*SUURPERHEKUUMEILIJAT* VKO 41

Olen pahoillani teidänkin puolesta-- olipahan kamala kuukauden aloitus.



Uusi pieni ihmisen alku saa ainakin minut nöyräksi, sillä pienuudella ja sillä voimalla, jolla vaikuttaa äidin kehoon ja mieleen, kokonaisvaltaisesti. Ja kun se pieni viedään pois, sitä tyhjyyttä on mahdoton täyttää.



Minäkin jätän vähän kuumeilua toissijalle ja annan ton pienimmän kasvaa vähän, on nyt sellainen äitiin ripustautumis - ja maailmaonsuurijapelottava-vaihe meneillään. Äidin on oltava läsnä nyt ja annettava kaikki läheisyys ja rakkaus, jotta maailmasta tulisi ihana paikka elää ja kasvaa. Vauvahan hänkin vielä on...

Jotenkin nuo suruviestit herättivät minut ajattelemaan tätä hetkeä- kiitos siitä.

Vaikka haaveethan kantavat meidät huomiseen :)

saa olla onnellinen että näinkin hyvin on sujunut!

Voimia toivotan yhä teille,kolmikolle,surunne keskelle!!!

Miten pieneen porukkaan voikin mahtua niin monta kolhua samaan kertaan!!



Suurin haaveeni vauvan jälkeen on että perhe on onnellinen ja rakastamme kaikki toisiamme.Ettei elämän mukana tuomat haasteet riistä ketään erilleen ja masennuksen pauloihin.Että saamme monta vuotta nauttia toisistamme ja hetkistä jotka kiitävät ohi.En tiedä tuleeko toive tämä ennen vai jälkeen vauvan...



Maallisena toiveena olisi ihana pieni piilopirtti kotimaasta tai ulkomailta.Pieni vaatimaton talo,istutuksia ja puutarhaa.Oma salainen kätköpaikka,poissa arjen keskeltä.Mahdoton haave,tai ehkei kuitenkaan.Ehkä joskus...



Siivosin ja löin pään avoimeen ikkunan kulmaan,nyt jyskyttää ikävästi.Koneen ruutua tujijottamalla ei paranekkaan.Taidan vetäytyä taas haaveisiin ja samalla jatkaa siivoilua.



Leanna ja viisikko kera sissin rv 16+

Elämä voittaa joka tapauksessa, tämä muu perhekunta pitää siitä huolen. Kovasti masentunut olo ei olekaan, niin varautunut tähän olin. Tilastot kun puolestaan puhuvat kuitenkin. Levinian puolesta suren varmaan eniten, kolme epäonnen kertaa samana vuonna tuntuu tosi pahalta.

Meidän yksi elämä kärttää kaveriksi, hyvää päivän jatkoa teille kaikille.

Voimia ja haleja minultakin teille isotikru, tuulitii ja levinia !! Eipä tässä todella osaa oikein muuta sanoa...



Mittumaarilla ja Leannalla on jo upeat viikot , onnittelut siitä =0) !



Minäkin hieman vastailen tuohon galluppiin, elikkäs mitä haaveissa jos ei vauvaa mukaan lasketa. Meillä kyllä ehdoton ykkös haave/ toive olisi löytää isompi asunto. Vaikealta on näyttänyt, kun nämä hinnatkin niin hirvittävät, mutta ehkäpä jonain päivänä se löytyy !





Vielä kerran voimia kaikille menetyksen kokeneille !



Hyviä öitä ,



toivottelee mami ( +4)

Kiitokset kaikille terveisista, halauksista jne! Olo on ihan ok (itekin hiukan yllattyny), vaikka niin toivoin taman kerran jatkuvan loppuun! Kukapa sita ei toivois...

Kaavinnassa siis kavin eilen, kun moneen kertaan tarkastettiin ettei ole mahdollisuuksia sydamen lyovan vasta muutaman viikon paasta?! Ei loytynyt edes suonia jotka veisi sydameen, joten keskeytynyt km se oli tamakin. Nyt pidankin pidemman paussin, aloitan 3 kk pillerikuurin tahan valiin ja vasta sitten mietin jatkoja. Mihinka kuukauteen sita sitten laittaisi katseensa? Nyt taitaa menna heinakuu tal hetkella riveissa? eli jos tammi-helmikuussa jatkaisin harrastuksia, heh. Mutta se onkin sitten vihoviimeinen yritykseni ja siihen satsaan kaikki kommervenkit! Otan foolihapot kayttoon jo pari kuukautta ennen ja aloitan tuon samaisen mikalie aspiriinikuurin mita nytkin mulle antoi (tukoksia vastaan) ja clomit ja luget ja kaikki! Jollei niilla tropeilla tule elavaa vauvaa pitanee antaa periksi ja olla enaa yrittamatta!!

