Riitelin just mieheni kanssa :(

Meilläkin riitaa miehen kanssa juuri nyt aamulla. Tai minä mökötin ja pidin mykkäkoulua. Joskus tuntuu, että miehiä ja naisia ei ole tarkoitettu yhteen.

Ja kyse on tosiaan niin perustavanlaatuisista arvomaailmaan liittyvistä asioista, ettei niiden voi vaan antaa olla. Mies ei suostu näkemään eikä myöntämään, mikä mua loukkaa ja sattuu. Ja se loukkaa ja sattuu vielä enemmän. Mulla on niin paha olo, mä en jaksa ajatella, että nää asiat ei ikinä selviä meidän välillä!!! Monta kertaa olen ajatellut, että en enää ota puheeksi niitä asioita mistä ei voida olla samaa mieltä, mutta ei se onnistu... Voi että mua harmittaa!!!!!!!!!!!!!!!!



Voiko suhde olla hyvä, jos siinä on asioita, joista ei voi puhua toisen kanssa kun ei ikinä pääse niistä sopuun???

Tai jotain edes. On niin kamala fiilis. Nää on sellasia asioita mitä ei voi oikein puhua kenellekään muulle, mut johonkin on pakko purkaa kun ei jaksa vaan miettiä niitä sisällään...

Oman perheen arvostelu saa loukkaantumaan, mutta toisaalta niihin omiin vanhempiin ja sukulaisiinkiin pitää tehdä selkeä napanuoran katkaisu molemmin puolin, jotta oma perhe-elämä saa tilaa elää ja kasvaa.

Olenkin alusta lähtien koittanut ottaa sellasen asenteen, että kaikkiin sukulaisiin puolin ja toisin pidetään kohteliaat välit, enkä halua loukata miestä turhan päiten esim. arvostelemalla sukulaisiaan. Mutta kyse on vähän enemmästäkin kuin vain suhteesta sukulaisiin, arvokysymyksistä, jotka tulee sukulaisten yhteydessä aina uudestaan esille, ja aina niistä ollaan eri mieltä, ja mies loukkaa mua tosi pahasti.



En jaksais tätä enää!!! Tiedän että illalla pyydetään anteeksi ja on taas ihan hyvä olo, mutta ne samat asiat tulee esiin taas jonkun ajan kuluttua, kun ei niitä saada koskaan lopullisesti sovittua. Ja joka riidasta jää kuitenkin jäljet, jotka heijastaa kauas, ja ruokkii sitä seuraavaakin riitaa. Mitä mä oikein voin tehdä???