Kaikki on pilalla. Nyt mokasin ja pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset eivät mieti etukäteen mitä sanovat vaan jälkeen päin kitisevät kuinka tuli sanottua pahasti tai törkeästi tai sitten itketään kuinka ei muka tarkoittanut.

Nii joo miehethän ei teekään koskaan niin ... 

Huomattavasti yleisempää se on naisten kanssa vaikka kuinka yrität kääntää asiaa mutta kun miehetkin asiaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä turhasta mäkättää? Jos onkin vain sun mielestä turha asia

Ihan kaikesta. Kaikki on aina paskaa ruoasta ja kotiintuloajoista alkaen. Ikinä ei ole mikään hyvin ja joka päivä valittaa ja kitisee jostakin. Kai nyt meni totaalisesti hermo. Ei olisi saanut. Tiedän sen kyllä... Mikään ei oikeuta tuota. Hirveen paha olo mun sanoista. En mä tarkoittanut. Ap

Eiköhän syytä ollut molemmissa. Pyydä anteeksi ja tee hänelle hyvä iltapala. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Aikuisetkin menettää välillä malttinsa.

Ymmärrän kuinka raskasta murkkuikäisen lapsen jatkuva mäkätys on. En silti IKINÄ sanoisi noin omalle lapselleni. Sulla on ap selvästi käsittelemättömiä kaunoja.

Kyllä jatkuvasti urputtava nuori voi olla niin hermoja raastava tapaus, että älkää nyt lyökö ap:ta enempää! Ikävästi kävi, mutta nyt keksitään, miten tästä eteenpäin. Murrosikä on hirveän vaikeaa aikaa usein ja lehmänhermoinen saa olla, jottei pala pinna vanhemmiltakin joskus ihan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä turhasta mäkättää? Jos onkin vain sun mielestä turha asia

Ihan kaikesta. Kaikki on aina paskaa ruoasta ja kotiintuloajoista alkaen. Ikinä ei ole mikään hyvin ja joka päivä valittaa ja kitisee jostakin. Kai nyt meni totaalisesti hermo. Ei olisi saanut. Tiedän sen kyllä... Mikään ei oikeuta tuota. Hirveen paha olo mun sanoista. En mä tarkoittanut. Ap

Sano tämä hänelle ja pyydä anteeksi. Sano että hänellä on oikeus olla vihainen mutta luulet että teitä molempia helpottaisi, jos saisitte puhuttua. Korosta sitä, kuinka rakas ja tärkeä hän on sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä turhasta mäkättää? Jos onkin vain sun mielestä turha asia

Ihan kaikesta. Kaikki on aina paskaa ruoasta ja kotiintuloajoista alkaen. Ikinä ei ole mikään hyvin ja joka päivä valittaa ja kitisee jostakin. Kai nyt meni totaalisesti hermo. Ei olisi saanut. Tiedän sen kyllä... Mikään ei oikeuta tuota. Hirveen paha olo mun sanoista. En mä tarkoittanut. Ap

Eiköhän syytä ollut molemmissa. Pyydä anteeksi ja tee hänelle hyvä iltapala. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Aikuisetkin menettää välillä malttinsa.

Sen verran malttia pitää olla jokaisella terveellä aikuisella että noin pahasti ei sanota omalle lapselle!!

Kiitos. Mä yritän pyytää anteeksi. Olin ihan kamala. Toivottavasti poika voisi antaa mulle anteeksi :/ ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Mä yritän pyytää anteeksi. Olin ihan kamala. Toivottavasti poika voisi antaa mulle anteeksi :/ ap

Kyllä sä saat anteeksi. Teet iltapalaa hänelle. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.

Voi että. Mä pelkään että itselle käy joskus noin. Erityislapsi, paljon pienempi kuin sulla. Anna hänelle nyt aikaa ja tilaa. Sitten kerro että aikuinenkin voi joskus taantua lapseksi (nuoreksi) ja että kadut todella todella kovasti mitä teit. Että rakastat häntä ja hän on parasta mitä sinulle on tapahtunut (tässä kohti saa valehdella, jos asia ei oikeasti ole niin). Yritä saada aikaan korjaava kokemus, mutta älä painosta. Älä riko enää enempää. Voimia. 

Säälittää lapsesi puolesta

Pahan riidan jälkeen, jos on jo pyytänyt anteeksi, on parempi vaan antaa asian olla ja nuoren rauhassa tasoittua ihan itsekseen. Jossain muussa välissä, mikä ei liity tähän tapaukseen, muistat sanoa, että hän on sinulle maailman tärkein ja arvokkain asia. Sanot sen joskus hänelle ääneen. Koeta jatkossa keskittyä vain sen lapsen omaan käytökseen ja jos hermot menee, niin sanot vaan, että nyt en jaksa enempää riidellä. Ei saa kuitenkaan lähteä sille linjalle, että alkaa liikaa nuoren huonoa käytöstä ainakaan hyvittelemään tai antamaan periksi vaan että pääsisi itse helpommalla. Parin vuoden päästä helpottaa, nyt on todennäköisesti pahin vaihe menossa.

Kyllä se varmasti jää kaivelemaan, mutta toisaalta AP ja vastaajat vaikuttavat hysteerisiltä draamailijoilta. 15-vuotias ei puhu muutamaan tuntiin ja mököttää, ei tuo nyt ihan maailmanlopulta kuulosta.