Niinkuin kaikki toitottaa onhan mulla jo nelja tervetta tyttoa kotosalla!



Haaveista: omaa kotia toivoisin isommaksi, meilta kun selvasti puuttuu ainakin yks makkari, mieluummin tietysti kaksi! Arsyttaa vaan miehen laiskistuvat kommentit asiasta, etta lapset kasvaa ja mita me sitt' kahdestaan tarvitaan paljon huoneita kun ne lahtee kotoa?! Siihen menee viela vuoskymmenia: ma haluun nyt jo elaa valjemmin! Ehka me sitten ens vuoden aikana aloitetaan isomman rakennuksen tekeminen anopin ylakertaan...

Autoakin toivoisin isompaa, mutta se on kuitenkin vasta se kaukainen kakkoshaave. Ja enemman kulutus varaa; haluisin kayda Suomessakin useemmin ja koko perheen voimin... Mutta siihen ei auta kuin lottovoitto!!

Mutta noin kokonaisuudessa mun elama on ihan kivaa, on vilkkaat ja mukavat lapset, rakastava aviomies ja itsellakin voimia ja terveytta! Mita sita todella muuta voisi toivoa, taa harmonia pistaa oikein joskus tipan silmakulmaan ja kiitoksen ylakertaan!

Nyt ennenkuin alan liikaa tunteilla, lopettelen; kaikille terveisia!!

Oli aivan ihana loma. Ihan rauhassa oleltiin ja lapsetkin nauttivat reissusta ihan olan takaa. Vesiliukumäet tuli laskettua moneen kertaan:)



Pahoittelut minultakin kaikille kolmelle Tuulitii, Isotikru ja Levinia!



ON: ovis oli todennäköisesti eilen, siihenmalliin alavatsaa nipristeli koko päivän. Touhuiltiin juuri sopivasti edellisiltana ja vähän vielä varmisteltiin eilenkin, en vain tiedä miten tuollainen kroolivedessä lilluminen vaikuttaa raskautumistoiveisiin. Mahtaneeko yksikään simppa säilyä siellä hengissä kun koko ajan oleillaan vedessä? No aika näyttää.



Hyviä jatkoja kaikille, lähdemme kohta kolmosen kummien luo kyläilemään joten palaan huomenna.



Medison+5 ja kp17/28

vaikka polvilleen tämä kokemus laittoikin, ei tälläistä toivo kenenkään kohdalle eikä voi ymmärtää ennenkuin sen omakohtaisesti kokee.



Minultakin iso myötuntohali Levinialle ja Tuulitiille,,oli meillä todella musta maanantai...



Kiitos kaikille myötätunnosta ja siitä että olette olemassa !!



Nyt voin jo asiaa ajatella ja varovasti puhua ilman kamalaa itkemistä.



On se kummalista miten lääkärit suhtautuvat asiaan, sain sairaslomaa peräti kolme päivää kun viime viikolla poski-ontelon tulehduksesta sitä kirjoitettiinkin 6 päivää !!



Kävin tänään hakemassa sairaslomaa lisää ja samalla ihmettelin kun kunnon vuotoa ei maanantain jälkeen ole tullut ja olisi lähettänyt minut sairaalan polille uudelleen mutta onneksi tajusi kirjoittaa ostopalveluna yksityiselle lääkäri-asemalle lähetteen gynen konsultaatioon ja ultraan..



Sain sinne onneksi peruutusajan puolen tunnin varoitusajalla ja siellä oli aivan upea ja ihana naistentautien erikoislääkäri.

Tohtoritäti ultrasi ja kertoi kohdun itsessään olevan hyvin supistunut ja tyhjä raskausmateriaalista mutta kohdunsuulla oli kuullema joku hyytymä. Yritti sitä tyhjentää jollain pillillä ja saikin vuodon alkamaan.



