Voiko 28 neliön asunnossa asua, onnellisesti?

Voi.

Voi, helposti.

Mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän siivottavaa. 

Minä asuin hyvin monta vuotta. Kyllähän siinä kopissa meinasi hulluksi välillä tulla, kun ei työn lisäksi mitään muuta menoa ollut.

Voi. Olen asunut.

Tietenkin. Ja jos jostakin syystä ei voi, kannattaa asennoitua tilanteen olevan vain väliaikainen ratkaisu.

Ei millään. Ahtaanpaikan kammo siellä tulee. 

En itse voisi mitenkään. Asun nyt 55-neliöisessä kaksiossa ja ahdistaa tehdä etätöitä makkarissa joka on aika ahdas kun on iso sänky ja työpöytä.

Jos tienaisin enemmän niin ostaisin kolmion jotta olisi erillinen työhuone.

Ehkä nuorempana opiskelijana jos tulee vietettyä kodin ulkopuolella paljon aikaa, mutta näin kolmikymppisenä etätyöläisenä ei tulisi kuuloonkaan.

Se ihan ap riippuu sun omasta asenteestasi.

Kyllä siinä jonkin aikaa asuu mutta tylsäksi se muuttuu ajan mittaan. Ei se kodilta tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään. Ahtaanpaikan kammo siellä tulee. 

Vessa ja kylpeminen on sulle varmaan kauhistus sitte?

Ei oo viihtyvyys neliöistä kii.

No ahdistaa juu. En halua parisuhteeseen koskaan, enkä lapsia, joten isompaa asuntoa en saa. Joudun asumaan töiden takia Helsingissä varmaan eläkeikään asti, koska kyseessä on media-ala jolla ei ole töitä muualla. Eli seuraavat 40 vuotta pitäisi vielä kärvistellä tässä yksiössä, kun ei ole muuhun yksin varaa Helsingissä.

Asunnossa mahtuu olemaan televisiotaso, sänky ja pieni pöytä. Kyllähän sitä makuuhuoneesta haaveilee. Olisi kivaa rauhoittua nukkumaan niin, että voi sulkea oven ja jättää tiskit, työt, pyykit jne. Näköpiiristä.

N26, ja edes akateeminen koulutus ja keskipalkkaisuus ei auttanut elintason nostoon Helsingissä, jos aikoo jotain säästöönkin jättää.

Riippuu paljon pohjaratkaisusta.  Poika vuokrasi 28 neliöisen yksiön, ja koska koko kaapistolinja keittiöineen oli sijoitettu käytävän alusta olkkarin puoleenväliin, ja koko kämppä on suorakaiteen mallinen, niin sinne sai hyvin mahtumaan 120 cm sängyn, 140 cm työpöydän sängyn viereen, sohva, 120 cm ruokapöydän ja vielä mahtui tv-taso ja vaatekaappi sen viereen. 

Mutta olen nähnyt vastaavankokoisia kämppiä, joissa ei mahdu, kun pohja on niin kulmia täynnä. 

Itse muutin aikoinaan aika nopeasti yksiöstä kaksioon, kun arvostan sitä, että nukkumiselle ja pukeutumiselle on oma rauhoitettu tila. 

Vierailija kirjoitti:

Voi, helposti.

Mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän siivottavaa. 

Tuota en täysin allekirjoita. Mitä vähemmän tilaa, sitä vähemmän neliöitä ja joutuu monesti siivotessaan siirtelemään tavaroita. Asuisin mieluiten isossa kaksiossa, jossa on 55-60 neliötä, koska kaipaan avaria huoneita, mutta tämä 43 m2 on ollut nyt ihan ok, koska asumiskulutkin pienemmät. Mutta pienessäkin asunnossa voi asua ja olla onnellinen, vaatii tosin enemmän sisustukselta säilytysratkaisuilta.

