Kaikki on pilalla. Nyt mokasin ja pahasti.
En tiedä mikä muhun meni. Meillä oli pojan kanssa ihan hirveä riita eilen. Ihan hirveä. Saatiin se jo eilen sovittua mutta se jatkui tänään... Mua otti niin kovasti päähän koko typerä riita ja pojan mäkätys ihan turhasta että tulin sanoneeksi tosi pahasti. Sain lapseni itkemään ja enää hän ei puhu mulle mitään. On vain niiku mua ei olisikaan. Tiiän et mä menin liian pitkälle ja hänellä on syy olla mulle vihainen. En vaan kestä enää tätä. Pelkään että pilasin meidän välit lopullisesti. Sanoin ihan kauheasti hänelle.
Kommentit (68)
Kerran kun luottamuksen menettää, ei sitä takaisin saa.
Game over
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juu, kyllä tuossa luotto menee. Eipä mahda mitään.
Saa mennäkin luotto, nimittäin siihen, että voi kiristää ja kiristää vanhemman vieteriä, ilman että siitä tulee mitään seurauksia.
Ei, vaan luotto siihen, että on toivottu. Mutta eipä siinä mitään. Voipahan jatkaa eteenpäin rehellisemmästä paikasta ja tietää, mitä toiselta voi odottaa ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se varmasti jää kaivelemaan, mutta toisaalta AP ja vastaajat vaikuttavat hysteerisiltä draamailijoilta. 15-vuotias ei puhu muutamaan tuntiin ja mököttää, ei tuo nyt ihan maailmanlopulta kuulosta.
Käyt nyt pyytämässä vielä lyhyesti anteeksi, myönnät sanoneesi todella inhottavasti ja toteat että haluaisit puhua asiasta myöhemmin, sitten kun tai jos pojalle sopii. Jätät rauhaan, vaikka ei vastaisi mitään, etkä jää mitään länkyttämään ja uikuttamaan, kai sitä nyt saa olla pahalla mielellä rauhassa.
Voit sitten mennä itseesi ja miettiä, miten yrität selvittää välit ja miksi aikuisena itse raivoat ja mistä tuo kommunikointityyli on opittu.Tuo nyt vaan voi loukata syvältäkin. Että kumpikin vanhempi pettää.
Oletteko nähneet sen tuoreen venäläisen elokuvan missä poika karkaa riidan jälkeen ja löytyy kuolleena? Tuli telkusta taannoin. Siinä äiti karjui pojalle tyyliin olet pettymys kaikille. Isä oli häipymässä uusiin naimisiin, vauva tuloillaan nuorikolle. Oikein riipoi katoa sitä tarinaa.
Heti alussa sanoinkin, että jää kaivelemaan. Tottakai loukkaa syvältä, siksi nyt rauhoittumaan kun tunteet on pinnassa ja vanhempi antaa tilaa.
Loput tekstistäsi taas on juuri tuota mainitsemaani draamailua ja hysterian lietsontaa. Vai mitenkäs ajattelit, että kertomuksesi elokuvasta auttaa tilanteessa tai on hyödyksi AP:lle tai pojalle.
Se kiristää sua nyt kun näkee että kadut. Varaudu hyvityslahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sanoit?
Sanoin että en minäkään häntä olisi halunnut jos olisin tiennyt minkälainen raivopää hänestä tulee. (pojan isä on katkonut meihin välit jo vuosia sitten) Tiedän, että se sattuu mun lasta. En tiedä miten tuo lipsahti mun suusta. Oikeesti en ymmärrä. Ap
Jos näin pääsi käymään, niin oho. Pyydä anteeksi. Sano, että sanoit asian, jonka tiesit loukkaavan kaikista eniten.
Ei mitään hätää. Pyydät anteeksi typeriä sanoja, joita et tarkoittanut. Suutuspäissään joskus vaan voi sanoa sellaista mitä ei tarkoita oikeasti. Lapsesi ymmärtää kyllä ja voit tietysti kuinka tärkeä hän on.
Ja oikeasti ihmettelet, miksi sun lapsi nyt vihaa sua?
Tärkeintä on, että pyydät pojalta anteeksi. Kuten yllä useasti jo mainittu, kerrot rauhallisesti, että menetit malttisi ja sanoit suutuspäissä asioita, joita et tarkoittanut. Kerro pojalle, että hän on sinulle todella tärkeä ja ymmärrät hyvin, miksi hän on sinulle vihainen ja puhumaton.
Mikään sanottu asia ei ole sellainen, ettei siihen voisi jälkikäteen palata.