Kaikista ihanin asia oli että antoi luvan alkaa yrittämään uutta raskautta heti kun tämä vuoto lakkaa ja kirjoitti ressun sekä teroluteista että clomifeneistä.

Terolutit voin aloitaa kahden viikon päästä maanantaina !!

Clomien aloittamista vähän epäröin ja kysyin onko siinä riskinsä saada taas kakoset mutta kertoi, ettei tuolla noin pienellä annoksella itsessään ole osuutta kaksosuuteen vaan että perimä vaikuttaa meillä.

Toisaalta olen aikoinani ennen 2.sta syönyt yhden kierron clomeja enkä saanut kun yhden vauvan ja kaksoset tulivat ihan itsestään...



Anteeksi tämä omanapaisuus mutta aurinko paistaa tänne surun keskelle kun tietää että kohta saan alkaa yrittämään uudelleen, vaikka ei sekään ajatus vie tätä muistoa koskaan pois.



Nyt on ihan pakko alkaa tehdä jotain tälle " mökille " ensin viikkotolkulla laiminlöin kotihommia pahoinvoinnin vuoksi ja nyt nämä muutamat päivät jostain muusta syystä mutta kohta saa imuri kyytiä !!





Isotikru

minultakin vielä suuret pahoittelut Levinialle, Tuulitiille ja Isotikrulle ja voimia eteenpäin!



Minun suurin toiveeni olisi iso omakotitalo tai vaikka pienempikin jollakin mukavalla rauhallisella paikalla...lapset saisivat juosta helposti pihalle ja pitkin pihamaata ja olisi itselläkin mahdollisuus kunnostautua viherpeukalona!! Mutta ei näillä tuloilla vielä sitä hankita, valitettavasti!



Ja omaan napaan, kp 25/24-26. Eilen testailin, mutta negaa näytti testiajan puitteissa. Roskishaamun bongasin kuitenkin. Tätiä ei näy, ei kuulu. Vielä pitäisi kai malttaa odottaa ennen uutta testiä, kun se tätskä punainen voi kuitenkin vielä ilmestyäkin.



Mutta ruuan laittoon, vatsa kurnii jo koko porukalla.



Suviruusu

Ja keskiviikkoa kaikille :)



Onpa hienoa, että jaksatte ajatella vähän jo tulevaisuuteenkin, levinia ja isotikru. Minua ainakin aikanaan keskenmenon jälkeen auttoi ajatus siitä, että mahdollisuudet uuteen raskauteen ovat kuitenkin olemassa. Ja vain yhdet menkat ehtivät väliin ennen uutta raskautta, josta tuloksena tuo kuopus :)



Kuopus onkin taas meillä ollut kipeänä. Tai siis kipeämpänä. Ei ole neiti ollut kunnolla terveenä liki kahteen kuukauteen :( Mutta nyt siis maanantaina nousi aika korkea kuume. Kävimme heti illalla terveyskeskuksessa ja saimmekin antibioottikuurin, vaikka mitään näkyvää infektiota ei ollutkaan. Lääkäri kuitenkin tuumasi, että koska räkäisyys ja yskä on jatkunut nyt niin kauan, on syytä jo kokeilla antibioottia. Joskus kuulemma noinkin pienellä voi olla bakteeritulehdus esim. poskionteloissa, vaikka ontelot eivät vielä kovin kehittyneet olekaan. No, eilisen päivää oli sitten paitsi kuumetta, niin myöskin ihan vesiripuli. Tänään onneksi jo vähän virkeämpi neiti. Välillä näiden sairastelujaksojen aikana sitä miettii, että vielä yhdenkö minä tosiaan haluan :/ Mutta kyllä, niin se vain on :)



Suuresta haaveesta oli puhetta. Minulla on aina ollut haaveena asua joskus jonkin aikaa ulkomailla. Mutta suuren perheen kanssa sen haaveen toteuttaminen on hitusen vaikeampaa :) But you never know...



Jep, nyt on taas mentävä, pyykit kutsuvat.



