Aikuisen tyttären juominen
On 24 vuotias ja alkoholia kuluu valehtelematta päivittäin. Aina kun puhumme puhelimessa niin täysi känni päällä. On ollut monia sairaala reissuja sekä läheltä piti tilanteita. En halua katsoa kun oma lapsi tuhoaa elämänsä. Hän ei käy töissä eikä opiskele enää ja jos rahat loppuu niin ottaa pikavippejä. Miten voisin auttaa? Olen kädetön
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei ole koskaan oikein onnistunut solmimaan kaverisuhteita kenenkään kanssa. Mitä on joskus on minulle kertonut niin hän juo yksin kotona tai ulkona ties kenen kanssa. Ap
ADHD?
Huolestuttavalta kuulostaa jos tosiaan jo parikymppisenä on "kaikki mennyt" juomisen takia. Jotenkin nätisti ja varovaisesti pitäisi tytön päähän istuttaa kysymys siitä mitä hän elämältään haluaa, olipa kyse urasta (ei sen tarvitse olla rahakas vaan ennen kaikkea mieleinen), perheestä tai vaikka siitä että pääsee näkemään maailmaa, mitään näistä ei pulloja kohtuuttomasti tyhjentämällä saavuta. Hänet pitäisi saada näkemään se pelkkää juomista mielekkäämpi palkinto joka on saavutettavissa oikeilla askelilla.
Eihän hänen tulevaisuuden haaveita vaan olla liikaa toppuuteltu, tai naureskeltu, eihän hänelle ole voinut kasvaa käsitys että hänen toiveensa ovat, ainakin hänelle, saavuttamattomissa? Unelmien murskaantuminen jos mikä saa tarttumaan siihen pulloon, mutta noin nuori on vielä mahdollista saada ymmärtämään että hänellä on vielä vuosikymmenet aikaa tavoitella niitä. On nimittäin paljon parempi edes tavoitella niitä, vaikka vanhuuteen asti, kuin ratketa heti oman elämän ensimetreillä ryyppäämään kun ei se kuitenkaan onnistu. Apua löytyy heti kun itsessään herää toivo.
Ja sinä tuet ja kannustat vaikka hän keksisi haluta astronautiksi.
Jos ei suostu hoitoon/ottamaan apua vastaan/lopettamaan juomista ja tsemppaamaan, pistät välit poikki. Niin kauan kuin omaiset paapoo itsetuhoisen ympärillä, he mahdollistavat ongelman jatkumisen. Välit poikki ja uusi yritys sitten kun tytär itse haluaa apua raitistumiseen.
T. Entisen narkkarin äiti, joka laittoi välit poikki poikaansa vajaaksi 2 vuodeksi. Välit palautuivat, kun poika oli itse yhteydessä, että haluaa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei suostu hoitoon/ottamaan apua vastaan/lopettamaan juomista ja tsemppaamaan, pistät välit poikki. Niin kauan kuin omaiset paapoo itsetuhoisen ympärillä, he mahdollistavat ongelman jatkumisen. Välit poikki ja uusi yritys sitten kun tytär itse haluaa apua raitistumiseen.
T. Entisen narkkarin äiti, joka laittoi välit poikki poikaansa vajaaksi 2 vuodeksi. Välit palautuivat, kun poika oli itse yhteydessä, että haluaa lopettaa.
Hyvä että teillä toimi mutta ei yleisesti suositeltavaa. Ainoat vaihtoehdot ei ole paapominen tai välit poikki. Voi myös säilyä toisen elämässä taustalla, tehden selväksi että välittää ja on huolissaan, mutta että aikoo kunnioittaa aikuisen vapaata tahtoa eikä puutu toisen elämään, ei auttajana, ei kovisteliijana, ei mitenkään.
Onhan tuo toki huolestuttavaa mutta joskus nuo voi mennä ohikin... Mulla oli nuorena aika paljon ongelmia, koulukiusaamisen peruja sosiaalinen fobia, ahdistuneisuushäiriö, keskivaikea masennus. En kokenut että lääkkeet auttaa joten hoidin oloani viinalla. Päivittäin ja paljon, välillä ihan tarkoitus oli juoda itseni mahdollisimman nopeasti hautaan.
Tapasin kuitenkin kivan miehen ja vaikka hänkin baareissa viihtyi, hän myös opiskeli ja oli tavoitteita elämässä toisin kuin mulla. Vähitellen hän sai puhuttua minut yrittämään vielä opiskelua. Pääsinkin yliopistoon ja vaikka joinkin paljon myös opiskeluaikana, myös opiskelin ja rohkaistuin ihmisten pariin. Valmistuin kaikesta biletyksestä huolimatta ihan normaali ajassa ja menin työelämään. Juominen itsestään kohtuullistui kun piti aamuisin mennä töihin ja ollla riittävän skarppi selviämään työpäivistä. Absolutistiksi en ole koskaan ryhtynyt, mutta nykyään juon varsin kohtuullisesti.
Nyt on kaljat käyty ostamassa.
Kaveri tulee kylään.
Kyllä tulee kiva ilta.
Tyttäreni harrasti urheilua kilpa tasolla aikoinaan, mutta EI kuulemma enää palaa takaisin urheiluun Kun itseluottamus ns paskana. Ap
Itse nuorempana hoidin masennusta ja ahdistusta päihteillä. Lopetin 23-vuotiaana. Löysin elämääni merkitystä ja lopulta sain tehtyä isoja muutoksia elämääni, jotka paransivat elämäni laatua. Keskustele tyttäresi kanssa, älä painosta, paheksu, kuulustele/moralisoi. Ehdota psykologin tms. tapaamista. Älä kuitenkaan rahoita hänen elämäänsä eli anna luottotietojen palaa, niin sen vähemmällä pääsee sitten, kun irti päihteistä ja uutta elämää. Joskus päihteily on myös perinnöllistä, siis alttius riippuvuuksiin.