Jos ihmisellä ei ole omia lapsia tai sisaruksia eikä mene naimisiin,niin aika avuton on vanhuksena esim. Muistisairauden iskiessä

Itsemurha kannattaa tehdä ajoissa ennen kuin menee avuttomaan kuntoon koska Suomessa ei (vielä?) ole eutanasian mahdollistavaa lakia. Äitini puhui usein että haluaisi kuolla kun alzheimer eteni ja jalat eivät kantaneet mutta hän ei tehnyt mitään ja laitokseen päätyi vaipoissa makailemaan. Se että asuin lähellä ja kävin kerran viikossa ei parantanut alzheimeriä eikä tehnyt hänen elämästä elämisen arvoista. Yritän muistaa tästä oppimani ja lähteä ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin rakastan vanhempiani ja aion auttaa heitä, kun vanhenevat ja apua tarvitsevat. Ehkä tulevaisuudessa on kehitetty robotteja, jotka voisivat auttaa niitä vanhuksia, joilla ei omia lapsia ole. Luulisi, että sellaisia jo olisi.

Mutta se ei tarkoita, että sinun lapsesi rakastaisivat ja auttaisivat sinua sitten, kun olet vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin rakastan vanhempiani ja aion auttaa heitä, kun vanhenevat ja apua tarvitsevat. Ehkä tulevaisuudessa on kehitetty robotteja, jotka voisivat auttaa niitä vanhuksia, joilla ei omia lapsia ole. Luulisi, että sellaisia jo olisi.

Monilla mieli muuttuu sitten kun oikeasti joutuvat huolehtimaan harhaisesta ja ilkeästä dementikosta joka ikinen päivä. Siihen uupuu täysin. 

Oikein jo odotan sitä aikaa, että pääsen vanhainkotiin ja voin päivät pitkät vain kirjoitella av-palstalle, enkä muista 10 minuutin päästä mitä olen kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Oikein jo odotan sitä aikaa, että pääsen vanhainkotiin ja voin päivät pitkät vain kirjoitella av-palstalle, enkä muista 10 minuutin päästä mitä olen kirjoittanut.

Ollaankohan me kaikki täällä palstailemassa vielä vanhuksinakin...

Viikkiin piikille.

Jo on paljon  rahaa auttajista on tunkua, rahattomana saattaa olla lähistöllä hiljaisempaa. Valitettavasti.

Voi myös käydä esimerkiksi niin, että sisarukset kuolevat ennen kuin itse, samoin puoliso, ja lapset vaikkapa asuvat jossain aivan toisessa maassa kuin itse. Ystävätkin saattavat kuolla ennen kuin itse, joten kyllä sitä on yhteiskunnan armoilla, vaikka olisi kuinka paljon läheisi. Mitä tahansa muutakin voi tapahtua kuin nämä tässä esitetyt vaihtoehtdot, joten kenelläkään ei ole koskaan mitään takeita siitä, että joku läheinen ihminen pitäisi huolta vanhuuden päivillä.

Isäni "bondasi" minua, valjasti palvelukseensa, insesti jatkui henkisenä vielä kauan. Koko elämäni hän muokkasi minua ikiorjakseen. Ja minä olin lannistettu ja kuuliainen.

Mutta vihdoin keski-iässä havahduin, tajusin mitä tuhoa sen itsekkyys teki. Enkä varmasti auta.

Tosi harva muistaa vanhusten psykiatrisella osastolla olevia omaisiaan. Yhden "lukukauden" verran melkein aina ainoana omaisena päivittäin asiaa seuranneena omaisia kävi vappuna ja pääsiäisenä. Silloinkin aika pikaisesti kävivät ja suu auki ihmettelivät muissa maailmoissa olevaa tai poikkeavasti käyttäytyvää vanhusta. Joku kerran kuussa vieraileva omainen kertoi jossain vanhan äitinsä olevan hoivakodissa lukitun oven takana, maaten vuoteessaan ja vieressä  televisio täysillä. Kun hän antoi vanhukselle kirjan tämä oli työntänyt kirjan reunan suuhunsa ja yrittänyt syödä kirjasta palasen. Eipä niitä ole välttämättä tarpeeksi hoitajiakaan näissä espireissä ja attendoissa. Ties vaikka vanhuksella olisi ollut NÄLKÄ.