Misti ja nelikko

Nuorimmainen haluaa leikkia muovailuvahalla! Eli keittion poytaa tyhjentamaan ja tytto leikkeihinsa, eikohan sita itekin jotain saa tanaan aikaiseksi; loysin yhden hyvan puolen jo tasta raskaudettomuudestani (hyi mua) ei oo vasya, ei kuvotusta, nyyh... Jalat on kipeet eilisesta kaupunkireissusta yonsuulla, ja mahaakin kipristelee aikas ilkeesti, joten kai sita kuitenkin pitais viela ottaa hiukan iisisti?!

Hyvaa torstainjatkoa kuitenkin kaikille!

Olen jo pitemmän aikaa lueskellut tätä teidän palstaanne kiinnostuneena ja nyt päätin rohkaistua ja tulla mukaan.

Minulla ja miehellä siis neljäs haaveissa...yritys alotellaan ens vuoden alussa.



Otanpa osaa minäkin kysymykseen...siis haaveista vauvan jälkeen.

Varmaankin uusi asunto.

Rivitaloa ollaan suunniteltu...sitten tietysti toivoisin terveyttä koko meiän pesueelle.

Sairasteltu on paljon ja sairaalassa tutkimuksissa on juostu ahkerasti.

Esikoinen on lievästi kehitysvammainen ja monet tutkimukset on jouduttu läpi kahlaamaan ennen diagnoosia.

Keskimmäinen on ollut harvinaisen terve, mutta nuorin sairastanut vauvasta asti korvatulehduksia, jotka putkituksen jälkeen vaihtuivat sitten astmaksi.

Siitä huolimatta tuntuu, että vielä se mahtuis yks pikkunen meiän elämään, vaikka työtä on jo ennestään riittävästi.



Sitten mulla ois sellanen haave, että pääsisin mieheni kanssa kahdenkeskiselle viikonloppu matkalle Roomaan. Jos mieheltä kysyisin mitä hän eniten toivoo vauvan jälkeen niin vastaisi taatusti, että uusi isompi auto.

Hehe...Mutta minä lähden nyt kauppaan ruokaostoksille.

Oltiin jo aikalailla alhaalla joten hännät pystyyn tytöt :)

Minunkin puolestani tervetuloa uusille, " uusihan" olen itsekin.. Ainakin tässä porukassa. Olisin kai voinut olla jo viimeksi kun kuumeilin meidän kuopusta, silloin pinouduin useimmiten neliapiloissa.



Me olemme käyneet aika usein viimeaikoina uimahallissa: Kuoleeko ne simpat oikeasti Siellä? Oi pikkuraukkoja, ei äiti ole tarkoittanut mitään pahaa-- hukkuikohan ne? Kiemurtelevat nyt kloorimyrkytyksessä.. ;)

JOstain luin, että jos haluaa tyttövauvan, pitäisi voidella vehkeet happamalla liuoksella.. Jaa-a mitähän sinne sit pitäis tunkea? Greippimehua vai etikkaa? Olisko jollakulla parempaa tietoa? Huh, kirvelee pelkkä ajatuskin, ei siis ihme, että poikia meille tulee :))



Ihan levottomia ajatuksia tänään, vois sitä isukkia taas houkutella ajoissa peiton alle..

Huomenia! Täällä taas silmät ristissä elikkäs hieman narinaa teille heti aamutuimaan... En kyllä tiedä miten saisi näitä öitä rauhoitettua, ei ole mukavaa kun päivästä toiseen on niin hirvittävän väsynyt, että huimailee ja päätä särkee. Nämä sairastelut jotenkin tuntuvat tekevän näistä öistä ihan mahdottomia, ajatella että nuorinkin jo1v 7kk ja silti ei saada öitämme nukuttua! Huoh, ehkäpä se tästä.



Minulla on sellainen outo vaiva (kaiken tämän lisäksi) että kieleni kipeytyy, se on todella kipeä! En ymmärrä mistä mahtaa johtua, olen nyt ollut ilman tomaattiakin, kun arvelin sen siitä johtuvan. Todellla ikävä vaiva =0/ .



No niin eiköhän sitten jo valitukset riitä =0) . Vähän kyselya tuosta taikauskosta, elikkäs kuinka moni on taikauskoinen ja vaikuttaako teihin esim. tämä pe 13 päivä? Minun täytyy myöntää, että hieman olen varpaillani yleensä aina kun pe13 ja sitten illalla huokaisen helpotuksesta jos päivä on mennyt hyvin =0).



