Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö olemaan "oma itsesi" seurasta välittämättä ?
02.05.2022 |
(Omana itsenään olemisella tarkoitan tässä sitä, että ne ihmiset, joiden seurassa olet, eivät vaikuta omaan mielialaasi ja käyttäytymiseesi).Olen nimittäin huomannut, että muiden käytös vaikuttaa minuun hyvin vahvasti. Jos esimerkiksi seurassani on puhelias ihminen, niin minunkin on helppo jutella ja puhua paljon, mutta sitten taas jos muut ovat vaiteliaita, niin ei minusta ole yksinäni pitämään keskustelua yllä. Ja samoin myös jos muut ovat positiivisia ja hyvällä tuulella, niin se yleensä lisää omaakin hyväntuulisuuttani, mutta taas jos muut ovat pahantuulisia tai surullisia yms, niin enpä sitä oikein itsekään pysty iloisena olemaan.
Kommentit (11)
Ilmeisesti tämä palsta ei sitten hyväksy kappalejakoa...
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti se tunnelma " tarttuu". Aika harva on iloinen jos muu seurue on surullinen.
Normaalilla tunne elämällä varusteltu ihminen käyttäytyy miten tilanteessa kuuluu toimia. Eli hautajaisissa ei lauota mitään perse vitsejä vaikka mieli tekisi tai työssä asiakaspalvelussa ei lauota mitään tajunnan virtaa. Sama ihminen kyseessä kokoajan ja sama persoona käytöstavat määrittää. Näytetään eri puolia eri paikoissa. Työ minä ja arki minä on erillaisia vaikka samasta ihmisestä kaikki minua kuitenkin.
Monestihan arvostetaan ja pidetään rehellisenä sellaista ihmistä jolla ei ole käytöstapoja joka "rehellisenä" laukoo typeriä juttuja väärässä paikassa. Mielialatkin vaihtelee kuin vuoristoradassa. Nyt kaikkien täytyy nähdä että olen suuttunut koska olen. Se on lapsenomaista käytöstä ja säätelyn osaamattomuuden puutosta.
En. Oikeesti oon synkkä ja ahdistunut, mutta sosiaalisesti esitän iloista ja positiivista, jotta olis edes jotain seuraa. Pelkään, että jos olisin oma itseni, ihmiset ympärillä alkaisivat karttaa.
Joo varmaan vaihtelee millainen oon, en oo niinkään ennen ajatellu asiaa, muutta kuulin itsestäni kommentteja, kuinka iloinen ja positiivinen, puhelias olen,, mutta musta tuntu että enhän minä oo sellainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kuvailu. Olen myös samaa mieltä, että silloin olen eniten oma itse, omassa oikeassa mielialassa kun ei tarvitse muokkautua, täyttää jotain tarvetta tms roolia. Varoa jonkun ihmisen tunteita...
Jossain harrastusryhmässä saatan olla roolissa esim. Hiljainen, keskityn tekemiseen. En edes ryhdy luomaan suhteita. En halua niitä.
En, olen samanlainen kuin ap eli herkästi poimin ihmisten vibat ja käyttäydyn sen mukaan. Puheliaassa seurassa rentoudun ja hiljaisessa sulkeudun itsekin. Lähimmät ystäväni ovat puheliaita ja kumppanini pääosin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pyrin ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivänä olemaan aina positiivinen sosiaalisissa tilanteissa, sillä en halua myrkyttää ilmapiiriä negatiivisuudella, etenkään kun ei se niille ystäville ja kavereille tilittäminen näitä ainaisia oireiluita vie minnekään. Joidenkin seurassa koen oloni jollain tapaa turvallisemmaksi ja heidän seurassaan saatan pupattaa kuin papupata, kun taas joidenkin seurassa olen ihan jäässä ja annan vastapuolen dominoida keskusteluja. Usein myös saatan muuttua papupadasta hiljaiseksi tarkkailijaksi, jos seurueeseen liittyy kolmas osapuoli, jonka seurassa en koe oloani samalla tavalla turvalliseksi.
T: Add-ihminen
On ihmiselle luontaista muuttaa käytöstään eri ihmisten seurassa. Harva on ihan samanlainen vaikkapa vanhempiensa, puolisonsa, pomonsa tai parhaitden kavereidensa seurassa.
Eikä se tarkoita että ihminen teeskentelisi, hän vain näyttää eri puolia itsestään eri seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sehän olisi melkoista sosiaalista kömpelöyttä, jos olisi aina samanlainen seurasta riippumatta. Eli ei, en ole enkä todellakaan pyri sellaiseen. Pyrin ilmentämään itseäni kulloinkin keskustelun kannalta rakentavalla tavalla ja niin että hyvä yhteys säilyy. Tämä voi tarkoittaa, että olen yhden kanssa ihan erilainen kuin toisen. Töissä saatan olla innostunut, energinen, superoptimistinen ja puhelias, mutta jos juttelen masentuneen kaverini kanssa, en ärsytä häntä sellaisella mikä näyttäisi hänen näkökulmasta ärsyttävältä tekopirteydeltä, vaan tulen vastaan hiljaisempaan ja hillitympään oloon.
Käyttäytyminen vaihtelee aivan hirviästi itsellä eri ihmisten kanssa. Että vaikea sanoa sitten onko joku noista "eri" persoonista joku joka ei ole oma itseni?