Muita, jotka opiskeluaikana ei voineet käsittää typeriä opiskelijajuttuja, haalareita, ainejärjestöjä, yms. mukahienoja tapahtumia ja muuta mukahauskaa?
Kommentit (30)
Juu, en käsittänyt enkä viihtynyt. Olin kerran tai kaksi haalareissa kaupungilla, tyhmältä tuntui. Yritin myös käydä jonkun järjestön tms kokouksessa, ei kiinnostanut hittojakaan. Ei olisi pitänyt kuluttaa aikaa siinä laitoksessa vuosikaupalla ylipäätään.
Mä en kanssa jaksa sitä kännisten sekoilua ja yleensäkään sitä, että alkoholilla läträtään joka halvatun tapahtumassa. Niin keskenkasvuista ja älytöntä touhua! Meillä ainakin ainejärjestöjen aktiiveilla opinnot pahasti myöhässä, kun aika tuhraantuu epäolennaiseen. Mutta kukin tavallaan, kai. Mä olen priorisoinut mahdollisimman nopean valmistumisen, että pääsen äkkiä maksamaan lainan pois hyväpalkkaisen työn myötä.
Opiskelen tällä hetkellä HY:ssä enkä tykkää näistä typeristä opiskelijatapahtumista, jotka näyttävät olevan pääasiassa alkoholin juomista ja sekoilua. Tiedekuntani haalarit minulla on, mutta en ole koskaan käyttänyt niitä. Opiskelijoiden vapunvietto Mantan lakituksineen ja örveltämiseen ja ympäristön sotkemisineen on lähinnä noloa, kerran erehdyin mukaan enkä toiste mene.
Mä. Tosin mua ei kiinnosta kreisibiletys eikä alkoholi, niin oon suosiolla jättänyt menemättä noihin tapahtumiin. Mua kiinnostaa yliopistossa se opiskelu.
Vappuna 2017 menin kattomaan oman ainejärjestö ei vappupiknikkiä Jyväskylän Harjulle ja tuli ulkopuolinen olo, kun siellä pienet kuppikunnat vain keskusteli keskenään ja makoili jonkun piknikmaton päällä haalarit päällä. Luulin silloin, että olisivat enemmän kiinnostuneita myös meistä fukseista, mutta eipä näköjään. Vietän paljon mieluummin aikaa kotona kissan tai koiran kanssa kuin juoksen kaupungilla noissa opiskelijariennoissa. Ens vuonna aion hankkia oman kissan kun tuun takaisin yliopistovaihdosta Ranskasta Suomeen.
Helsingin yliopistoon vaihtamisen jälkeen en oo käynyt ollenkaan ainejärjestoni jutuissa enkä hankkinut opiskelijahaalareita. Säästän rahani muihin järkevimpiin juttuihin.
T: asperger yliopisto-opiskelija nuorimies Helsingin yliopistosta
KYLLÄ. Yhtä turhaketta se kaikki. Ostin haalarit ja yhden merkin niihin sain ja se olikin siinä. Aivan turhaa pas kaa :D
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä HY:ssä enkä tykkää näistä typeristä opiskelijatapahtumista, jotka näyttävät olevan pääasiassa alkoholin juomista ja sekoilua. Tiedekuntani haalarit minulla on, mutta en ole koskaan käyttänyt niitä. Opiskelijoiden vapunvietto Mantan lakituksineen ja örveltämiseen ja ympäristön sotkemisineen on lähinnä noloa, kerran erehdyin mukaan enkä toiste mene.
Jee ollaan aika samiksii!
-5
Mietin, että kuinka monelle tämä on oikeasti hauskaa kuinka moni vain "suorittaa", koska niin kuuluu tehdä?
En osallistunut mihinkään tapahtumiin enkä hankkinut haalareita. Ei minulla silti ollut ap:n kaltaista ylimielistä ajattelumallia, että kyseisten asioiden välttäminen tekisi minusta paremman ja fiksumman ihmisen.
Olin liian masentunut ja sulkeutunut jaksaakseni. En hommannut haalaria ja fuksivuodesta en muista, kävinkö missään.
Ehkä just noista syistä karttelen vappuna vellovia opiskelijalaumoja.
Jos sattuisi oikein huikeat kelit vapuksi, saattaisin mennä huudeille, mutta melkein ikinä en mene.
En oikein tiedä mitä muistelisin. Opiskelukuvioihin ei oikeastaan vaan liity mitään, mikä olisi jäänyt nostalgisesti mieleen.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän, että se voi olla kivaakin riekkua haalarit päällä. Olis se mustakin voinut olla kivaa, mutta en saanut yhtään kavereita yliopistoaikana, joten en siten myöskään käynyt noissa tapahtumissa. Kateellisena ja katkerana katselin sivusta.
T. Asperger myöskin
Me mentiin vain porukalla syömään.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että kuinka monelle tämä on oikeasti hauskaa kuinka moni vain "suorittaa", koska niin kuuluu tehdä?
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008775849.html
Jotain hiton vappua juhlitaan kuukausitolkulla etukäteen ja sitten vappuaattona ollaan kaatokännissä räkä poskella jo alkuillasta, kuten esim. IS:n livestreamissa tänään. Ihan hemmetin säälittävää oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että kuinka monelle tämä on oikeasti hauskaa kuinka moni vain "suorittaa", koska niin kuuluu tehdä?
