisaalta ei ole myöskään mikään häpeä lähteä suhteesta, jos tuntuu, ettei luottamusta saa enää rakennettua hyvällä tahdollakaan.
Tsemppiä, tosi kurja tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tällainen 9 vuotta vanha asia nousi nyt päivän valoon?
Yksi juhlissa olleista luuli minun tienneen ja lörpötteli sivusuunsa, kun vietettiin tyttöjeniltaa. Toki käynyt mielessä, että halusiko tahallaan loukata ja sivaltaa, jos onneton ja pettynyt itse tällä hetkellä elämäänsä.
Tuli tunne, että kaikki muut paitsi minä tienneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Tämä on toki sinun kokemuksesi. Itselläni on täysin päinvastainen kokemus. Mieheni rikkoi luottamukseni pahasti, mutta asia on sittemmin korjaantunut.
Asioista on toki keskusteltu loppumattomasti, ja edelleen keskustellaan. Tässä prosessi on ainakin opittu puhumaan, jos ei muuta. En koe epäluottamusta mieheeni, vaikka tiedän mitä hän on menneisyydessä tehnyt.
Tiedän myös, että ihmiset voivat tehdä virheitä, niin minä kuin muutkin, ja luottamuksen menetys on mahdollinen uudestaankin, jos mies tekee jotain asian eteen. Tosin sama pätee minuun, ja kaikkiin muihinkin maailman ihmisiin.
Jos etukäteen pelkää kaikkia asioita mitä voi tapahtua, ei uskalla elää ollenkaan. Jotenkin ajattelen aina niistä jotka sanovat että "luottamus ei koskaan palaudu ennalleen...", että suurempi ongelma on heidän luottamuksessaan itseensä, kuin siihen toiseen.
Minä luotan itseeni ja pärjäämiseen, vaikka maailma heittelisi kuoppia matkan varrelle. Kaikesta selvitään vilpittömin ja anteeksiantavaisin mielin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällainen 9 vuotta vanha asia nousi nyt päivän valoon?
Yksi juhlissa olleista luuli minun tienneen ja lörpötteli sivusuunsa, kun vietettiin tyttöjeniltaa. Toki käynyt mielessä, että halusiko tahallaan loukata ja sivaltaa, jos onneton ja pettynyt itse tällä hetkellä elämäänsä.
Tuli tunne, että kaikki muut paitsi minä tienneet.
Ap
Näinhän nää aina menee että kaikki muut tietää jo. Miten voit ikinä luottaa, että sinulle puhutaan totta noiden ihmisten toimesta? Tai että mistään muusta ei ole valehdeltu? Minä en uskoisi sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Tämä. Kokemuksesta puhun minäkin. Luottamus menee vain kerran, aivan sama kuinka vilpittömästi toinen haluaa vielä asioita korjata. Tuo vuosien salailu kaiken päälle on tässä se pahin petos. Mistä tietää mitä muuta "toisen parhaaksi" on salattu, anteeksi vain? Oletteko todella näin pihalla?
Jos alkaa kyseenalaistamaan kaikkea, mitä on tehty ja sanottu, saa epäillä lopun elämäänsä ihan kaikkea. Kannattaa siis miettiä mitä luottamus oikeasti on. Sehän ei ole mitään absoluuttista.
Se on asenne, mitä tukemaan olet valinnut tiettyjä asioita. Jos joku näistä asioista rikkoutuu, koet että luottamus on mennyt. Totta siinä mielessä, että et ehkä halua antaa luottamustasi, asennettasi, enää tälle ihmiselle. Kuitenkin jos mies tekisi parannuksen tästä rikkomuksesta, eikä enää toistaisi sitä, miksi et antaisi luottamustasi hänelle takaisin? Kyse on siis enemmän sinun itsetunnostasi, kuin miehen tekemisistä.
Jos mietitään luottamusta, yleensä ihmiset suhteen alussa päättävät luottaa johonkin, ilman sen suurempia takuita. Sinä et siis tiedä onko mies luotettava, sinä toivot ja uskot niin. Ei kukaan pysty todistamaan absoluuttista luotettavuuttaan kenellekään, vaan se on luottavan ihmisen päätös uskoa henkilön olevan sen arvoinen.
