Voiko 28 neliön asunnossa asua, onnellisesti?
Kommentit (53)
Hyvinkin voi. Asun itse 25" neliön yksiössä ja ihan riittävän kokoinen asunto on. Ei tule kerättyä paljon tavaraa koska ei mahdu suuria määriä. Myös nopea siivota ja vuokrakin alle 300/kk.
jos kämppä on vaan sitä varten että käyt siellä nukkumassa , pyykkaamassa, ehkä kokkaamassa ja suihkussa mutta oot töissä ja vapaa-aika menee muualla niin sitten ookoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ahdistaa juu. En halua parisuhteeseen koskaan, enkä lapsia, joten isompaa asuntoa en saa. Joudun asumaan töiden takia Helsingissä varmaan eläkeikään asti, koska kyseessä on media-ala jolla ei ole töitä muualla. Eli seuraavat 40 vuotta pitäisi vielä kärvistellä tässä yksiössä, kun ei ole muuhun yksin varaa Helsingissä.
Asunnossa mahtuu olemaan televisiotaso, sänky ja pieni pöytä. Kyllähän sitä makuuhuoneesta haaveilee. Olisi kivaa rauhoittua nukkumaan niin, että voi sulkea oven ja jättää tiskit, työt, pyykit jne. Näköpiiristä.
N26, ja edes akateeminen koulutus ja keskipalkkaisuus ei auttanut elintason nostoon Helsingissä, jos aikoo jotain säästöönkin jättää.
Kuulostaa siltä, että olet lamaantunut etkä pysty näkemään kuin huonoja vaihtoehtoja.
On hyvin vaikea uskoa, että ainoa mahdollinen asuinkaupunki olisi Helsinki. Mikään ympäryskunta ei ole mahdollinen - nyt tai tulevaisuudessa?
Miksi sinä olisit naimisissa tämän nimenomaisen yksiön/asunnon kanssa eläkeikään asti? Kyllä täällä asuntoja riittää, vaatii vain tuuria ja pitkäjänteisyyttä löytää sopiva. Kannattaa myös miettiä sitä, haluaako säästää ja elää epätyydyttävästi eläkeikään, vai eläisikö mieluummin tyydyttävämmin ja vähemmillä säästöillä.
Mikä kumma miehiä vaivaa kun ne on tuollaisia katkeria ruikuttajia.
Ja ennen kuin siirryt seuraavaan aiheeseen: et saa naista. Et ikinä. Vänisijä on maailman ällöttävin otus.
Voi. En halua tavaraa. Riittää että peseytymistilat ja kodinkoneet on asialliset. Iso kylpyhuone jossa on sadevesisuihku lisäksi iso parveke. 22 m2. Sohvaa en tartte ja tv on sängyn päässä. Muutenkin tykkään syödä työpöydällä ja selata nettiä samalla. Kolmiossa asuessa vihasin enemmän sitä kävelyä huoneesta toiseen.
Jos asuisin yksin, niin kyllä.
Asutaan kolmestaan n.300 neliön talossa ja isot piha-alueet, niin usein tuskastuneena siivouksiin haaveilen asuvani yksin yksiössä ja joku muu tekee pihatyöt.
No ehkä tulisin hulluksi siellä...
Asuessani yksin tulin varsin hyvin toimeen pari vuotta 27,5m asunnossa. Olihan se pieni mutta ajattelin sitä aina väliaikaisena ratkaisuna. Toisen ihmisen kanssa en voisi niin pienessä asua, enkä varmaan pienessä kaksiossakaan. Jokaisen kodin ei tarvitse olla "loppuelämän unelma" - vaan yksi askel elämän polulla :)
Vierailija kirjoitti:
Asuessani yksin tulin varsin hyvin toimeen pari vuotta 27,5m asunnossa. Olihan se pieni mutta ajattelin sitä aina väliaikaisena ratkaisuna. Toisen ihmisen kanssa en voisi niin pienessä asua, enkä varmaan pienessä kaksiossakaan. Jokaisen kodin ei tarvitse olla "loppuelämän unelma" - vaan yksi askel elämän polulla :)
Lisäyksenä - kyseinen yksiö oli sen verran edullinen, että pystyin elämään ilman velanottoa. Samalla minulla oli varaa harrastaa. Eli tingin asumisesta, jotta voisin loppuelämän elää paremmin. Nyt on isommat tulot ja isompi asunto, sekä olen yhä velaton. N30 v.
Voi jos on vähän romuja ja toimiva pohja. Meillä oli tällainen yksiö vanhassa talossa niin oli tilaa kunnon parvisängylle.
No, olen asunut sellaisessa pian 26 vuotta. Hyvä pohjaratkaisu tekee paljon huonekalujen sijoittelussa. Ei täällä mikään ahdista, kotona viihtyvää tyyppiä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuessani yksin tulin varsin hyvin toimeen pari vuotta 27,5m asunnossa. Olihan se pieni mutta ajattelin sitä aina väliaikaisena ratkaisuna. Toisen ihmisen kanssa en voisi niin pienessä asua, enkä varmaan pienessä kaksiossakaan. Jokaisen kodin ei tarvitse olla "loppuelämän unelma" - vaan yksi askel elämän polulla :)
Lisäyksenä - kyseinen yksiö oli sen verran edullinen, että pystyin elämään ilman velanottoa. Samalla minulla oli varaa harrastaa. Eli tingin asumisesta, jotta voisin loppuelämän elää paremmin. Nyt on isommat tulot ja isompi asunto, sekä olen yhä velaton. N30 v.
Mulla melkein samankokoinen yksiö. Vuokra 250/kk. Kyllä kelpaa asustella edullisesti ja keskisuuren kaupungin keskustaankin matkaa vain 6km eli ei missään syrjässäkään sijaitse.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voi , jos se kämppä on pattayalla, kävelymatkan päässä rannasta.
Tämä oli hyvä. Koko kysymys on hassu, itse olen asunut 18 neliön yksiössä, ja muistetaanhan että vieläsuhteellisen äskettäin esim seitsenlapsiset perheet asuivat Helsingissä sen kokoisissakin asunnoissa. Nykyihminen ei kestä jos ei ole paljon tyhjää tilaa, mutta sitä saa sitten siivota ja täyttää tavaroilla, kelle se sopii, kelle ei.
Riippuu ihmisestä. Itselläni 34 neliötä, isohko parveke, kohtuullisen kokoinen häkkivarasto, ei saunaa. Olen kotona viihtyvää sorttia. Kipurajoilla alkaa olemaan, ei ainakaan pienempää.
Yksi ihminen ihan helposti. Turhasta tavarasta on helppo luopua. Itse olen luopunut esim. telkkarista. Katson kaikki leffat ja sarjat nettipalveluiden kautta läppäriltä ja uutiset luen netistä.
Aamulla herää siihen kun tulee postiluukusta hesari perseeseen. Aika rotankoloja nuo pienet asunnot.
Olen pohtinut asiaa, mutta työ on vuorotyötä, johon kuuluu myös yövuoroja. Julkiset ei kulje öisin kovin hyvin, enkä mielelläni odottelisi yöaikaan rautatieasemalla junaa (turvattomuus) ja autoa en voi hankkia, koska ei ole oikeastaan varaa (bensojen kallistuminen) ja keskustassa on huonosti parkkitilaa. Parhaana ratkaisuna on ollut tämä käveltävä työmatka.