Typerä kysymys itsekö asut? Sinunhan se pitäisi silloin tietää,jos on pieni asunto?. Itse voisin asua, ehdottomasti! Mutta ovat vaikea saatavuus Helsingin kaupungin vuokra asuntona!Muuto miehet muutto autokin maksaa!

Vierailija kirjoitti:

No ahdistaa juu. En halua parisuhteeseen koskaan, enkä lapsia, joten isompaa asuntoa en saa. Joudun asumaan töiden takia Helsingissä varmaan eläkeikään asti, koska kyseessä on media-ala jolla ei ole töitä muualla. Eli seuraavat 40 vuotta pitäisi vielä kärvistellä tässä yksiössä, kun ei ole muuhun yksin varaa Helsingissä.

Asunnossa mahtuu olemaan televisiotaso, sänky ja pieni pöytä. Kyllähän sitä makuuhuoneesta haaveilee. Olisi kivaa rauhoittua nukkumaan niin, että voi sulkea oven ja jättää tiskit, työt, pyykit jne. Näköpiiristä.

N26, ja edes akateeminen koulutus ja keskipalkkaisuus ei auttanut elintason nostoon Helsingissä, jos aikoo jotain säästöönkin jättää.

Muuta vähän kauemmaksi keskustasta. Esimerkiksi Vantaan Myyrmäen alueella on jo edullisempaa, mutta juna Helsingin keskustaan alle 20 minuuttia. Olen itsekin aina käynyt töissä Helsingissä, mutta asunut Espoossa ja Vantaalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. En ole edes akateeminen, mutta asun omistuskaksiossa ja vaikka siitä velkaa onkin, koko ajan se pienenee. Helsingin eri osien välilläkin matkustaminen voi kestää enemmän kuin se kestää kuntarajan yli, sillä osa alueista on bussiliikenteen varassa.

Vierailija kirjoitti:

No ahdistaa juu. En halua parisuhteeseen koskaan, enkä lapsia, joten isompaa asuntoa en saa. Joudun asumaan töiden takia Helsingissä varmaan eläkeikään asti, koska kyseessä on media-ala jolla ei ole töitä muualla. Eli seuraavat 40 vuotta pitäisi vielä kärvistellä tässä yksiössä, kun ei ole muuhun yksin varaa Helsingissä.

Asunnossa mahtuu olemaan televisiotaso, sänky ja pieni pöytä. Kyllähän sitä makuuhuoneesta haaveilee. Olisi kivaa rauhoittua nukkumaan niin, että voi sulkea oven ja jättää tiskit, työt, pyykit jne. Näköpiiristä.

N26, ja edes akateeminen koulutus ja keskipalkkaisuus ei auttanut elintason nostoon Helsingissä, jos aikoo jotain säästöönkin jättää.

Kuulostaa siltä, että olet lamaantunut etkä pysty näkemään kuin huonoja vaihtoehtoja.

On hyvin vaikea uskoa, että ainoa mahdollinen asuinkaupunki olisi Helsinki. Mikään ympäryskunta ei ole mahdollinen - nyt tai tulevaisuudessa?

Miksi sinä olisit naimisissa tämän nimenomaisen yksiön/asunnon kanssa eläkeikään asti? Kyllä täällä asuntoja riittää, vaatii vain tuuria ja pitkäjänteisyyttä löytää sopiva. Kannattaa myös miettiä sitä, haluaako säästää ja elää epätyydyttävästi eläkeikään, vai eläisikö mieluummin tyydyttävämmin ja vähemmillä säästöillä.

En voisi. Maksan mieluummin vaikka vähän enemmän ylimääräisestä tilasta. Asunto on minulle muutakin kuin vain hengissä pysymistä varten.

Tottakai voi , jos se kämppä on pattayalla,  kävelymatkan päässä rannasta.

Onhan se pieni asunto. Kyllä ahdistuisin. Itsellä on 28m2 tässä yhdessä huoneessa, jossa nyt olen. Koko talo 160m2.