Luottamuksen ns rikkoutuessa on siis kyse siitä, haluatko enää uudestaan uskoa tähän ihmiseen. Jos et ole täysin antanut anteeksi ja olet katkera, et pysty etkä halua uskoa häneen. Jos taas annat anteeksi ja haluat uskoa häneen jälleen, pystyt myös luottamaan.
Luottamus on hyvää uskoa toiseen. Luottamukseen pystyy vaikuttamaan oman päänsä sisällä huolimatta toisen tekemistä virheistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Tämä. Kokemuksesta puhun minäkin. Luottamus menee vain kerran, aivan sama kuinka vilpittömästi toinen haluaa vielä asioita korjata. Tuo vuosien salailu kaiken päälle on tässä se pahin petos. Mistä tietää mitä muuta "toisen parhaaksi" on salattu, anteeksi vain? Oletteko todella näin pihalla?
Jos alkaa kyseenalaistamaan kaikkea, mitä on tehty ja sanottu, saa epäillä lopun elämäänsä ihan kaikkea. Kannattaa siis miettiä mitä luottamus oikeasti on. Sehän ei ole mitään absoluuttista.
Se on asenne, mitä tukemaan olet valinnut tiettyjä asioita. Jos joku näistä asioista rikkoutuu, koet että luottamus on mennyt. Totta siinä mielessä, että et ehkä halua antaa luottamustasi, asennettasi, enää tälle ihmiselle. Kuitenkin jos mies tekisi parannuksen tästä rikkomuksesta, eikä enää toistaisi sitä, miksi et antaisi luottamustasi hänelle takaisin? Kyse on siis enemmän sinun itsetunnostasi, kuin miehen tekemisistä.
Jos mietitään luottamusta, yleensä ihmiset suhteen alussa päättävät luottaa johonkin, ilman sen suurempia takuita. Sinä et siis tiedä onko mies luotettava, sinä toivot ja uskot niin. Ei kukaan pysty todistamaan absoluuttista luotettavuuttaan kenellekään, vaan se on luottavan ihmisen päätös uskoa henkilön olevan sen arvoinen.
Luottamuksen ns rikkoutuessa on siis kyse siitä, haluatko enää uudestaan uskoa tähän ihmiseen. Jos et ole täysin antanut anteeksi ja olet katkera, et pysty etkä halua uskoa häneen. Jos taas annat anteeksi ja haluat uskoa häneen jälleen, pystyt myös luottamaan.
Luottamus on hyvää uskoa toiseen. Luottamukseen pystyy vaikuttamaan oman päänsä sisällä huolimatta toisen tekemistä virheistä.
Hienoa jos sinun luottamusta ei ole rikottu niin, että uskallat vielä luottaa. Itse olen monet kerrat luottanut, ja yhtä monet kerrat pettynyt. Siksi minun on hyvin vaikea enää luottaa.
Sehän on tosiaan päätös, ja jos luottamus on rikki, siinä tilanteessa se on päätös jättää se oman intuitio huomiotta, joka sulle sanoo kannattaako luottaa vai ei. Olisin vähintään hyvin varovainen tässä.
Mulle on vain käynyt niin, että valheiden paljastumisen jälkeen kaikki, mikä kyseisen henkilön suusta tulee, kuulostaa mun korvaan valheelta, ja mun on hyvin vaikea mihinkään enää suhtautua vaikka kovasti olen yrittänyt. Jokaisen oma valintahan tääkin on.
Kuten myös aloittajan, ja hänen miehen ja ystävien, pettää, ja valehdella toistuvasti vuosia. Tässä ei ole kyse mistään yhdestä hupsista kännissä läpällä vahingosta, vaan tuo on päätetty systemaattisesti salata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloitus pitää paikkansa, suosittelisin itse yrittämään selvittää asia aviomiehen kanssa. Teillä on kuitenkin yhteinen elämä, ja hän on sinun läheisin ihminen ja tukipilari.
Hän on nyt mokannut, mutta jos katuu ja tekee parannuksen, pystytte selvittämään asian ja sinä saat luottamuksesi neen takaisin ajan kanssa, jos n on hyvä mies, ja valmis taisteleen liittonne puolesta.
