Eläkeläisellä ei ole aikaa?

Olisiko mahdollista, että ovat luonteeltaan introvertimpia, eivätkä näin ollen kaipaa niin paljon ihmiskontakteja? Ekstrovertimmat ihmiset saavat energiaa muista ihmisistä, introvertimmat taas tarvitsevat enemmän aikaa yksin palautuakseen sosiaalisista tilanteista. Ekstroversioon taipuvaisten ihmisten voi olla vaikea ymmärtää, että kaikille sosiaaliset tilanteet eivät niinkään anna energiaa, vaan ne uuvuttavat. Puhelimessa puhuminen on myös sosiaalinen tilanne.

Voi olla, että ystävilläsi olisi aikaa, mutta ei energiaa puhua kanssasi. Viestistäsi saa käsityksen, että odotat ihmisten keskustelevan (kuuntelevan yksinpuheluasi?) aina kun sinä haluat, sinulle sopii ja niin pitkään kuin haluat. Kannattaa pohtia, kuinka paljon olet itse äänessä keskusteluissa ja kuinka paljon kuuntelet toisia. Keskustelut todennäköisesti kestäisivät pidempään, jos ne olisivat aidosti vastavuoroisia. Mutta voi myös olla, että loppuisivat lyhyeen silloinkin, jos energiaa keskusteluun ei vaan ole.

Eläkkeellä olevalla ihmisellä on samat päivittäiset asiat hoidettavana kuin muillakin. Jos ikääkin on enemmän, työ käy hitaammin.. kotitaloustyöt, kauppa, ruoka yns

Näitä eläkeikäisiä ihmisiä on erilaisia kuin myös työssäkäyviä ym. En itse jaksa kuunnella kenenkään jatkuvaa monologia itsestään, että ehtii sanomaan vain:  joo, juu ja jaa. On turhauttavaa vain kuunnella toisen höpinöitä, kun osa ei ymmärrä myös kuunnella vastavuoroisesti. Valittaa omista sairauksistaan tai joku teki sitä ja tätä ikävää, ei myöskään jatkuvaa negatiivista puhetta. Ihmiset ovat pidettyjä, jos osaa kuunnella toista, on hauska ja piristää toisen päivää ja kysyy toisen kuulumisia ym. Siis vastavuoroista kommentointia. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä eläkeikäisiä ihmisiä on erilaisia kuin myös työssäkäyviä ym. En itse jaksa kuunnella kenenkään jatkuvaa monologia itsestään, että ehtii sanomaan vain:  joo, juu ja jaa. On turhauttavaa vain kuunnella toisen höpinöitä, kun osa ei ymmärrä myös kuunnella vastavuoroisesti. Valittaa omista sairauksistaan tai joku teki sitä ja tätä ikävää, ei myöskään jatkuvaa negatiivista puhetta. Ihmiset ovat pidettyjä, jos osaa kuunnella toista, on hauska ja piristää toisen päivää ja kysyy toisen kuulumisia ym. Siis vastavuoroista kommentointia. 

Toisaalta, jos keskustelukumppani on hölö, minulta loppuu juttu nopeasti, koska en todellakaan halua, että minun hän riepottelee ja pohtii minun asioitani jonkun seuraavan puhelu-uhrin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäisi antaa sulle mun äidin numero.
Vanhukset, jotka eivät enää liiku paljoa kotoaan, taitavat usein kaivata (pitkää) puheluseuraa.
Äidilleni sectosin tarkoittaa yksinpuhelua (jota minä puolella korvalla kuuntelen hymistellen vastauksia) - samoista ihmisistä ja asioista kerrasta toiseen.
Mitä ihmettä keksit keskusteltavaksi noihin pitkiin puheluihin millä eläkeläisystäviäsi piinaat?

Jos minua tarkoitat (#15), niin kerroin äitini siskolle: äitini kuoli 2 vuotta sitten, pikkuhiljaa äidin muistokin alkaa hävitä (se surutyö). Varmaankin ihan luonnollista. Kohta jää sitten isäkin. Enkä tarkoita, että tarkoituksella lässytän tunnin, aika vaan vierähtää. Toisaalta, ei me nyt kovin usein edes soitella.

Pappakin joskus soitti (kuolleen) serkkunsa leskelle, sivukorvalla kuuntelin ja olin iloinen heidän jutuistaan.

Jos harvoin, kerran pari vuodessa, soittaa, niin minusta siinä ole mitään, jos tunti vierähtää.

Kun sama eläkeläistuttu on useamman kerran sanonut, ettei ole aikaa puhua pitempään, niin siihen voi olla eri syitä.

Hänellä on todellakin suunniteltuja menoja eikä oikeesti ehdi pitkään puhella. Tai hän voi kokea, ettei sinun juttusi - mitä ne onkaan -  jaksa oikein kiinnostaa. 

Jää sinä odottamaan, milloin sinulle soitetaan, ystävyyssuhteet (puhelut, viestittelyt, tapaamiset) eivät pitemmän päälle toimi, jos on lähinnä yksipuoleista.

Mielestäni on fiksu tapa yleensäkin kysyä soittaessa: soitinko huonolla aikaa, ehtisitkö jutella tms. Toinenhan voi olla vaikka kaupan kassajonossa, jossa en ainakaan minä ala kännykkään enempää jutella. Fiksu vastaa, jos oikeesti "huono aika", että minäpä soitan sulle takaisin tunnin kuluttua. Tai soitatko uudestaan illalla tms.