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008775849.html
Myötähäpeää...
"Otaniemen teekkarit ovat juhlistaneet vappua jo viikkoja."
”VAPPU on mielentila!”
”Vappu on vaan niin huikea juttu.”
Tuli perheellistyttyä opiskeluaikana. Opiskelijariennot jäivät sen jälkeen vähemmälle, osin lähes kokonaan pois. Jos muut osallistuvat ja ovat kiinnostuneita, eihän se ole minulta pois. Ainejärjestöistä ja muualla luodaan suhteita, joista voi olla myöhemmin hyötyä. Haalaria en viitsinyt hankkia, kun tiesin, ettei sille tule käyttöä. Teekkareiden moniviikkoiset vappujuhlimiset näen tylsän opiskelun ja tulevan tylsän työn vastapainoksi. Nörtti voi hetken tuntea olevansa kuningas.
Minun opiskeluaikoinani teekkarien haalariperinnettä ei ollut vielä kopioitu muille. Onneksi.
HH amk: ssa aloitin päiväopiskelut vasta 45-vuotiaana. En ollut kuin fuksiaisissa, samaan aikaan opiskelleet olivat n. 20 - 30-kymppisiä. Miksi aloitin opiskelut niin myöhään, varmaan ihmettelet...Koska taloudellinen tilanteeni oli silloin niin hyvä, ettei tarvinnut käydä töissä opiskelujen lisäksi. ja pystyin keskittymään täysillä opiskeluun, josta olin haaveillut hyvin pitkään.
Olin lopettanut läträämisen jo aiemmin. Se viinan kittaamisen määrä toisilla opiskelijoilla fuksiaisissa...joka pisteellä yksi tuoppi naamaan. Voi kuvitella missä kunnossa olivat loppuillasta, naisopiskelijoita vielä olivat.
Koska en juonut ja olin kertonut siitä, niin minua syrjittiin opiskelujen alusta alkaen ikärasismin lisäksi. Kuulin välillä kuiskuttelua amk: saa "Mitä toi mummo täällä tekee???"
Äitinä en ollut aikonut kenellekään olla, olin päättänyt sen jo ennen opiskelujen aloittamista, yritin sopeutua joukkoon.
ja keskittyä omaan opiskeluuni. En ostanut haalareita, olin yli 35-vuotiaiden koulutusohjelmani callidus-tutor, jonka idean kehitin itse ja ajattelin että sopisin alkoholittomia tapaamisia. Eipä onnistunut suunnitelmani, koska nämä callidoitavat olivat viinapäitä.
Kun aloitimme opiskelun, toiset ryhmäni opiskelijat olivat FB: ssä laittaneet kaverikutsuja toisilleen ja jakoivat näitä fuksiaiskuvia toisilleen. En edes ollut ollut mitenkään ollut vastahankaan heitä kohtaan julkisesti, siitä huolimatta en saanut heiltä FB kutsuja. Olin itsekin FB: ssa jo silloin, luulivat varmaan, etten ollut.
Minun oli pakko vaihtaa opiskelijaryhmää, koska en kestänyt näitä "siideripissiksiä" ja heidän "huutosakkiaan". Onneksi löytyi samanhenkisiä opiskelijoita muualta ja muista ryhmistä!
Luin vastikään yhden "huutosakki" -porukkaan kuuluneen opiskelijan urakertomuksen alumnina. Voi f c k, mitä paskaa. Alkoi ihan naurattamaan. Sitä oltiin niin hyveellisiä tässä amk: n alumnijulkaisussa. Kahden lapsen äiti nyt tämä alumni.
Elämä on huomattavasti parempaa ilman alkoholia. Just say "No thanks".
Olette vain katkeria.
Itse juhlin opiskeluvuodet Mantalla haalari päällä ja toimin osakunnassa. Muutoin en ennen sitä enkä sen jälkeen ole ollut yhtään kiinnostunut juhlimisesta. Mutta opiskelijoilla se oli aidosti hauskaa ja tempasi mukaansa.
Katkeruus paistaa monista kommenteista. Noissa opiskelijatapahtumissa myös tapahtuu merkittävä osa verkostoitumisesta, joka on taas työelämän kannalta hyvinkin tärkeää
Minä. Olen kerran elämässäni "juhlinut vappua" eli kököttänyt Kauppatorilla kylmästä hytisten kavereiden kanssa, jotka kohtelivat mua huonosti. Seuraavat vuodet jätin väliin. Sitten myöhemmin aina kuulin kaikesta kännidraamailusta mitä kavereiden vappuun oli kuulunut. Eipä harmittanut olla pois. Haalarit olen hommannut, kahdestakin eri tiedekunnasta. Jossakin komeron pohjalla käyttämättöminä. Ainejärjestön toimintaan en ole osallistunut. Vaikuttaa sisäsiittoiselta pienen piirin puuhastelulta. Sopii tietyntyyppiselle persoonalle, tosi nätti, suosittua, ulospäinsuuntautunut, A-tyypin persoonallisuus, jne.
Olen aina tuntenut vierautta ja ulkopuolisuuden tunnetta näissä akateemisissa piireissä ja niiden perinteet, sitsit ym. eivät ole koskaan merkinneet minulle mitään. Olen sukuni ekoja korkeakoulutetettuja, siitä varmaan johtuu. Työelämässä sen sijaan viihdyn ja tunnen kuuluvani työyhteisööni.