Ystävällekkin tulisi antaa anteeksi, ettei katkeruus jäisi myrkyttämään omaa mieltäsi, mutta se haluatko olla enää hänen kanssansa tekemisissä, on toinen asia.
Ensisijaisesti hoidat asiat kuntoon miehesi kanssa, ja otat välimatkaa ystävään. Kun asiat on paremmalla tolalla miehesi kanssa, voit tehdä päätöksen miten toimit ystäväsi kanssa.
Tilanne on harmillinen ja satuttava, mutta mitään lopullista ei onneksi ole tapahtunut. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa! Tsemppiä!
Yhdessä voi toki jatkaa, mutta luottamus ei palaudu enää ikinä. Jotain on menetetty lopullisesti. Samaan ei ole paluuta. Kokemuksesta tiedän.
Tämä. Kokemuksesta puhun minäkin. Luottamus menee vain kerran, aivan sama kuinka vilpittömästi toinen haluaa vielä asioita korjata. Tuo vuosien salailu kaiken päälle on tässä se pahin petos. Mistä tietää mitä muuta "toisen parhaaksi" on salattu, anteeksi vain? Oletteko todella näin pihalla?
Jos alkaa kyseenalaistamaan kaikkea, mitä on tehty ja sanottu, saa epäillä lopun elämäänsä ihan kaikkea. Kannattaa siis miettiä mitä luottamus oikeasti on. Sehän ei ole mitään absoluuttista.
Se on asenne, mitä tukemaan olet valinnut tiettyjä asioita. Jos joku näistä asioista rikkoutuu, koet että luottamus on mennyt. Totta siinä mielessä, että et ehkä halua antaa luottamustasi, asennettasi, enää tälle ihmiselle. Kuitenkin jos mies tekisi parannuksen tästä rikkomuksesta, eikä enää toistaisi sitä, miksi et antaisi luottamustasi hänelle takaisin? Kyse on siis enemmän sinun itsetunnostasi, kuin miehen tekemisistä.
Jos mietitään luottamusta, yleensä ihmiset suhteen alussa päättävät luottaa johonkin, ilman sen suurempia takuita. Sinä et siis tiedä onko mies luotettava, sinä toivot ja uskot niin. Ei kukaan pysty todistamaan absoluuttista luotettavuuttaan kenellekään, vaan se on luottavan ihmisen päätös uskoa henkilön olevan sen arvoinen.
Luottamuksen ns rikkoutuessa on siis kyse siitä, haluatko enää uudestaan uskoa tähän ihmiseen. Jos et ole täysin antanut anteeksi ja olet katkera, et pysty etkä halua uskoa häneen. Jos taas annat anteeksi ja haluat uskoa häneen jälleen, pystyt myös luottamaan.
Luottamus on hyvää uskoa toiseen. Luottamukseen pystyy vaikuttamaan oman päänsä sisällä huolimatta toisen tekemistä virheistä.
Kysymys; luottamuksen rikkoonnuttua, mistä tiedät, että "Kuitenkin jos mies tekisi parannuksen tästä rikkomuksesta, eikä enää toistaisi sitä, miksi et antaisi luottamustasi hänelle takaisin? Kyse on siis enemmän sinun itsetunnostasi, kuin miehen tekemisistä." kyseinen lause olisi tosi? Jos toinen juuri vuosien sumutuksesta kiinni jäi, sinun parhaaksesi jätti kertomatta, vain loukatakseen pahemmin, vaikka ei tarkoittanut tietenkään, mutta tarkoitti pimittää tuon tiedon tarkoituksella.
Tätä itse pohdin..mies on ollut omasta näkökulmasta hyvä mies ja isä kaikki nämä vuodet. Hyvä isä edelleen, mutta kaikelta meidän kahden väliseltä tuntuu hävinneen pohja. Toinen on tehnyt jotain todella ilkeää ja salannut asian minulta sovitusti kaikki nämä vuodet. Mistä tiedän mikä on oikeasti ollut siis aitoa ja oikeaa? Tuntuu niin pahalta ja toisaalta taas on jotenkin aivan turta olo. Ystäväni jolle olen voinut aina puhua ei olekkaan niin aito ja hyvä ystävä kuin luulin ilmeisesti.
Ap