Käyt nyt pyytämässä vielä lyhyesti anteeksi, myönnät sanoneesi todella inhottavasti ja toteat että haluaisit puhua asiasta myöhemmin, sitten kun tai jos pojalle sopii. Jätät rauhaan, vaikka ei vastaisi mitään, etkä jää mitään länkyttämään ja uikuttamaan, kai sitä nyt saa olla pahalla mielellä rauhassa.

Voit sitten mennä itseesi ja miettiä, miten yrität selvittää välit ja miksi aikuisena itse raivoat ja mistä tuo kommunikointityyli on opittu.

Mistä lähtien aikuisten pitää pyydellä lapsilta anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä anteeksi.

Yritin jo, mutta en saa häneen edes katsekontaktia. Ei hän reagoi muhun mitenkään. Ap

Et voi luovuttaa. Sinun tehtäväsi aikuisena on korjata tilanne.

Lepyttele ja pehmittele. Toiset on pitkävihaisia,

Voithan kirjoittaa hänelle vaikka lapulla Anteeksi että olin kauhea.

paljon toki riippuu millaiset väinne ovat ennestään.

Itse kasvoin riitaisassa perheessä ja harvoin (jos koskaan) kukaan pyyteli anteeksi.

Katkoin välit aikuisena.

Se vilpitön anteeksipyyntö voi kuitenkin pelastaa paljon.

Ja puhutte sen aiheen kunnolla. Tuommoisissa se vanhemmuus punnitaan.

Lapselle ei saa sitä toista vanhempaa moittia tai haukkua. Se nyt kerta kaikkiaan on ala-arvoista, koska se on niin epäreilua ja täysin järjetöntä, koska kuka meistä nyt on vanhempiaan päässyt valitsemaan. Riippumatta siitä, onko vanhemmat eronneet vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmasti jää kaivelemaan, mutta toisaalta AP ja vastaajat vaikuttavat hysteerisiltä draamailijoilta. 15-vuotias ei puhu muutamaan tuntiin ja mököttää, ei tuo nyt ihan maailmanlopulta kuulosta.

Käyt nyt pyytämässä vielä lyhyesti anteeksi, myönnät sanoneesi todella inhottavasti ja toteat että haluaisit puhua asiasta myöhemmin, sitten kun tai jos pojalle sopii. Jätät rauhaan, vaikka ei vastaisi mitään, etkä jää mitään länkyttämään ja uikuttamaan, kai sitä nyt saa olla pahalla mielellä rauhassa.

Voit sitten mennä itseesi ja miettiä, miten yrität selvittää välit ja miksi aikuisena itse raivoat ja mistä tuo kommunikointityyli on opittu.

Tuo nyt vaan voi loukata syvältäkin. Että kumpikin vanhempi pettää. 

Oletteko nähneet sen tuoreen venäläisen elokuvan missä poika karkaa riidan jälkeen ja löytyy kuolleena? Tuli telkusta taannoin. Siinä äiti karjui pojalle tyyliin olet pettymys kaikille. Isä oli häipymässä uusiin naimisiin, vauva tuloillaan nuorikolle. Oikein riipoi katoa sitä tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä sanoit?

Sanoin että en minäkään häntä olisi halunnut jos olisin tiennyt minkälainen raivopää hänestä tulee. (pojan isä on katkonut meihin välit jo vuosia sitten) Tiedän, että se sattuu mun lasta. En tiedä miten tuo lipsahti mun suusta. Oikeesti en ymmärrä. Ap

Ai että. Tuo ei unohdu helposti. Pyydä anteeksi.

En halua pelotella mutta mulla on jäänyt vastaavanlaisia lauseita mieleen enkä oo päässyt niistä kunnolla eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

No juu, kyllä tuossa luotto menee. Eipä mahda mitään.

Saa mennäkin luotto, nimittäin siihen, että voi kiristää ja kiristää vanhemman vieteriä, ilman että siitä tulee mitään seurauksia.

AP, anna olla. Heitä kuuseen se täydellisen, kaiken kestävän äidin myytti. Pyydä kerran asiallisesti mutta näyristelemättä anteeksi ja jätä sen jälkeen poika kiehumaan omiin liemiinsä ja miettimään, miten HÄN jatkaa tästä eteenpäin sinun kanssasi. 

Pojastasi on kuitenkin kasvamassa mies, ja olisin kokemuksesta valmis väittämään että miehillä on vähän erilainen tyyli käsitellä tällaisia asioita kuin naisilla. Ei me jäädä tällaisia iankaiken hautomaan. Joten huoli pois, ei se poika rikki mennyt.

Voihan se kyllä olla karu herätys huomata, että asiansa voi todella sotkea niin pahasti että oma äitikin alkaa hylkiä, mutta parempi oppia se tällaisessa pikkuasiassa (kyllä, pikkuasiassa!) kuin myöhemmin törttöiltyään jossain isommassa todella pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä turhasta mäkättää? Jos onkin vain sun mielestä turha asia

Ihan kaikesta. Kaikki on aina paskaa ruoasta ja kotiintuloajoista alkaen. Ikinä ei ole mikään hyvin ja joka päivä valittaa ja kitisee jostakin. Kai nyt meni totaalisesti hermo. Ei olisi saanut. Tiedän sen kyllä... Mikään ei oikeuta tuota. Hirveen paha olo mun sanoista. En mä tarkoittanut. Ap

Uskon sinua. Ja sinähän todella rakastat poikaasi. Sinulla on tosi huono olo. Ja sinä todella kadut.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää lapsesi puolesta

Hyvä vanhempi tajuaa töpänneensä ja on pahoillaan.

Sitten on ne, jotka eivät edes tajua omaa tuhoavuuttaan. Aloittaja ei ole sellainen.