Mutta nyt hyvää perjantaita kaikille !!



Mami + tytöt

Taitaa kaikki ihmiset olla edes hiukan ja jollainlailla taikauskoisia, vaikkei siihen sillalailla ' uskokaan' ; varotaan kulkemasta tikkaiden alta jne...Yleensa siis perjantaina, 13. paivana mulla henk.koht. on tapahtunu vaan miellyttavia asioita! Ehka ma kans olen paattany, etten usko mihinkaan huonoon tassa paivassa, tieda hanta! Ja onhan niita mukaviakin uskomuksia esim. juhannustaiat; niitahan nuorena oli kivaa toteutella, mutta jaavat usein naitten ' huonojen taikojen' jalkoihin, eiko?

Kai maar tasta tarttis taas nousta tekemaankin jotain: kun saisin taas tyopuhtia! Ei sais istua aina valilla kurkkimaan, vaan tehda kaikki paatetyt hommat ensin!

Sain mahtavat naurut kun luin Neppiksen ajatuksia kloorimyrkytyksestä simpoille:) Toivottavasti eivät ihan kaikki ole siellä kuolleet, vaikka vähän olikin sellainen olo että tulee tuo alapääkin oikein kunnolla huuhdeltua kun koko vuorokausi siellä uiskenneltiin:) Pari viikkoa pitää nyt jaksaa odottaa niin sittenhän sen näkee. Ajattelin tilata gynelle ajan seuraavien menkkojen jälkeen (huomaattekos en edes jaksa uskoa raskauteen). Mulla on nyt jostain syystä se luteaalivaihe (meniköhän termi ihan noin), siis oviksesta menkkojen alkuun niin lyhyt että ei varmaan raskautuminen ole kovin helppoa. Jospa saisi jotain helpotukseksi...



Olen aamupäivän käynyt läpi lasten toppavaatteita ja kyllähän siinä hommaa on ollut ihan kiitettävästi. Onneksi kaikilla muilla paitsi kuopuksella on toppikset ihan hyvässä jamassa joten halvalla pääsen siinä suhteessa. Saapikkaat täytyykin sitten ostaa koko porukalle. Nyt on vähän aikaa taas kaapit siistit ja tuokin homma tehtynä.



Mami4lle toivon hyviä yöunia♥ On tosi raskasta sairastelut juuri sen takia että nuo yöunet menee pipariksi. Meillä on kakkonen ollut kaikkein kovin sairastamaan. Joka kuukausi oli joku korvatulehdus taikka keuhkoputkentulehdus. Puoli vuotiaana se sitten helpotti niin että oli enää joka toinen kuukausi:) Nyt kun poika on 10v niin ei olekaan enää moneen vuoteen ollut*koputtaa puuta*. Tämä kuopus meillä onneksi nukkuu tosi hyvin. On ihan seitsemän viikkoisesta asti nukkunut mahtavia yöunia (saanut äitinsä unenlahjat).



Olen lähdössä kuopuksen kanssa kummitätini 60v syntymäpäiville. Kotona hän pitää pienen vastaanoton, mutta kun en tiedä mitä ihmettä pistäisin päälleni! Aina tämä sama ongelma. Tarttis varmaan käydä ostamassa jotain uutta päällepantavaa kun ei mulla sellasia hyviä vaatteita turhan paljoa ole...



Medison+5 ja kp19/28

Perjantain toivotukset kaikille...viikonloppu taas.

Meillä kuopus 4v. ja keskimmäinen 6v. riitelevät vähän väliä. Kamala valtataistelu menossa ja sanasota. Huh heijaa. No, ohi menevä vaihehan tuo on, mutta niin rasittavaa kuunneltavaa välillä.

Olen yrittänyt olla puuttumatta ihan jokaiseen nahisteluun...että oppivat itse sopimaan riitansa. Esikoinen onkin rauhallisuuden perikuva, vaikka tosin hänkin osaa riehaantua kun saa sopivan riehukaverin.

Mies lähtee yöksi töihin. Hän ajaa rekkaa.

Meillä on lasten kanssa herkuttelu ilta ja käydään vuokraamassa filmi. Huomenna ois siivous päivä.

Hyvää viikonloppua kaikille.