Pelkäätkö että toinen pettää, anna lupa ja poista pelkosi

Ei ole tullut mieleen, että on myös ihmisiä jotka luottaa toisiinsa ja ei kiellä tai kyttää - ja ylläri - kumpikaan ei silti halua tai himoitse toisia? parisuhde voi olla sellainenkin. Minusta tuo, että varmuusen vuoksi sallii asioita jotta toinen ei petä kun on lupa ei oo kauhean rakentavaa sekään. Jos kumppani ei halua sitoutua tai olla pettämättä ei se sitä ole vaikka olis lupakin - tuossa sun skenaariossahan on säännötkin. Toisen täytyy rehellisesti kertoa että menee toisen kanssa sänkyyn. Mitä jos ei kerrokkaan?Eikö se silloin ole pettämistä? Tai jos sekin sallitaan mikä sitten velvoittaa kertomaan toiselle...en käsitä yhtään. Itse ainakin luotan kumppaniin ja et hän vapaasta tahdosta ja halustaan on kanssani uskollinen. Hän on aina vapaa tekemään mitä haluaa vaikka meillä rajat ovatkin- kumpkin on vapaasti sitoutunut ja jos se ei riitä on vapaa lähtemään. Ei se, että on ns normaalissa suljetussa suhteessa tarkota sitä että toinen automaattisesti kyttää, kieltää tai ahdistuu toisen menoista. Yhdessäkin voi mennä ja elää omaa elämää kun arvot ja sitoutuminen on molemmilla samanlaista.

Olen ap. Lupa ei tehnyt minusta meistä polyamorisia emmekä kumpikaan koe elävämme avoimessa suhteessa. Meillä ei ole kummallakaan ollut minkäänlaisia suhteita kokoaikana.

Vaikka minulla on lupa, ei minulla ole haluja muita kohtaan kuten ei ole ollut kumppanillanikaan. Sen sijaan lupa oli yhteisymmärrys siitä, että pitkässä juoksussa voi tulla tilanteita eteen joissa houkutus kielletystä on suuri. Meille lupaus vaoaudesta oli vapautta ajatella ja haluta, jos sellaisia asioita eteen tulee. Ei kieltää tosiasioita. Se oli lupaus olla avoin ja keskustella yhdessä. Se oli lupaus olla ilman mustasukkaisuutta ja lupaus olla omistamatta toista ihmistä.

En minä sitä varsinaisesti ole kieltänyt. En vain halua jatkaa suhdetta sitten sen jälkeen, jos niin käy. Koska olen itse uskollinen kumppani, ei kai ole liikaa vaadittu että toinenkin olisi.