Parisuhdetta on näköjään mahdoton löytää, kun ei ole riittävän hyvännäköinen naama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii se paljon parjattu Prisma-testi. Katsopa huviksesi minkä näköiset ihmiset ovat parisuhteessa.

Tätä Prisma-testiä kannattaa laajentaa. Kuunnelkaas millaisia nalkuttajia ja naputtajia niistä prisma-pariskunnista löytyy. Ja narisijoita. Eli ei ole pariutuminen ikävästä luonteestakaan kiinni.
Väitän, että se on kiinni vain tuurista. Ne pääsevät parisuhteisiin, jotka nappaavat suunnilleen ensimmäisen vastaantulijan, ja ymmärtävät heti antaa, ja heti sen perään vaatia. Eikähän näitä aikaansaavia kaikkiruokkaisia vaatijoita tarvitse olla kuin se toinen osapuoli...

Ihmeellisen paljon löytyy myös onnellisia ja mukavia ihmisiä, jotka rakastavat puolisoaan. Vanhempanikin ovat olleet yhdessä pian 60 vuotta ja rakkautta riittää silti. Molemmat ovat hyvin tavallisia tallaajia, olivat jo nuorena.
Itse olisin av:n mittapuulla ruma, mutta onnellinen parisuhteeni on kestänyt 25 vuotta. Enkä ottanut ensimmäistä, vaan olin todella kranttu jo nuorena.

Parisuhteen saamisen tärkein taustamuuttuja on omien vanhempien rakastava suhde. Ketkä sen mallin on kotoa oppineet, sen myötä osaavat etsiä saman mallin osaavan oman kumppanin. Jos ei vanhempien välillä ole ollut rakkautta, on ollut riitoja ja kylmyyttä, lapsi oppii alitajuisesti, että ei voi toisiin luotttaa ja tulee kärttyisäksi sinkuksi aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii se paljon parjattu Prisma-testi. Katsopa huviksesi minkä näköiset ihmiset ovat parisuhteessa.

Suurin osa heistä on ollut aivan erinäköisiä,kun he tapasivat aikoinaan. Kymmeniä kiloja ja useita vuosia eroa siinä miltä he näyttävät nyt ja mitä silloin aikoinaan kun alkoivat seurustelemaan. Ulkonäkö ja ikä on suuri tekijä parisuhteissa. Mitä vanhemmaksi tulee sen vaikeampaa se on. Muistan aikanani, kun sanottiin, että olis todennäköisempää, että meteoriitti osuu päähän, kuin päästä naimisiin yli 45 vuotiaana naisena.

Ja olet sitä mieltä, että ulkonäkö on se asia, miksei parisuhteita synny vanhemmalla iällä niin helposti? Olet niin täysin väärässä. Se on siitä kiinni, että nelikymppinen tietää jo elämässä mitä haluaa ja mitä ei halua. Nelikymppinen ei halua mitään kivirekeä, vaan kunnollisen ja tunnollisen ja luotettavan kumppanin.

Kyllä, olen sitä mieltä, koska monelle se ulkonäkö merkitsee sitten kuitenkin lopulta aina jotain. Nelikymppinen on monesti vielä viehättävä, mutta mitä enemmän sitä ryppyä alkaa tulla ja mitä enemmän sitä vararengasta kertyä sen harvempi kokee sinut viehättävänä ja se on lähes kaikille se minimi parisuhteeseen tietenkin sen hyvän luonteen lisäksi. Voit olla jopa ruma jollain tasolla, mutta et epäviehättävä ulkoisesti.
Tämä viehättävyyden katoaminen ei koske kaikkia tietenkään. On aivan upeita ja kauniita jopa 80- vuotiaita joilla olisi vaikka kuinka paljon vientiä.
Tietenkin on muita asioita jotka vaikuttavat. Kuten vaikka seksi. Jos ei sitä halua, niin miksi ryhtyä intiimiin suhteeseen kenenkään kanssa. Seksihalut vähenevät sekä miehillä, että naisilla iän myötä tutkitusti, vaikka ilmanmuuta aaveella varsinkin on näitä poikkeustapauksia sankoin joukoin. Sitä en epäile yhtään.

Kaikki tietävät mitä haluavat ja kukaan ei siis yllä sille tasolle, paitsi itse? Tai ehkä se on niin, että ulkonäkö kyllä riittäisi kaikilla yli 40+ vuotiailla parisuhteeseen, mutta parissa kymmenessä vuodessa, se luonne on vaan muuttunut niin hirveäksi, ettei siksi enää kelpaa ja siitä johtuu se syy miksei enää ryhdytä parisuhteisiin vaikka halua itsellä olisi siihen?
Haluan vielä tarkentaa etten tarkoita tarpeeksi hyvällä ulkonäöllä mitään filmitähti/malli ulkonäköä, vaan sitä mitä yleisesti kutsutaan kivan näköinen. Se on lähes jokaiselle minimivaatimus kun etsitään puolisoa parisuhteeseen myös yli 40- vuotiailla. Heidän määränsä vaan vähenee monesta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopii se paljon parjattu Prisma-testi. Katsopa huviksesi minkä näköiset ihmiset ovat parisuhteessa.

Tätä Prisma-testiä kannattaa laajentaa. Kuunnelkaas millaisia nalkuttajia ja naputtajia niistä prisma-pariskunnista löytyy. Ja narisijoita. Eli ei ole pariutuminen ikävästä luonteestakaan kiinni.
Väitän, että se on kiinni vain tuurista. Ne pääsevät parisuhteisiin, jotka nappaavat suunnilleen ensimmäisen vastaantulijan, ja ymmärtävät heti antaa, ja heti sen perään vaatia. Eikähän näitä aikaansaavia kaikkiruokkaisia vaatijoita tarvitse olla kuin se toinen osapuoli...

Seurattuani taas Amber vs. Johnny oikeudenkäyntiä esille tuli kuinka ensimmäiset puolitoista vuotta oli aivan upeita ja sitten Amber muuttui aivan toiseksi ihmiseksi. Kengät jalasta ottavan ja viinilasin käteen tarjoavasta tyttöystävästä päätyi lopulta sänkyyn ulostavaksi koko uran tuhoavaksi eksäksi. Ihan muutamassa vuodessa.